Kaukana kaikesta. Huippuvuoret on omintakeinen, eristäytynyt arktinen saaristo. Longyearbyenissä on tarjolla lähes kaikki nykyajan palvelut – painettua ja digitaalista mediaa myöten.

Onnettomuudet ydinsisältönä

Svalbardposten

Perustettu 1947.

Ilmestyy kerran viikossa, torstaisin. Painetaan Tromssassa.

Levikki 2 500 kappaletta, tilaajia on mantereella enemmän kuin Huippuvuorilla.

Kustantaja Stiftelsen Svalbardposten -säätiö, jonka omistaa Norjan oikeusministeriö.

Liikevaihto vuonna 2017 665 000 euroa, liikevoitto 6 700 euroa voittoa.

Kuusi työntekijää, joista toimittajia neljä. Päätoimittajalla kahden vuoden määräaikainen työsopimus, joka voi jatkua enintään kahdella lisävuodella.

Kilpailija: nettisivusto Icepeople julkaisee englanniksi uutisia Huippuvuorilta, ylläpitäjänä toimittaja Mark Sabbatini.

JOURNALISTI
25.5.2018

Lina Laurent, teksti
Karl Vilhjálmsson, kuvat

Maailman pohjoisin lehti, Huippuvuorilla ilmestyvä Svalbardposten on kokoaan suurempi. Sitä luetaan tarkasti myös hallitustasolla Oslossa.

Kehystetyt lehtileikkeet ja etusivut koristavat toimituksen sisäänkäyntiä. Uutinen vuodelta 1995: jääkarhu tappoi nuoren naisen. Reportaasi seuraavalta vuodelta: venäläinen matkustajakone tuhoutui ja 141 henkilöä kuoli.

Kehyksissä on myös palkinto, jonka lehti sai reportaasistaan Stille morgon (Hiljainen aamu). Juttu julkaistiin 21. joulukuuta 2016, tasan vuosi yksitoista omakotitaloa tuhonneen lumivyöryn jälkeen. Vyöryssä kuoli kaksi ihmistä, se jätti kipeät arvet pieneen yhdyskuntaan.

Onnettomuudet ovat Svalbardpostenin ydinsisältöä.

”Uusi onnettomuus tulee. Se on ainoa asia, josta voimme olla varmoja”, sanoo päätoimittaja Hilde Røsvik.

 

Maailman pohjoisin sanomalehti Svalbardposten ilmestyy Longyearbyenissä, Huippuvuorten hallinnollisessa keskuksessa, jossa asuu 2 200 ihmistä. Pohjoisnavalle on 1 300 kilometriä, kirjapainoon Tromssaan lähes tuhat kilometriä. Osloon, jossa lehdellä on tärkeitä lukijoita, on 2 000 kilometriä.

Huippuvuorten talvi on pimeä, kaamos kestää neljä kuukautta. Kesällä seutu kylpee ylenpalttisessa valossa, kun aurinko ei kuukausiin laske. Ympärillä lainehtii Jäämeri.

Huippuvuorten historia suorastaa tulvii tarinoita ihmisistä, jotka ovat etsineet rikkauksia ja seikkailuja näiltä kylmiltä vesiltä ja rannoilta. Valaanpyytäjien, tutkimusmatkailijoiden, malminetsijöiden ja hiilikaivostyöläisten tarinoissa on yksi yhteinen nimittäjä yli muiden: moneen niistä liittyy onnettomuus.

Paikallisen sanomalehden sisältö on osa tätä jatkumoa. Kun jotain onnetonta tapahtuu, lehti kirjaa sen uutiseksi. Luonto on monessa uutisessa isossa roolissa: jääkarhun, lumen, jään tai ankaran sään muodossa.

 

Huippuvuoret kuuluu vuonna 1920 tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaisesti Norjalle, mutta sopimusmaat voivat harjoittaa sen alueella taloudellista ja tieteellistä toimintaa. Näin siellä on Neuvostoliiton perintönä myös 500 asukkaan venäläisyhteisö, Barentsburg.

Norjalla on aivan erityisiä intressejä Huippuvuorilla, tämä näkyy myös paikallislehdessä.

”Monelle norjalaiselle poliitikoille meidän lehtemme on ensisijainen tietolähde Huippuvuorten ja arktisen alueen asioissa. Siksi on erityisen tärkeää, että hoidamme työmme hyvin ja perusteellisesti”, sanoo päätoimittaja Røsvik.

Svalbardposten on ainoa norjalainen journalistinen media Huippuvuorilla, mikä tuo mukanaan vastuuta”, Røsvik sanoo.

Siksi hän yrittää myös auttaa muita toimittajia uutistilanteissa. Kun venäläinen helikopteri syöksyi mereen Huippuvuorilla lokakuussa 2017, ”kaikki” soittivat Svalbardposteniin. Näin tekivät muun muassa Norjan yleisradio NRK ja brittien BBC, jotka halusivat sekä tietoja että kuvamateriaalia.

Monet toimittajat pitävät Svalbardpostenia yleisenä tietotoimistona ja taustamateriaalin tuottajana. Heille Røsvik joutuu välillä sanomaan ei.

”Emme kerta kaikkiaan ehdi. Minun lisäkseni meillä on kolme muuta toimittajaa. Meidän pitää keskittyä omaan työhömme.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Uskon, että Svalbardpostenilla on paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin tavallisella paikallislehdellä mantereella”, sanoo päätoimittaja Hilde Røsvik. Huippuvuorilla on erikoisasema Norjan politiikassa. Toimitus ryhmäkuvassa: Christopher Engås, Hilde Røsvik, Kent Roar Nybø and Line Nagell Ylvisåker.

 

Lehden tärkeys korostuu onnettomuusuutisoinnissa, mutta toimitus keskittyy myös muuhun paikallisjournalismiin. Juuri nyt ajankohtaisia asioita ovat asuntopula, isot lapsiryhmät päiväkodissa ja eläinlääkäripäivystyksen puute.

Røsvikin mukaan lehti panostaa myös tutkivaan journalismiin, mikä herättää suurta kiinnostusta pienessä yhteisössä, kenties myös kiihkeitä tuntoja. Lehti on tehnyt juttusarjaa matkaoppaiden työoloista. Tutkittujen yritysten joukossa on takuulla myös niitä, jotka mainostavat lehdessä.

”Täällä asuvat odottavat meiltä kriittisyyttä, ja heitä emme petä. Vapaa-ajalla voimme seurustella ja pitää hauskaa keskenämme, asiat käsitellään työssä ja työajalla.”

Svalbardpostenille tärkeitä ovat myös isot aiheet, kuten ilmastonmuutos ja Norjan valtion suunnitelmat Huippuvuorten kehittämisestä.

”Täällä on erittäin mielenkiintoista toimittaa sanomalehteä. Usein tuntuu siltä, että tänne tulee enemmän kansainvälisiä tutkijoita ja päättäjiä kuin Osloon”, Røsvik sanoo.

Svalbardposten

Perustettu 1947.

Ilmestyy kerran viikossa, torstaisin. Painetaan Tromssassa.

Levikki 2 500 kappaletta, tilaajia on mantereella enemmän kuin Huippuvuorilla.

Kustantaja Stiftelsen Svalbardposten -säätiö, jonka omistaa Norjan oikeusministeriö.

Liikevaihto vuonna 2017 665 000 euroa, liikevoitto 6 700 euroa voittoa.

Kuusi työntekijää, joista toimittajia neljä. Päätoimittajalla kahden vuoden määräaikainen työsopimus, joka voi jatkua enintään kahdella lisävuodella.

Kilpailija: nettisivusto Icepeople julkaisee englanniksi uutisia Huippuvuorilta, ylläpitäjänä toimittaja Mark Sabbatini.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta