Sottaiset sormet

JOURNALISTI
25.5.2018

Asko Lehtonen

lehtonenasko@gmail.com

Kirjoittaja on
Salon Seudun Sanomien
yhteiskuntatoimituksen esimies.

Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Suomalaiset luottavat painettuun sanomalehteen enemmän kuin mihinkään muuhun mediaan. Olen sekä vanha liiton että vanhan liiton mies, ja tällainen tieto lämmittää sydäntä.

Tutkimustoimisto IRO Research kysyi Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta, mitä mieltä me olemme tiedotusvälineiden luotettavuudesta. Kolme neljästä vastaajasta pitää painettuja sanomalehtiä luotettavina. Melkein yhtä moni luottaa Ylen televisiokanaviin, eivätkä valtionyhtiön radiokanavat jää niistä kovin kauas.

Kun kysyttiin digitaalisista palveluista, luottajien osuus putosi alle puoleen. Lehtien maksuttomia palveluita piti luotettavina vain joka kolmas. Sinänsä mielenkiintoista, sillä enimmäkseen sekä paperi- että digiaineisto tulee samoista lähteistä. Uskottavakaan paperibrändi ei takaa älylaitteesta luetun uutissähkeen luotettavuutta.

Netin yhteisö- ja pikaviestipalvelut ovat suosittuja, mutta luotettavuudessa ne eivät pärjää lainkaan niin kutsutulle perinteiselle medialle, eivät edes sen digiversioille.

 

Sanomalehtien Liiton markkinointi- ja tutkimusjohtaja Sirpa Kirjonen arvioi Suomen Lehdistössä, että ”vielä on matkaa siihen, että sama journalistisesti tuotettu sisältö arvioidaan yhtä luotettavaksi, asiantuntevaksi tai jopa läheiseksi, kun toimitaan digitaalisessa ympäristössä”.

Niin ikään Sanomalehtien Liiton tilaamaan Yhteisöllistyvä media 2017 -tutkimuksen mukaan painetun lehden arvostus on noussut. Painetun sanan lukeminen on rentouttavampaa kuin sähköisen sanomalehden. Jopa nuorimpien vastaajien enemmistö on tätä mieltä.

Toivottavasti tätä ei tulkita missään niin, että lehtiin pitää saada entistä rentouttavampia sisältöjä. Painettuja lehtiä pidetään nimittäin myös yleissivistävinä.

Mikäli tutkimusta on uskominen, digiheiluri on saavuttanut ääripään. Painettuja lehtiä lukemalla korostetaan, että elämää on ilman elektroniikkaakin.

Tällaisia tuloksia kyselyt antavat aikana, jona levikit laskevat, ja paperilehtien menetetyistä tilauksista vain osa onnistutaan korvaamaan digimyynnillä.

Näyttää siltä, että sanomalehdessä perusta rakennetaan edelleen hyvää paperilehteä tekemällä. Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle.

 

Sanavalinnoilla voidaan ohjata ajattelua, vaikka ei varsinaisesti kantaa otettaisikaan. Lehtien kannattaa miettiä, miten ne kirjoittavat omista asioistaan. STT jakoi huhtikuussa uutista norjalaisten median käytöstä. Asiakaslehdet julkaisivat sen sellaisenaan sekä paperilehdissä että verkossa. Olennaiseen osuttiin heti lyhyen jutun alussa: ”Yhä harvempi norjalainen haluaa enää tahria sormiaan painomusteella.”

Missä viimeinen journalisti ja viimeinen lukija kohtaavat toisensa? Lavuaarin äärellä saippuapalasta tapellen.

No, otetaan kuitenkin myönteisempi näkökulma. Uutistyö paperilehdessä on parhaimmillaan sellaista, että siinä likaantuvat niin sisällöntuottajan kuin asiakkaan kädet.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta