När journalister fuskar

Att inte kredda är inte som att plageria men båda är ett uttryck för respektlöshet gentemot kollegor och värv, skriver Dan Lolax.
JOURNALISTI
25.5.2018

Dan Lolax

dan.lolax@fabsy.fi

Skribenten är samhällsredaktör på Åbo Underrättelser.

Fallet Laura Huhtasaari fick mig att undra: Hur ofta förekommer plagiat bland journalister?

I svenska P1:s mediekritiska program Medierna diskuterades nyligen plagiatmisstankar mot kolumnisten Linnéa Claeson. En snabbkoll med kollegor på Twitter antyder att liknande diskussioner inte förs här.

Kanske är det för att mediekritiken i Finland lyser med sin frånvaro (som professor Anu Koivunen – som tipsade om Mediernas granskning – förtjänstfullt skrivit om, senast i en kolumn i Suomen Kuvalehti 11.5.)

Plagiat förekommer. Jag kan inte producera någon statistik för att backa upp påståendet, men tidspress och konkurrens är en grogrund för fusk.

Det handlar inte bara om klipp-och-klistra-journalistik utan också om att journalister ska ”kredda” varandra när det är befogat.

Att inte kredda är inte som att plageria men båda är ett uttryck för respektlöshet gentemot kollegor och värv.

 

Utgångspunkten är att när man använder material som någon annan publicerat så ska källan nämnas. Det är god journalistisk sed, slår Opinionsnämnden för massmedier fast.

Nämnden vill också att webbartiklar länkar till den ursprungliga källan, och att källans synlighet i artikeln motsvarar källans betydelse för artikeln.

(Det rimliga kravet om att länka fick en absurd vändning när tidningen Nya Åland drogs in för rätta för att ha länkat till publikationen Long Play. Journalisten 5/2018 skrev om fallet.)

Om artikeln inte innehåller egen information måste man hänvisa till källan direkt – till exempel i rubriken.

 

Om man jobbar som journalist så borde man kunna reglerna. Det liksom kommer med yrket.

Skälen till varför vi – och min avsikt är inte att peka ut enskilda utan att fundera kring ett problem som branschen dras med – trots allt bryter mot dem är flera.

Ibland är fallen svårtydda och man kan säkert ifrågasätta om regelbrott förekommit.

Klart är trots allt att plagiat förekommer inom journalistiken av samma skäl som det verkar ha förekommit i Huhtasaaris avhandling: någon har redan gjort jobbet.

 

Det är enklare för en journalist att plocka in ett färdigt skrivet stycke från en annan sajt, ändra några små ord och ge sken av att hen själv läst – till exempel – en 150 sidor lång dom från Högsta förvaltningsdomstolen som damp ner i mejlkorgen klockan halv fyra på fredag eftermiddag.

Att hänvisa till redaktionen som var först ute med domen skulle bara understryka journalistens icke-journalistiska ointresse, speciellt som hen har tillgång domen.

Därför gör hen något ännu mer icke-journalistiskt: hen plagierar.

Agerandet är riskfyllt. Den som plagierar ansvarar också för misstag som källan gjort.

Det är svårt att stå för andras misstag om man gett sken av att de är ens egna (och därmed inte misstag).

 

Det är dumt att agera så här. I slutändan, i detta obönhörliga nyhetsflöde, är det få läsare som fäster någon större uppmärksamhet vid om nyheten är en citatnyhet eller den egna redaktionens.

Jag säger inte att man ska nöja sig med citatnyheter. Att inte nöja sig innebär att ta sig tid och göra nyheten själv.

Om ens journalistiska stolthet hindrar en från att citera så ska den också hindra en från att plagiera.



9 2018
Arkisto
Maisemakonttori. Pilvikki Kause työskentelee yhteisöllisessä työhuoneessa Porton keskustassa. Monet työkavereista ovat eri alojen ”läppärikulkureita”. Naapuritavernassa lounasta saa alle neljällä eurolla. ”Maisemat työhuoneen ikkunasta herättävät aina kateutta”, Kause kertoo.

Hankala alku löytöretkeilijöiden maassa

Muutto uuteen maahan oli vaikeampi kuin kokenut freelancetoimittaja Pilvikki Kause osasi odottaa. Arjen yksinhuoltajana, sairastellessa ja keikkojen harvetessa hän alkoi epäillä, osaako enää kirjoittaakaan.

Spotlights reporter Annvi Gardbergs program om silvervatten nominerades till Snöspaden 2017 bland annat för att hon lyckades lyfta upp och väcka en bred samhällsdebatt om ett tidigare relativt okänt problem.

Hårt efterspel i silvervattnets spår

Yle Spotlights Annvi Gardberg hade räknat med att hennes avslöjande om folk som dricker silvervatten kunde ge höga svallvågor. Men hon hade inte räknat med hur hårt hennes intervjuobjekt skulle drabbas.

Viranomainen vastaa, jos tietopyyntö miellyttää

Toimittajat kertovat viranomaisten vastaavan asiakirjapyyntöihin hyvin, mutta vaikeissa aiheissa ensimmäinen vastaus on usein ”ei”. Jos tiedot jäävät saamatta, harva tekee muuta kuin urputtaa kollegalle.

Tasa-arvobotti on saanut pohtimaan haastateltavien valintoja, Koillissanomien toimituspäällikkö Jenny Halvari kertoo. Vasemmalla kesätoimittaja Vappu Jaakkola.

Journalismi jää kauas tasa-arvosta

Tasa-arvokeskustelu ei ole lisännyt naisten määrää uutisissa. Heinäkuussa parhaiten pärjäsi Koillissanomat. Helsingin Sanomien 50–50-tavoite on kaukana.

Uudistusmielinen uutisjournalisti

Helsingin Sanomista Iltalehden vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Erja Yläjärvi uskoo sääuutisiin ja lifestyle-sisältöihin.

Tuntematon koodari

Moni ei edes tiedä, että suomalaiset mediat käyttävät itsekin algoritmeja ja tekevät niiden avulla journalistisia ratkaisuja. Usein ratkaisuja tekee tuntematon koodari, kirjoittaa Elina Grundström.

Kirstu kilisemään kaukomailla

Freelanceriksi ulkomaille, mutta miten? Kokeneet toimittajat kertovat viisi vinkkiä.

Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

Kun tutkijanura ei tuntunutkaan omalta, Laura Koponen ryhtyi hyödyntämään tietojaan tiedetoimittajana. Tähtitieteessä eniten uutta raportoitavaa kertyy astrobiologian ja eksoplaneettojen tutkimuksesta. ”Ehkä maapallon hankaluudet ajavat ajattelemaan elämän edellytyksiä muualla avaruudessa.” Kuva otettiin Helsingin observatoriossa, jossa on myös Koposen työnantajan Ursan tiloja.

Arjen ympyröitä ylemmäs

Tähdet ja avaruus -lehden toimitussihteeri Laura Koponen saa työssään pyöritellä kokonaisen universumin asioita. ”Vaikeinta on tieteen eturintamaan liittyvä epävarmuus, ja joudun usein kirjoittamaan ’mahdollisesti, kenties, saattaa olla’.”

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström odottaa innolla muun muassa tes-neuvotteluja, joista hänellä on aiempaakin kokemusta. ”Niissä täytyy ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun, huomioida eri intressit ja löytää ratkaisuja nopeasti. Saan itsestäni eniten irti, kun työ on muuta kuin tasaista hallinnointia.”

Auttaminen on kivaa

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström selvittää ensitöikseen Ylen irtisanomisia.

Hyvä draivi viehättää Ylessä

Stefani Urmas on aloittanut Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan visuaalisuudesta vastaavana päällikkönä.

Ohjelmapäällikkö Nina Jokiaho nosti Radio Novan Suomen viime vuoden kuunnelluimmaksi kaupalliseksi radiokanavaksi.

Kuuntelijan kuuntelija

Radio Novan ohjelmapäällikkö Niina Jokiaho hilasi kanavan takaisin huipulle.

Kesä koko vuoden

Miten säilyttää lomaltapaluun olotila marraskuuhun? Nämä vinkit kirjautuvat vuodesta toiseen Nina Erhon ”kaikkien aikojen työhyvinvointisyksy” -listoille.

Stuntreportrar och föregångare

Det finns stuntreportage där det känns som om redaktörens eller redaktionens upplevelse spelar en större roll än publikens, skriver Lina Laurent.

Oikein ajoitetut sanat

Manu Marttinen ja joukko muita Taloussanomien määräaikaisia oli puimassa yt-neuvottelujen tilannetta, kun huoneeseen paukkasi vakitoimittaja kyselemään luottamusmieheltä omaa työasiaansa.

Karjalaisen tuottaja Laura Määttänen sai jo lapsena tuntuman ampumiseen, kun poliisi-isä vei hänet ampumaradalle.

Katse tähtäimeen ja mieli tyhjäksi

Laura Määttänen hakee mielen ja sormen harmoniaa urheiluammunnasta. Silloin ajatukset eivät ole otsikoinnissa.

Husiksen kulisseista

Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.

Somekansa sokissa

Sanakirja ei vielä tunne somekansaa, mutta sen suosio näyttää nousevan kohisten, kirjoittaa Vesa Heikkinen Kieli-kolumnissaan.

Ehdotus: SJL:n uudeksi nimeksi Mediantekijät

Tulevien vuosien taloutta ja toimintaa suunnitelleen työryhmän puheenjohtajan Lauri Lähteenmäen mukaan liiton satavuotisjuhla vuonna 2021 olisi hyvä ajankohta nimen vaihtamiselle.

Bernerin mediaryhmä jätti rahoituksen auki

”On riittämätöntä ja kestämätöntä, että esitetyille toimenpiteille ei ole varattu rahoitusta käytännöllisesti katsoen lainkaan”, SJL:n puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Bärlund vill locka fler journalister

Från augusti är Johan Bärlund ny rektor för Social- och kommunalhögskolan i Helsingfors. Han ser det som en stor utmaning att åter få upp intresset för journalistikstudier.

HSS Media rekryterar reportrar

Senast i oktober kommer HSS Media att ha två nyanställda reportrar, varav en kommer att bli placerad i Vasa och en i Jakobstad.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta