1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.
JOURNALISTI
15.6.2018

Magnus Londen

magnus.londen@gmail.com

Skribenten är frilansjournalist och författare från Helsingfors.

Om det finns något som kan få mig avtänd är det behandlingen av jubileum i massmedier. Finland 100 var ett sådant. Det gjordes visserligen kreativa insatser av journalister i landets alla hörn och statsrådet har i efterhand skrutit med att Finland 100-skriverier lästes över 56 miljoner gånger under åren 2016 – 2017 på Facebook. Och inläggen delades 100 000 gånger och filmklippen tittades på i över sex år sammanlagt och på självständighetsdagen 2017 besöktes de officiella sidorna av 150 000 användare.

Men för mig: Utmattning.

Naturligtvis är det fint att finländarna, enligt en gallup, nu känner för att fira självständigheten på ett gladare och mera avslappnat sätt. Och att nio av tio finländare upplevde jubileumsåret som lyckat.

Men ändå för mig: den stora tröttheten.

Sätt det på nationalismens konto. Även om jag tycker att firandet av Finland 100 var kreativt, finurligt och ibland också självironiskt kan jag inte låta bli att se nationalismens skugga i samlingen kring flaggan. Finland är visserligen i dag i ett (öst)europeiskt perspektiv modest när det kommer till hårdknackad nationalism, men vi kommer inte ifrån att nationalismen håller på att äta upp Europa inifrån.

 

Så när uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?

Nåväl, nu är sommaren här, inbördeskriget 1918 är över men fånglägren finns kvar.

Hur har det sett ut i offentligheten 2018?

Tammerfors är staden med de mest traumatiska minnena. Här har Vapriikki-museet publicerat en bildbank tillgänglig för alla – bilder som var för sig talar mer än tusen ord. Inbördeskrigets kritvita tidning Aamulehti har för sin del haft en ganska intensiv behandling av krigets faser under våren, bland annat genom att publicera nya färglagda bilder från kriget.

På annat håll har jättar som Yle och Helsingin Sanomat haft otaliga satsningar som tagit upp kriget ur olika synvinklar. Man har levandegjort historien på smarta och berörande sätt, såsom till exempel Laulu sisällissodasta av Paleface (finns på Arenan). Svenska Yle bidrog bland annat med Radioteaterns tidsresa Röster ur dödens väntrum medan Vasabladets historiepodd tog sig an temat När Finland styrdes från Vasa i sitt första avsnitt.

Det finns otaliga andra exempel. Och även om många artiklar och inlägg under våren började med frasen ”Inbördeskriget 1918 är fortfarande ett oläkt sår” vill jag tro att våren 2018 har gjort vårt land en stor tjänst.

 

Alla som velat lyssna har lärt sig att jo, de röda trodde på väpnad revolution, att de ville störta den lagliga och demokratiska makten, att de spred terror med avrättningar och plundringar och att deras seger sannolikt (förr eller senare) hade lett till ett införlivande med ett socialistiskt Ryssland/Sovjet.

Alla som velat lyssna har också insett att de vita segrarna – de som sade sig kämpa för det demokratiska statsskicket – tog ut en fruktansvärd, sadistisk och blodig hämnd som är in i märgen chockerande, och att de vita i det självständiga Finland lät tusentals landsmän hungra ihjäl eller lät avrätta dem utan saklig domstolsbehandling.

Allt detta – det röda och det vita avtrycket – är horribelt.

Men tänk vilken styrka det är att kunna erkänna fakta utan att genast leta efter motargument för att stödja den ena eller den andra sidan. Att, såsom Paleface uttrycker det, äntligen förstå vad Finland också är byggt av.

Jag vill påstå att den omtalade försoningen nu kan vara helt möjlig – och den är möjlig till stor del också eftersom den finländska journalistkåren våren 2018 förstod sitt ansvar.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta