Liittolaiseksi kouluihin

Martta Kallionpää aloittaa syksyllä Journalistiliiton uudessa opiskelijalähettilään työssä.

Martta Kallionpää, 25, aloittaa syksyllä Journalistiliiton uudessa opiskelijalähettilään työssä. Hän opiskelee viestintää Helsingin yliopistossa ja on opiskellut myös HaagaHeliassa. Kallionpää on työskennellyt Ylen Lasten ja nuorten toimituksessa sekä vapaana toimittajana. Tulevan kesän hän työskentelee A-studiossa.

JOURNALISTI
25.5.2018

Nina Erho, teksti

Miksi halusit opiskelijalähettilääksi?

Opiskelijat ja liitto voisivat hyötyä toisistaan, mutta liitto ei ehkä oikein tiedä, miten saavuttaa opiskelijat. Opiskelijoille tulee harvoin mieleen, että yksinäiseen puurtamiseen voisi saada tukea ammattiliitosta.

 

Miten opiskelijat tavoitettaisiin paremmin?

Opiskelijoiden omat järjestöt ajavat heidän asiaansa juuri opiskelijoina, jolloin ei välttämättä kaivata ammattiliittoa. Ehkä työhön siirtymiseen liittyvät palvelut toimisivat, esimerkiksi CV-pajat tai verkostoitumistilaisuudet työnantajien kanssa.

 

Mitä aiot uudessa työssäsi ensimmäiseksi tehdä?

Keskustella työnantajan kanssa, mitä pestiltä halutaan. Opiskelijajäsenten hankintaa totta kai, mutta toivon, että liitto haluaisi myös enemmän tietoa siitä, mitä opiskelijat haluavat.

 

Miksi itse liityit liittoon?

Tein alan töitä jo ennen kuin aloitin Haaga-Heliassa, mutta kuulin liitosta vasta siellä ainejärjestön kautta. Ensimmäisen opiskeluvuoden ilmainen jäsenyys painaa paljon tilanteessa, jossa ei akuutisti tarvitse liitolta mitään, mutta se kuulostaa kiinnostavalta.

 

Miksi olet pysynyt jäsenenä?

Freetöissä on hyötyä Mediakunnasta. Jos tapahtuu jotain huonoa, liitolta voi saada apua. Koulutuksista saa kosketusta journalismin käytäntöihin, vaikka viestinnän opintoni ovat teoriapainotteisia.

 

Mitä olisit toivonut liitolta enemmän?

Opiskelijoiden edunvalvontaan ja koulutuspolitiikkaan liittyviä ulostuloja.

 

Mitkä ovat vahvuutesi uudessa työssä?

Olen opiskellut ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa, journalismia ja viestintää. Vaikka opiskelen Helsingissä, olen kotoisin Tampereelta ja suku on vielä pohjoisemmasta. Tiedän siis, että muuallakin on media-alaa.

 

Mikä tulee olemaan vaikeaa?

Alalla on monta koulua, joissa opiskellaan eri näkökulmista. Jos täytyy muodostaa yksi ”opiskelijoiden ääni”, miten olla reilu ja todenmukainen?

 

Miksi halusit journalistiksi?

Aloitin Ylessä, kun työmahdollisuus ja ajatus välivuodesta opiskelussa kohtasivat. Työssä huomasin tykkääväni alasta erittäin paljon. Journalismin perusperiaatteet ovat ihailtavia ja sellaisia, joihin kannattaa pyrkiä.

 

Miten yhdistät työn ja opinnot?

En ota liikaa painetta tavoiteajassa valmistumisesta. Työkokemus auttaa miettimään opintojen jälkeistä suuntaa.

 

Mitä teet vapaa-aikana?

Harrastan astangajoogaa ja seinäkiipeilyä ja toivon jatkuvasti, että niille olisi enemmän aikaa.

Martta Kallionpää, 25, aloittaa syksyllä Journalistiliiton uudessa opiskelijalähettilään työssä. Hän opiskelee viestintää Helsingin yliopistossa ja on opiskellut myös HaagaHeliassa. Kallionpää on työskennellyt Ylen Lasten ja nuorten toimituksessa sekä vapaana toimittajana. Tulevan kesän hän työskentelee A-studiossa.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta