Sottaiset sormet

JOURNALISTI
25.5.2018

Asko Lehtonen

lehtonenasko@gmail.com

Kirjoittaja on
Salon Seudun Sanomien
yhteiskuntatoimituksen esimies.

Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Suomalaiset luottavat painettuun sanomalehteen enemmän kuin mihinkään muuhun mediaan. Olen sekä vanha liiton että vanhan liiton mies, ja tällainen tieto lämmittää sydäntä.

Tutkimustoimisto IRO Research kysyi Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta, mitä mieltä me olemme tiedotusvälineiden luotettavuudesta. Kolme neljästä vastaajasta pitää painettuja sanomalehtiä luotettavina. Melkein yhtä moni luottaa Ylen televisiokanaviin, eivätkä valtionyhtiön radiokanavat jää niistä kovin kauas.

Kun kysyttiin digitaalisista palveluista, luottajien osuus putosi alle puoleen. Lehtien maksuttomia palveluita piti luotettavina vain joka kolmas. Sinänsä mielenkiintoista, sillä enimmäkseen sekä paperi- että digiaineisto tulee samoista lähteistä. Uskottavakaan paperibrändi ei takaa älylaitteesta luetun uutissähkeen luotettavuutta.

Netin yhteisö- ja pikaviestipalvelut ovat suosittuja, mutta luotettavuudessa ne eivät pärjää lainkaan niin kutsutulle perinteiselle medialle, eivät edes sen digiversioille.

 

Sanomalehtien Liiton markkinointi- ja tutkimusjohtaja Sirpa Kirjonen arvioi Suomen Lehdistössä, että ”vielä on matkaa siihen, että sama journalistisesti tuotettu sisältö arvioidaan yhtä luotettavaksi, asiantuntevaksi tai jopa läheiseksi, kun toimitaan digitaalisessa ympäristössä”.

Niin ikään Sanomalehtien Liiton tilaamaan Yhteisöllistyvä media 2017 -tutkimuksen mukaan painetun lehden arvostus on noussut. Painetun sanan lukeminen on rentouttavampaa kuin sähköisen sanomalehden. Jopa nuorimpien vastaajien enemmistö on tätä mieltä.

Toivottavasti tätä ei tulkita missään niin, että lehtiin pitää saada entistä rentouttavampia sisältöjä. Painettuja lehtiä pidetään nimittäin myös yleissivistävinä.

Mikäli tutkimusta on uskominen, digiheiluri on saavuttanut ääripään. Painettuja lehtiä lukemalla korostetaan, että elämää on ilman elektroniikkaakin.

Tällaisia tuloksia kyselyt antavat aikana, jona levikit laskevat, ja paperilehtien menetetyistä tilauksista vain osa onnistutaan korvaamaan digimyynnillä.

Näyttää siltä, että sanomalehdessä perusta rakennetaan edelleen hyvää paperilehteä tekemällä. Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle.

 

Sanavalinnoilla voidaan ohjata ajattelua, vaikka ei varsinaisesti kantaa otettaisikaan. Lehtien kannattaa miettiä, miten ne kirjoittavat omista asioistaan. STT jakoi huhtikuussa uutista norjalaisten median käytöstä. Asiakaslehdet julkaisivat sen sellaisenaan sekä paperilehdissä että verkossa. Olennaiseen osuttiin heti lyhyen jutun alussa: ”Yhä harvempi norjalainen haluaa enää tahria sormiaan painomusteella.”

Missä viimeinen journalisti ja viimeinen lukija kohtaavat toisensa? Lavuaarin äärellä saippuapalasta tapellen.

No, otetaan kuitenkin myönteisempi näkökulma. Uutistyö paperilehdessä on parhaimmillaan sellaista, että siinä likaantuvat niin sisällöntuottajan kuin asiakkaan kädet.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta