Sottaiset sormet

Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle, kirjoittaa Asko Lehtonen.
JOURNALISTI
25.5.2018

Asko Lehtonen

lehtonenasko@gmail.com

Kirjoittaja on
Salon Seudun Sanomien
yhteiskuntatoimituksen esimies.

Suomalaiset luottavat painettuun sanomalehteen enemmän kuin mihinkään muuhun mediaan. Olen sekä vanha liiton että vanhan liiton mies, ja tällainen tieto lämmittää sydäntä.

Tutkimustoimisto IRO Research kysyi Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta, mitä mieltä me olemme tiedotusvälineiden luotettavuudesta. Kolme neljästä vastaajasta pitää painettuja sanomalehtiä luotettavina. Melkein yhtä moni luottaa Ylen televisiokanaviin, eivätkä valtionyhtiön radiokanavat jää niistä kovin kauas.

Kun kysyttiin digitaalisista palveluista, luottajien osuus putosi alle puoleen. Lehtien maksuttomia palveluita piti luotettavina vain joka kolmas. Sinänsä mielenkiintoista, sillä enimmäkseen sekä paperi- että digiaineisto tulee samoista lähteistä. Uskottavakaan paperibrändi ei takaa älylaitteesta luetun uutissähkeen luotettavuutta.

Netin yhteisö- ja pikaviestipalvelut ovat suosittuja, mutta luotettavuudessa ne eivät pärjää lainkaan niin kutsutulle perinteiselle medialle, eivät edes sen digiversioille.

 

Sanomalehtien Liiton markkinointi- ja tutkimusjohtaja Sirpa Kirjonen arvioi Suomen Lehdistössä, että ”vielä on matkaa siihen, että sama journalistisesti tuotettu sisältö arvioidaan yhtä luotettavaksi, asiantuntevaksi tai jopa läheiseksi, kun toimitaan digitaalisessa ympäristössä”.

Niin ikään Sanomalehtien Liiton tilaamaan Yhteisöllistyvä media 2017 -tutkimuksen mukaan painetun lehden arvostus on noussut. Painetun sanan lukeminen on rentouttavampaa kuin sähköisen sanomalehden. Jopa nuorimpien vastaajien enemmistö on tätä mieltä.

Toivottavasti tätä ei tulkita missään niin, että lehtiin pitää saada entistä rentouttavampia sisältöjä. Painettuja lehtiä pidetään nimittäin myös yleissivistävinä.

Mikäli tutkimusta on uskominen, digiheiluri on saavuttanut ääripään. Painettuja lehtiä lukemalla korostetaan, että elämää on ilman elektroniikkaakin.

Tällaisia tuloksia kyselyt antavat aikana, jona levikit laskevat, ja paperilehtien menetetyistä tilauksista vain osa onnistutaan korvaamaan digimyynnillä.

Näyttää siltä, että sanomalehdessä perusta rakennetaan edelleen hyvää paperilehteä tekemällä. Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle.

 

Sanavalinnoilla voidaan ohjata ajattelua, vaikka ei varsinaisesti kantaa otettaisikaan. Lehtien kannattaa miettiä, miten ne kirjoittavat omista asioistaan. STT jakoi huhtikuussa uutista norjalaisten median käytöstä. Asiakaslehdet julkaisivat sen sellaisenaan sekä paperilehdissä että verkossa. Olennaiseen osuttiin heti lyhyen jutun alussa: ”Yhä harvempi norjalainen haluaa enää tahria sormiaan painomusteella.”

Missä viimeinen journalisti ja viimeinen lukija kohtaavat toisensa? Lavuaarin äärellä saippuapalasta tapellen.

No, otetaan kuitenkin myönteisempi näkökulma. Uutistyö paperilehdessä on parhaimmillaan sellaista, että siinä likaantuvat niin sisällöntuottajan kuin asiakkaan kädet.



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta