Onnettomuudet ydinsisältönä

Maailman pohjoisin lehti, Huippuvuorilla ilmestyvä Svalbardposten on kokoaan suurempi. Sitä luetaan tarkasti myös hallitustasolla Oslossa.

Kaukana kaikesta. Huippuvuoret on omintakeinen, eristäytynyt arktinen saaristo. Longyearbyenissä on tarjolla lähes kaikki nykyajan palvelut – painettua ja digitaalista mediaa myöten.

Svalbardposten

Perustettu 1947.

Ilmestyy kerran viikossa, torstaisin. Painetaan Tromssassa.

Levikki 2 500 kappaletta, tilaajia on mantereella enemmän kuin Huippuvuorilla.

Kustantaja Stiftelsen Svalbardposten -säätiö, jonka omistaa Norjan oikeusministeriö.

Liikevaihto vuonna 2017 665 000 euroa, liikevoitto 6 700 euroa voittoa.

Kuusi työntekijää, joista toimittajia neljä. Päätoimittajalla kahden vuoden määräaikainen työsopimus, joka voi jatkua enintään kahdella lisävuodella.

Kilpailija: nettisivusto Icepeople julkaisee englanniksi uutisia Huippuvuorilta, ylläpitäjänä toimittaja Mark Sabbatini.

JOURNALISTI
25.5.2018

Lina Laurent, teksti
Karl Vilhjálmsson, kuvat

Kehystetyt lehtileikkeet ja etusivut koristavat toimituksen sisäänkäyntiä. Uutinen vuodelta 1995: jääkarhu tappoi nuoren naisen. Reportaasi seuraavalta vuodelta: venäläinen matkustajakone tuhoutui ja 141 henkilöä kuoli.

Kehyksissä on myös palkinto, jonka lehti sai reportaasistaan Stille morgon (Hiljainen aamu). Juttu julkaistiin 21. joulukuuta 2016, tasan vuosi yksitoista omakotitaloa tuhonneen lumivyöryn jälkeen. Vyöryssä kuoli kaksi ihmistä, se jätti kipeät arvet pieneen yhdyskuntaan.

Onnettomuudet ovat Svalbardpostenin ydinsisältöä.

”Uusi onnettomuus tulee. Se on ainoa asia, josta voimme olla varmoja”, sanoo päätoimittaja Hilde Røsvik.

 

Maailman pohjoisin sanomalehti Svalbardposten ilmestyy Longyearbyenissä, Huippuvuorten hallinnollisessa keskuksessa, jossa asuu 2 200 ihmistä. Pohjoisnavalle on 1 300 kilometriä, kirjapainoon Tromssaan lähes tuhat kilometriä. Osloon, jossa lehdellä on tärkeitä lukijoita, on 2 000 kilometriä.

Huippuvuorten talvi on pimeä, kaamos kestää neljä kuukautta. Kesällä seutu kylpee ylenpalttisessa valossa, kun aurinko ei kuukausiin laske. Ympärillä lainehtii Jäämeri.

Huippuvuorten historia suorastaa tulvii tarinoita ihmisistä, jotka ovat etsineet rikkauksia ja seikkailuja näiltä kylmiltä vesiltä ja rannoilta. Valaanpyytäjien, tutkimusmatkailijoiden, malminetsijöiden ja hiilikaivostyöläisten tarinoissa on yksi yhteinen nimittäjä yli muiden: moneen niistä liittyy onnettomuus.

Paikallisen sanomalehden sisältö on osa tätä jatkumoa. Kun jotain onnetonta tapahtuu, lehti kirjaa sen uutiseksi. Luonto on monessa uutisessa isossa roolissa: jääkarhun, lumen, jään tai ankaran sään muodossa.

 

Huippuvuoret kuuluu vuonna 1920 tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaisesti Norjalle, mutta sopimusmaat voivat harjoittaa sen alueella taloudellista ja tieteellistä toimintaa. Näin siellä on Neuvostoliiton perintönä myös 500 asukkaan venäläisyhteisö, Barentsburg.

Norjalla on aivan erityisiä intressejä Huippuvuorilla, tämä näkyy myös paikallislehdessä.

”Monelle norjalaiselle poliitikoille meidän lehtemme on ensisijainen tietolähde Huippuvuorten ja arktisen alueen asioissa. Siksi on erityisen tärkeää, että hoidamme työmme hyvin ja perusteellisesti”, sanoo päätoimittaja Røsvik.

Svalbardposten on ainoa norjalainen journalistinen media Huippuvuorilla, mikä tuo mukanaan vastuuta”, Røsvik sanoo.

Siksi hän yrittää myös auttaa muita toimittajia uutistilanteissa. Kun venäläinen helikopteri syöksyi mereen Huippuvuorilla lokakuussa 2017, ”kaikki” soittivat Svalbardposteniin. Näin tekivät muun muassa Norjan yleisradio NRK ja brittien BBC, jotka halusivat sekä tietoja että kuvamateriaalia.

Monet toimittajat pitävät Svalbardpostenia yleisenä tietotoimistona ja taustamateriaalin tuottajana. Heille Røsvik joutuu välillä sanomaan ei.

”Emme kerta kaikkiaan ehdi. Minun lisäkseni meillä on kolme muuta toimittajaa. Meidän pitää keskittyä omaan työhömme.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Uskon, että Svalbardpostenilla on paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin tavallisella paikallislehdellä mantereella”, sanoo päätoimittaja Hilde Røsvik. Huippuvuorilla on erikoisasema Norjan politiikassa. Toimitus ryhmäkuvassa: Christopher Engås, Hilde Røsvik, Kent Roar Nybø and Line Nagell Ylvisåker.

 

Lehden tärkeys korostuu onnettomuusuutisoinnissa, mutta toimitus keskittyy myös muuhun paikallisjournalismiin. Juuri nyt ajankohtaisia asioita ovat asuntopula, isot lapsiryhmät päiväkodissa ja eläinlääkäripäivystyksen puute.

Røsvikin mukaan lehti panostaa myös tutkivaan journalismiin, mikä herättää suurta kiinnostusta pienessä yhteisössä, kenties myös kiihkeitä tuntoja. Lehti on tehnyt juttusarjaa matkaoppaiden työoloista. Tutkittujen yritysten joukossa on takuulla myös niitä, jotka mainostavat lehdessä.

”Täällä asuvat odottavat meiltä kriittisyyttä, ja heitä emme petä. Vapaa-ajalla voimme seurustella ja pitää hauskaa keskenämme, asiat käsitellään työssä ja työajalla.”

Svalbardpostenille tärkeitä ovat myös isot aiheet, kuten ilmastonmuutos ja Norjan valtion suunnitelmat Huippuvuorten kehittämisestä.

”Täällä on erittäin mielenkiintoista toimittaa sanomalehteä. Usein tuntuu siltä, että tänne tulee enemmän kansainvälisiä tutkijoita ja päättäjiä kuin Osloon”, Røsvik sanoo.

Svalbardposten

Perustettu 1947.

Ilmestyy kerran viikossa, torstaisin. Painetaan Tromssassa.

Levikki 2 500 kappaletta, tilaajia on mantereella enemmän kuin Huippuvuorilla.

Kustantaja Stiftelsen Svalbardposten -säätiö, jonka omistaa Norjan oikeusministeriö.

Liikevaihto vuonna 2017 665 000 euroa, liikevoitto 6 700 euroa voittoa.

Kuusi työntekijää, joista toimittajia neljä. Päätoimittajalla kahden vuoden määräaikainen työsopimus, joka voi jatkua enintään kahdella lisävuodella.

Kilpailija: nettisivusto Icepeople julkaisee englanniksi uutisia Huippuvuorilta, ylläpitäjänä toimittaja Mark Sabbatini.



9 2018
Arkisto
Maisemakonttori. Pilvikki Kause työskentelee yhteisöllisessä työhuoneessa Porton keskustassa. Monet työkavereista ovat eri alojen ”läppärikulkureita”. Naapuritavernassa lounasta saa alle neljällä eurolla. ”Maisemat työhuoneen ikkunasta herättävät aina kateutta”, Kause kertoo.

Hankala alku löytöretkeilijöiden maassa

Muutto uuteen maahan oli vaikeampi kuin kokenut freelancetoimittaja Pilvikki Kause osasi odottaa. Arjen yksinhuoltajana, sairastellessa ja keikkojen harvetessa hän alkoi epäillä, osaako enää kirjoittaakaan.

Spotlights reporter Annvi Gardbergs program om silvervatten nominerades till Snöspaden 2017 bland annat för att hon lyckades lyfta upp och väcka en bred samhällsdebatt om ett tidigare relativt okänt problem.

Hårt efterspel i silvervattnets spår

Yle Spotlights Annvi Gardberg hade räknat med att hennes avslöjande om folk som dricker silvervatten kunde ge höga svallvågor. Men hon hade inte räknat med hur hårt hennes intervjuobjekt skulle drabbas.

Viranomainen vastaa, jos tietopyyntö miellyttää

Toimittajat kertovat viranomaisten vastaavan asiakirjapyyntöihin hyvin, mutta vaikeissa aiheissa ensimmäinen vastaus on usein ”ei”. Jos tiedot jäävät saamatta, harva tekee muuta kuin urputtaa kollegalle.

Tasa-arvobotti on saanut pohtimaan haastateltavien valintoja, Koillissanomien toimituspäällikkö Jenny Halvari kertoo. Vasemmalla kesätoimittaja Vappu Jaakkola.

Journalismi jää kauas tasa-arvosta

Tasa-arvokeskustelu ei ole lisännyt naisten määrää uutisissa. Heinäkuussa parhaiten pärjäsi Koillissanomat. Helsingin Sanomien 50–50-tavoite on kaukana.

Uudistusmielinen uutisjournalisti

Helsingin Sanomista Iltalehden vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Erja Yläjärvi uskoo sääuutisiin ja lifestyle-sisältöihin.

Tuntematon koodari

Moni ei edes tiedä, että suomalaiset mediat käyttävät itsekin algoritmeja ja tekevät niiden avulla journalistisia ratkaisuja. Usein ratkaisuja tekee tuntematon koodari, kirjoittaa Elina Grundström.

Kirstu kilisemään kaukomailla

Freelanceriksi ulkomaille, mutta miten? Kokeneet toimittajat kertovat viisi vinkkiä.

Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

Kun tutkijanura ei tuntunutkaan omalta, Laura Koponen ryhtyi hyödyntämään tietojaan tiedetoimittajana. Tähtitieteessä eniten uutta raportoitavaa kertyy astrobiologian ja eksoplaneettojen tutkimuksesta. ”Ehkä maapallon hankaluudet ajavat ajattelemaan elämän edellytyksiä muualla avaruudessa.” Kuva otettiin Helsingin observatoriossa, jossa on myös Koposen työnantajan Ursan tiloja.

Arjen ympyröitä ylemmäs

Tähdet ja avaruus -lehden toimitussihteeri Laura Koponen saa työssään pyöritellä kokonaisen universumin asioita. ”Vaikeinta on tieteen eturintamaan liittyvä epävarmuus, ja joudun usein kirjoittamaan ’mahdollisesti, kenties, saattaa olla’.”

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström odottaa innolla muun muassa tes-neuvotteluja, joista hänellä on aiempaakin kokemusta. ”Niissä täytyy ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun, huomioida eri intressit ja löytää ratkaisuja nopeasti. Saan itsestäni eniten irti, kun työ on muuta kuin tasaista hallinnointia.”

Auttaminen on kivaa

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström selvittää ensitöikseen Ylen irtisanomisia.

Hyvä draivi viehättää Ylessä

Stefani Urmas on aloittanut Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan visuaalisuudesta vastaavana päällikkönä.

Ohjelmapäällikkö Nina Jokiaho nosti Radio Novan Suomen viime vuoden kuunnelluimmaksi kaupalliseksi radiokanavaksi.

Kuuntelijan kuuntelija

Radio Novan ohjelmapäällikkö Niina Jokiaho hilasi kanavan takaisin huipulle.

Kesä koko vuoden

Miten säilyttää lomaltapaluun olotila marraskuuhun? Nämä vinkit kirjautuvat vuodesta toiseen Nina Erhon ”kaikkien aikojen työhyvinvointisyksy” -listoille.

Stuntreportrar och föregångare

Det finns stuntreportage där det känns som om redaktörens eller redaktionens upplevelse spelar en större roll än publikens, skriver Lina Laurent.

Oikein ajoitetut sanat

Manu Marttinen ja joukko muita Taloussanomien määräaikaisia oli puimassa yt-neuvottelujen tilannetta, kun huoneeseen paukkasi vakitoimittaja kyselemään luottamusmieheltä omaa työasiaansa.

Karjalaisen tuottaja Laura Määttänen sai jo lapsena tuntuman ampumiseen, kun poliisi-isä vei hänet ampumaradalle.

Katse tähtäimeen ja mieli tyhjäksi

Laura Määttänen hakee mielen ja sormen harmoniaa urheiluammunnasta. Silloin ajatukset eivät ole otsikoinnissa.

Husiksen kulisseista

Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.

Somekansa sokissa

Sanakirja ei vielä tunne somekansaa, mutta sen suosio näyttää nousevan kohisten, kirjoittaa Vesa Heikkinen Kieli-kolumnissaan.

Ehdotus: SJL:n uudeksi nimeksi Mediantekijät

Tulevien vuosien taloutta ja toimintaa suunnitelleen työryhmän puheenjohtajan Lauri Lähteenmäen mukaan liiton satavuotisjuhla vuonna 2021 olisi hyvä ajankohta nimen vaihtamiselle.

Bernerin mediaryhmä jätti rahoituksen auki

”On riittämätöntä ja kestämätöntä, että esitetyille toimenpiteille ei ole varattu rahoitusta käytännöllisesti katsoen lainkaan”, SJL:n puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Bärlund vill locka fler journalister

Från augusti är Johan Bärlund ny rektor för Social- och kommunalhögskolan i Helsingfors. Han ser det som en stor utmaning att åter få upp intresset för journalistikstudier.

HSS Media rekryterar reportrar

Senast i oktober kommer HSS Media att ha två nyanställda reportrar, varav en kommer att bli placerad i Vasa och en i Jakobstad.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta