Jalkautumisen jälkeen

Jussi Konttinen vietti kolmetoista tuntia siperialaisen äänestyspaikan tuulikaapissa. ”Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan”, hän sanoo.

Asennemuutto. Jussi Konttinen on palaamassa kirjoitusvapaaltaan Siperiasta Suomeen. ”Venäjä antaa paljon aihetta kirjoittaa kriittisesti, ja välillä kritiikki uppoaa Suomessa liiankin otolliseen maaperään. Hyvä kysymys on, ollaanko valmiita kirjoittamaan yhtä kriittisesti Suomesta. Pitää yrittää olla täällä yhtä tinkimätön kuin siellä.”

Jussi Konttinen, 44

Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja.

Vuodet 2016–2018 Jakutiassa Itä-Siperiassa. Kirjoittaa kirjaa Uralin takaisesta Venäjästä.

Aikaisemmin työskennellyt 2002–2008 Helsingin Sanomien vakituisena avustajana Pietarissa. Asunut, työskennellyt ja opiskellut Venäjällä ja Ukrainassa kymmenen vuotta.

JOURNALISTI
25.5.2018

Nina Erho, teksti
Riitta Supperi, kuva

”Olen tehnyt Siperiassa kirjaa ja silloin tällöin juttuja, mutta en juuri politiikasta, koska en ole uutistoimittaja eikä siellä ole samanlaista kovaa politiikkaa kuin Moskovassa. Venäjän presidentinvaaleista halusin kirjoittaa, koska niissä valta sinetöitiin taas kuudeksi vuodeksi”, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen maaliskuisesta jutustaan siperialaiselta äänestyspaikalta.

”Sain idean juttuun Reutersilta, joka jalkautui duuman vaaleissa 2016 kolmelle satunnaisesti valitulle äänestyspaikalle. Kävi niin, että niillä myös virallinen äänestysaktiivisuus oli paljon pienempi kuin muilla samalla alueella, eli journalismilla näytti olevan vaikutusta.

Itse vietin kolmetoista tuntia äänestyspaikan tuulikaapissa. Laskelmani erosivat virallisista sekä äänestysprosentin että -tuloksen osalta. Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan.

Olin varautunut juttuni kiistämiseen Venäjällä, mutta se onkin vaiettu. Valtiolliseen mediakorporaatioon kuuluva inosmi.ru-saitti on kääntänyt ja julkaissut kaikki muut kirjoitukseni Siperiasta mutta ei vaalijuttua. Yhtäältä kääntäminen on varkautta, jonka vuoksi olen tahtomattani myös venäläisessä mediassa töissä. Toisaalta jutuilleni on syntynyt kokonaan toinen, iso yleisö, mikä on imartelevaa. Minua on myös haastateltu venäläiseen mediaan, toisinaan kyllä kysymättä minulta mitään.

Venäjän reaktioita juttuihin ei voi pelätä, muutoin tätä työtä ei voi tehdä, ja paikallisten riippumattomuuteen pyrkivien toimittajien olosuhteet ovat vaikeammat. Yleensä työtäni ei ole häiritty, mutta maaliskuussa en päässytkään sovitusti venäläisten tutkijoiden mukana arktiselle alueelle, mikä ilmoitettiin lähtöpäivänä.

Virkamiesten haastattelu on vaikeaa, minkä vuoksi jutuissa puhuvat muut. Moni haastateltava vitsailee Suomelle vakoilemisesta. Viime aikoina useampi on kysynyt myös, etten kai ole Venäjän turvallisuuspalvelun värväämä.”

Jussi Konttinen, 44

Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja.

Vuodet 2016–2018 Jakutiassa Itä-Siperiassa. Kirjoittaa kirjaa Uralin takaisesta Venäjästä.

Aikaisemmin työskennellyt 2002–2008 Helsingin Sanomien vakituisena avustajana Pietarissa. Asunut, työskennellyt ja opiskellut Venäjällä ja Ukrainassa kymmenen vuotta.

Arja Paanasen valinta

Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Arja Paananen valitsi esiteltäväksi toimittaja Jussi Konttisen 25. maaliskuuta Helsingin Sanomissa julkaistun jutun siperialaiselta äänestyspaikalta:

”Konttinen tekee nautittavan tarkkaa hidasta journalismia Venäjältä. Hänen jutuissaan on aina inhimillinen ja hieman humoristinen ote, vaikka aiheet olisivatkin vakavia. Hän on nykyajan suomalainen tutkimusmatkailija.

Konttinen kaivautuu jutuissaan syvemmälle kuin mihin päivänpäällinen Venäjä-uutisointi antaa mahdollisuuden. Maaliskuun presidentinvaaleissa hän vietti koko päivän jamalilaisen öljykaupungin äänestyspaikalla ja havainnollisti, kuinka vilppi tehdään takamailla. Konttisen fanit odottavat jo Siperia-kirjaa.”



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta