Jalkautumisen jälkeen

Jussi Konttinen vietti kolmetoista tuntia siperialaisen äänestyspaikan tuulikaapissa. ”Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan”, hän sanoo.

Asennemuutto. Jussi Konttinen on palaamassa kirjoitusvapaaltaan Siperiasta Suomeen. ”Venäjä antaa paljon aihetta kirjoittaa kriittisesti, ja välillä kritiikki uppoaa Suomessa liiankin otolliseen maaperään. Hyvä kysymys on, ollaanko valmiita kirjoittamaan yhtä kriittisesti Suomesta. Pitää yrittää olla täällä yhtä tinkimätön kuin siellä.”

JOURNALISTI
25.5.2018

Nina Erho, teksti
Riitta Supperi, kuva

”Olen tehnyt Siperiassa kirjaa ja silloin tällöin juttuja, mutta en juuri politiikasta, koska en ole uutistoimittaja eikä siellä ole samanlaista kovaa politiikkaa kuin Moskovassa. Venäjän presidentinvaaleista halusin kirjoittaa, koska niissä valta sinetöitiin taas kuudeksi vuodeksi”, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen maaliskuisesta jutustaan siperialaiselta äänestyspaikalta.

”Sain idean juttuun Reutersilta, joka jalkautui duuman vaaleissa 2016 kolmelle satunnaisesti valitulle äänestyspaikalle. Kävi niin, että niillä myös virallinen äänestysaktiivisuus oli paljon pienempi kuin muilla samalla alueella, eli journalismilla näytti olevan vaikutusta.

Itse vietin kolmetoista tuntia äänestyspaikan tuulikaapissa. Laskelmani erosivat virallisista sekä äänestysprosentin että -tuloksen osalta. Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan.

Olin varautunut juttuni kiistämiseen Venäjällä, mutta se onkin vaiettu. Valtiolliseen mediakorporaatioon kuuluva inosmi.ru-saitti on kääntänyt ja julkaissut kaikki muut kirjoitukseni Siperiasta mutta ei vaalijuttua. Yhtäältä kääntäminen on varkautta, jonka vuoksi olen tahtomattani myös venäläisessä mediassa töissä. Toisaalta jutuilleni on syntynyt kokonaan toinen, iso yleisö, mikä on imartelevaa. Minua on myös haastateltu venäläiseen mediaan, toisinaan kyllä kysymättä minulta mitään.

Venäjän reaktioita juttuihin ei voi pelätä, muutoin tätä työtä ei voi tehdä, ja paikallisten riippumattomuuteen pyrkivien toimittajien olosuhteet ovat vaikeammat. Yleensä työtäni ei ole häiritty, mutta maaliskuussa en päässytkään sovitusti venäläisten tutkijoiden mukana arktiselle alueelle, mikä ilmoitettiin lähtöpäivänä.

Virkamiesten haastattelu on vaikeaa, minkä vuoksi jutuissa puhuvat muut. Moni haastateltava vitsailee Suomelle vakoilemisesta. Viime aikoina useampi on kysynyt myös, etten kai ole Venäjän turvallisuuspalvelun värväämä.”

Jussi Konttinen, 44

Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja.

Vuodet 2016–2018 Jakutiassa Itä-Siperiassa. Kirjoittaa kirjaa Uralin takaisesta Venäjästä.

Aikaisemmin työskennellyt 2002–2008 Helsingin Sanomien vakituisena avustajana Pietarissa. Asunut, työskennellyt ja opiskellut Venäjällä ja Ukrainassa kymmenen vuotta.

Arja Paanasen valinta

Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Arja Paananen valitsi esiteltäväksi toimittaja Jussi Konttisen 25. maaliskuuta Helsingin Sanomissa julkaistun jutun siperialaiselta äänestyspaikalta:

”Konttinen tekee nautittavan tarkkaa hidasta journalismia Venäjältä. Hänen jutuissaan on aina inhimillinen ja hieman humoristinen ote, vaikka aiheet olisivatkin vakavia. Hän on nykyajan suomalainen tutkimusmatkailija.

Konttinen kaivautuu jutuissaan syvemmälle kuin mihin päivänpäällinen Venäjä-uutisointi antaa mahdollisuuden. Maaliskuun presidentinvaaleissa hän vietti koko päivän jamalilaisen öljykaupungin äänestyspaikalla ja havainnollisti, kuinka vilppi tehdään takamailla. Konttisen fanit odottavat jo Siperia-kirjaa.”

Jussi Konttinen, 44

Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja.

Vuodet 2016–2018 Jakutiassa Itä-Siperiassa. Kirjoittaa kirjaa Uralin takaisesta Venäjästä.

Aikaisemmin työskennellyt 2002–2008 Helsingin Sanomien vakituisena avustajana Pietarissa. Asunut, työskennellyt ja opiskellut Venäjällä ja Ukrainassa kymmenen vuotta.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta