Asennemuutto. Jussi Konttinen on palaamassa kirjoitusvapaaltaan Siperiasta Suomeen. ”Venäjä antaa paljon aihetta kirjoittaa kriittisesti, ja välillä kritiikki uppoaa Suomessa liiankin otolliseen maaperään. Hyvä kysymys on, ollaanko valmiita kirjoittamaan yhtä kriittisesti Suomesta. Pitää yrittää olla täällä yhtä tinkimätön kuin siellä.”

Jalkautumisen jälkeen

Jussi Konttinen, 44

Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja.

Vuodet 2016–2018 Jakutiassa Itä-Siperiassa. Kirjoittaa kirjaa Uralin takaisesta Venäjästä.

Aikaisemmin työskennellyt 2002–2008 Helsingin Sanomien vakituisena avustajana Pietarissa. Asunut, työskennellyt ja opiskellut Venäjällä ja Ukrainassa kymmenen vuotta.

JOURNALISTI
25.5.2018

Nina Erho, teksti
Riitta Supperi, kuva

Jussi Konttinen vietti kolmetoista tuntia siperialaisen äänestyspaikan tuulikaapissa. ”Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan”, hän sanoo.

”Olen tehnyt Siperiassa kirjaa ja silloin tällöin juttuja, mutta en juuri politiikasta, koska en ole uutistoimittaja eikä siellä ole samanlaista kovaa politiikkaa kuin Moskovassa. Venäjän presidentinvaaleista halusin kirjoittaa, koska niissä valta sinetöitiin taas kuudeksi vuodeksi”, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen maaliskuisesta jutustaan siperialaiselta äänestyspaikalta.

”Sain idean juttuun Reutersilta, joka jalkautui duuman vaaleissa 2016 kolmelle satunnaisesti valitulle äänestyspaikalle. Kävi niin, että niillä myös virallinen äänestysaktiivisuus oli paljon pienempi kuin muilla samalla alueella, eli journalismilla näytti olevan vaikutusta.

Itse vietin kolmetoista tuntia äänestyspaikan tuulikaapissa. Laskelmani erosivat virallisista sekä äänestysprosentin että -tuloksen osalta. Jos kaikki Venäjällä vaaleja seuraavat ulkomaiset toimittajat jalkautuisivat näin, saisimme mittavaa dataa siitä, miten vaalitulos missäkin hoidetaan.

Olin varautunut juttuni kiistämiseen Venäjällä, mutta se onkin vaiettu. Valtiolliseen mediakorporaatioon kuuluva inosmi.ru-saitti on kääntänyt ja julkaissut kaikki muut kirjoitukseni Siperiasta mutta ei vaalijuttua. Yhtäältä kääntäminen on varkautta, jonka vuoksi olen tahtomattani myös venäläisessä mediassa töissä. Toisaalta jutuilleni on syntynyt kokonaan toinen, iso yleisö, mikä on imartelevaa. Minua on myös haastateltu venäläiseen mediaan, toisinaan kyllä kysymättä minulta mitään.

Venäjän reaktioita juttuihin ei voi pelätä, muutoin tätä työtä ei voi tehdä, ja paikallisten riippumattomuuteen pyrkivien toimittajien olosuhteet ovat vaikeammat. Yleensä työtäni ei ole häiritty, mutta maaliskuussa en päässytkään sovitusti venäläisten tutkijoiden mukana arktiselle alueelle, mikä ilmoitettiin lähtöpäivänä.

Virkamiesten haastattelu on vaikeaa, minkä vuoksi jutuissa puhuvat muut. Moni haastateltava vitsailee Suomelle vakoilemisesta. Viime aikoina useampi on kysynyt myös, etten kai ole Venäjän turvallisuuspalvelun värväämä.”

Jussi Konttinen, 44

Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja.

Vuodet 2016–2018 Jakutiassa Itä-Siperiassa. Kirjoittaa kirjaa Uralin takaisesta Venäjästä.

Aikaisemmin työskennellyt 2002–2008 Helsingin Sanomien vakituisena avustajana Pietarissa. Asunut, työskennellyt ja opiskellut Venäjällä ja Ukrainassa kymmenen vuotta.

Arja Paanasen valinta

Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Arja Paananen valitsi esiteltäväksi toimittaja Jussi Konttisen 25. maaliskuuta Helsingin Sanomissa julkaistun jutun siperialaiselta äänestyspaikalta:

”Konttinen tekee nautittavan tarkkaa hidasta journalismia Venäjältä. Hänen jutuissaan on aina inhimillinen ja hieman humoristinen ote, vaikka aiheet olisivatkin vakavia. Hän on nykyajan suomalainen tutkimusmatkailija.

Konttinen kaivautuu jutuissaan syvemmälle kuin mihin päivänpäällinen Venäjä-uutisointi antaa mahdollisuuden. Maaliskuun presidentinvaaleissa hän vietti koko päivän jamalilaisen öljykaupungin äänestyspaikalla ja havainnollisti, kuinka vilppi tehdään takamailla. Konttisen fanit odottavat jo Siperia-kirjaa.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta