Akrobatiaa hevosen selässä

Verkkotoimittaja Viivi Aaltovesi valmentaa vikellystä. Entinen kilpaurheilija tietää, miten kokonaisuuksia hallitaan ja erilaisia ihmisiä johdetaan – siitä on hyötyä myös toimittajan työssä.

Mainettaan turvallisempi. Vikellys näyttää vaaralliselta, mutta lajia koko ikänsä harrastanut toimittaja Viivi Aaltovesi vakuuttaa, että se ei ole sitä.

JOURNALISTI
25.5.2018

Heini Kilpamäki, teksti
Meeri Utti, kuva

Hevonen laukkaa ympyrää juoksuttajan pitäessä kiinni köydestä. Pian hevosen rinnalla juoksee nainen, joka tarraa kiinni hevosen vyöhön ja nostaa itsensä ratsun selkään.

Hän nousee seisomaan hevosen selässä, polvistuu sen kaulalle, laskee hetkeksi jalkansa maahan ja ponnistaa taas takaisin. Jos olisi kilpailuohjelma, taustalla soisi vielä musiikki.

Vikellys näyttää vaaralliselta tanssilta. Tai ainakin todella rohkealta tai vaikealta. Jotain mitä vain Peppi Pitkätossu voisi tehdä.

”Tätä luullaan usein vaaralliseksi lajiksi, mutta se ei ole. Pahin juttu, mitä minulle on tapahtunut, oli, kun reväytin lihaksen kerran venytellessä”, Viivi Aaltovesi, 26, kertoo.

”Ehkä olen ollut onnekas, en tiedä”, hän hymyilee.

Vikellys on Suomessa pieni ja kansainvälisestikin niin erikoinen laji, ettei siinä kilpailla esimerkiksi olympialaisissa.

Me Naisten verkkotoimittajana työskentelevästä Aaltovedestä tuli hevostyttö kuusivuotiaana. Kymmenenvuotiaaksi hän ratsasti, mutta vaihtoi sen jälkeen vikellykseen.

Aaltovesi, omaa sukuaan Koivu, kilpaurheili lajissa aina parikymppiseksi asti. Sitten hän pääsi opiskelemaan Tampereen yliopiston tiedotusoppia. Hän oli tehnyt toimituksessa töitä tet-harjoittelijana ja päätti hakea alalle.

”Silloin ajattelin, että ehkä tämä oli nyt tässä. Olin vähän itku silmässä.”

Toinen vaihe luopumista tapahtui, kun Aaltovesi vakinaistettiin viime vuonna Me Naisten toimitukseen. Silloin piti muuttaa lopullisesti pois Tampereelta, jossa hän valmensi 6 – 20-vuotiaita vikeltäjiä.

Nyt Aaltovesi valmentaa noin kerran kuukaudessa Kangasalla.

Hän painottaa kuitenkin, että on edelleen vahvasti identiteetiltään vikeltäjä.

”Instagram-tililläni on enemmän vikellykseen kuin toimittamiseen liittyviä juttuja.”

Kaikesta kokemuksesta on hyötyä nyt kun työstä on tullut suurempi osa elämää.

Kilpaurheilu-ura on opettanut Aaltovedelle paljon liikunnasta ja hyvinvoinnista. Siitä on paljon hyötyä silloin, kun hän kirjoittaa terveysjuttuja verkkoon.

Valmentamisessa on tullut opittua kokonaisuudenhallintaa ja johtamistaitoja.

”Voi olla, että joskus teen esimiestöitä. Vikellystä valmentaessa on joutunut oppimaan, miten tullaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.”

Viivi Aaltovesi

26-vuotias Me Naisten verkkotoimittaja. Asuu Helsingissä.

Kotoisin Järvenpäästä.

Opiskellut tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Valmistui maisteriksi 2016.

Työskennellyt aiemmin Aamulehdessä ja Morossa.

Harrastaa tanssia, muun muassa twerkkausta ja dancehall queen styleä.

Viivi Aaltovesi

26-vuotias Me Naisten verkkotoimittaja. Asuu Helsingissä.

Kotoisin Järvenpäästä.

Opiskellut tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Valmistui maisteriksi 2016.

Työskennellyt aiemmin Aamulehdessä ja Morossa.

Harrastaa tanssia, muun muassa twerkkausta ja dancehall queen styleä.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta