Kiireinen äänitorvi

HSJ:stä tuli enemmän kuin osiensa summa, sanoo puheenjohtaja Marjaana Varmavuori. Uusia yhdistysfuusioita ei ole juuri näköpiirissä.

Marjaana Varmavuori haluaa toimia ay-liikkeessä, vaikka elää pahimpia ruuhkavuosia. ”Ei minun olisi järkeä tehdä toimittajan työtäkään, jollei median toimintaedellytyksistä huolehdita.”

JOURNALISTI
25.5.2018

Marja Honkonen, teksti
Susa Junnola, kuva

Kun Suomen Aikakauslehdentoimittajain liitto ja Helsingin Sanomalehtimiesyhdistys marraskuussa 2016 panivat hynttyyt yhteen, yhdistyksissä pelättiin jäsenkatoa. Toisin kävi.

”Osallistuvien ihmisten määrä ei ole SAL plus HSY, vaan jotain enemmän”, sanoo maaliskuussa Helsingin Seudun Journalistien puheenjohtajaksi valittu Marjaana Varmavuori.

Helsingin Sanomien kaupunkitoimittajana työskentelevän Varmavuoren näkökulmasta sekä yhdistyminen että uuden yhdistyksen toiminta ovat käynnistyneet sutjakkaasti. Koulutuksiin on tunkua ja eri jäsenryhmistä on mukana hyvin ihmisiä.

Hän kuitenkin tietää, että yhdistymisen takana ovat vuosien keskustelut. Otollisen ajan koittamiseen johti myös työnkuvien muutos.

”Raja uutistyön ja aikakauslehtityön välillä on liudentunut”, Varmavuori sanoo.

Identiteettien sijaan työtä yhdistymisessä teetti lopulta yhdistysbyrokratia, jonka hoitamisessa Journalistiliitto auttoi.

 

HSJ on esimerkki onnistuneesta järjestöjen yhdistymisestä, joka lopulta jäi ainoaksi Journalistiliiton kuluneella valtuustokaudella. Myös kaksi RTTL:n yhdistystä, MTV:n Ohjelmatyöntekijät ja Yhdistyneet Mediatyöntekijät pohtivat yhdistymistä, mutta prosessi on kesken.

Odotuksia oli enemmälle: valtuusto perusti vuonna 2015 yhdistysrakenteen uudelleenarviointivaliokunnan, jonka tavoitteena oli taata eri yhdistysten jäsenille samat palvelut.

Yhteistä visiota ei kuitenkaan löytynyt. Liiton valtuusto keskusteli asiasta 17. toukokuuta.

Liiton palvelujohtaja Simon Huldénin mukaan keskustelu uudistuksista jatkuu, mutta hän korostaa, että keskeistä on yhdistysten oma tahto. Hän kääntäisi katseet organisaatiorajoista siihen, millaista toimintaa jäsenet kaipaavat.

Tarkasti liitossa aiotaan seurata, miten Ruotsin liiton organisaation uudistus toteutuu.

”Monella yhdistyksellä on hienoa, aktiivista toimintaa”, Huldén muistuttaa. Niissä resepti on usein riittävä koko ja monipuolinen jäsenistö.

 

Varmavuori haluaa HSJ:n toimivan entistä paremmin jäsentensä äänitorvena.

Pohtimista on muun muassa toimitusosastojen roolissa. Ne luottamusmiesten ohella ratkaisevat, miltä liiton toiminta näyttää työpaikoilla.

”Ihmiset pitää saada tuntemaan liitto omakseen. Siinä yhdistysten ja liiton pitää skarpata.”



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta