1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.
JOURNALISTI
15.6.2018

Magnus Londen

magnus.londen@gmail.com

Skribenten är frilansjournalist och författare från Helsingfors.

Om det finns något som kan få mig avtänd är det behandlingen av jubileum i massmedier. Finland 100 var ett sådant. Det gjordes visserligen kreativa insatser av journalister i landets alla hörn och statsrådet har i efterhand skrutit med att Finland 100-skriverier lästes över 56 miljoner gånger under åren 2016 – 2017 på Facebook. Och inläggen delades 100 000 gånger och filmklippen tittades på i över sex år sammanlagt och på självständighetsdagen 2017 besöktes de officiella sidorna av 150 000 användare.

Men för mig: Utmattning.

Naturligtvis är det fint att finländarna, enligt en gallup, nu känner för att fira självständigheten på ett gladare och mera avslappnat sätt. Och att nio av tio finländare upplevde jubileumsåret som lyckat.

Men ändå för mig: den stora tröttheten.

Sätt det på nationalismens konto. Även om jag tycker att firandet av Finland 100 var kreativt, finurligt och ibland också självironiskt kan jag inte låta bli att se nationalismens skugga i samlingen kring flaggan. Finland är visserligen i dag i ett (öst)europeiskt perspektiv modest när det kommer till hårdknackad nationalism, men vi kommer inte ifrån att nationalismen håller på att äta upp Europa inifrån.

 

Så när uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?

Nåväl, nu är sommaren här, inbördeskriget 1918 är över men fånglägren finns kvar.

Hur har det sett ut i offentligheten 2018?

Tammerfors är staden med de mest traumatiska minnena. Här har Vapriikki-museet publicerat en bildbank tillgänglig för alla – bilder som var för sig talar mer än tusen ord. Inbördeskrigets kritvita tidning Aamulehti har för sin del haft en ganska intensiv behandling av krigets faser under våren, bland annat genom att publicera nya färglagda bilder från kriget.

På annat håll har jättar som Yle och Helsingin Sanomat haft otaliga satsningar som tagit upp kriget ur olika synvinklar. Man har levandegjort historien på smarta och berörande sätt, såsom till exempel Laulu sisällissodasta av Paleface (finns på Arenan). Svenska Yle bidrog bland annat med Radioteaterns tidsresa Röster ur dödens väntrum medan Vasabladets historiepodd tog sig an temat När Finland styrdes från Vasa i sitt första avsnitt.

Det finns otaliga andra exempel. Och även om många artiklar och inlägg under våren började med frasen ”Inbördeskriget 1918 är fortfarande ett oläkt sår” vill jag tro att våren 2018 har gjort vårt land en stor tjänst.

 

Alla som velat lyssna har lärt sig att jo, de röda trodde på väpnad revolution, att de ville störta den lagliga och demokratiska makten, att de spred terror med avrättningar och plundringar och att deras seger sannolikt (förr eller senare) hade lett till ett införlivande med ett socialistiskt Ryssland/Sovjet.

Alla som velat lyssna har också insett att de vita segrarna – de som sade sig kämpa för det demokratiska statsskicket – tog ut en fruktansvärd, sadistisk och blodig hämnd som är in i märgen chockerande, och att de vita i det självständiga Finland lät tusentals landsmän hungra ihjäl eller lät avrätta dem utan saklig domstolsbehandling.

Allt detta – det röda och det vita avtrycket – är horribelt.

Men tänk vilken styrka det är att kunna erkänna fakta utan att genast leta efter motargument för att stödja den ena eller den andra sidan. Att, såsom Paleface uttrycker det, äntligen förstå vad Finland också är byggt av.

Jag vill påstå att den omtalade försoningen nu kan vara helt möjlig – och den är möjlig till stor del också eftersom den finländska journalistkåren våren 2018 förstod sitt ansvar.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta