Tikun nokassa on tukalaa

Kuinka paljon median pitäisi olla vastuussa kritiikin kohteeksi joutuneen henkilön henkisestä jaksamisesta?
JOURNALISTI
4.5.2018

Petra Piitulainen-Ramsay, teksti
Annakaisa Jormanainen, kuvitus

Tukholman Kulturhusetin entinen johtaja Benny Fredriksson teki itsemurhan maaliskuussa. Fredriksson oli ollut sitä ennen kuukausia mediaryöpytyksen kohteena. Se alkoi, kun Aftonbladet julkaisi joulukuussa artikkelin, jossa tuotiin esiin teatterin huono työilmapiiri ja johtamisongelmat.

Ruotsalaisen teatterin uudistajana ja Tukholman kaupunginteatterin johtajana mainetta niittäneellä Fredrikssonilla oli Kulturhusetin ongelmissa huonolla tavalla keskeinen rooli.

Fredrikssonin kuoleman jälkeen Ruotsissa alkoi syyllisyyskeskustelu, jossa median vastuu nousi keskeisenä tekijänä esiin. Joissakin kannanotoissa mietittiin, onko #metoo mennyt liian pitkälle.

Fredrikssonin kohdalla kyse ei ollut seksuaalisesta häirinnästä.

”Julkisuudesta sellainen kuva saattoi tulla, vaikka vain hänen johtamistapaansa kritisoitiin”, toteaa Oulun yliopiston tutkijatohtori ja Viestinnän eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Henrik Rydenfelt.

Myös Suomessa media on nostanut esiin kulttuurialan johtamiseen liittyviä epäkohtia. Esimerkiksi Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve vapautettiin tehtävistään epäasiallisen käytöksen vuoksi.

”Asioita on hankala tuoda esiin selittelemättä, mutta kyllä Fredriksson ja muut ovat jollain tavalla aikansa uhreja. Maailma muuttui, ja he eivät pysyneet siinä perässä, vaikka olis pitänyt”, Rydenfelt pohtii.

 

Aftonbladet seisoo ratkaisujensa takana. Lehden kulttuuritoimituksen esimies Åsa Linderborg avasi niiden taustoja kommentissaan maaliskuussa.

Syksy 2017 oli Linderborgin mukaan poikkeuksellinen. Hän kuvailee tilannetta nyt jälkeenpäin groteskiksi symbioosiksi, jossa sosiaalinen media ja perinteinen media ruokkivat toisiaan. Linderborgin mielestä jokaisen tiedotusvälineen pitäisi ottaa vastuu tapahtuneesta, eikä osoittaa yhtä sormella ja todeta, että nuo aloittivat sen.

Myös etiikan tutkija Rydenfelt on pohtinut sosiaalisen median osuutta perinteisen median uutisoinnissa. Hän on nähnyt uutisia, joissa kerrotaan somekeskustelusta, jossa on käsitelty jonkun henkilön tekemisiä. Suuri osa jutun sisällöstä on saattanut koostua esimerkiksi keskusteluun liittyvistä twiiteistä.

”Näin syytös tulee samanlaisena juttuun, vaikka siinä ei otettaisi suoraan kantaa, että näin on tapahtunut.”

 

Kun ihminen otetaan tikun nokkaan, olisi Rydenfeltin mielestä hyvä perustella selkeästi miksi, ettei ainoaksi mielikuvaksi jää, että kyse on vain yhden henkilön törppöydestä.

”Kyse on usein yleisistä rakenteista, jotka eivät ole kestäviä ja niiden tulisi muuttua. Siinä mielessä pitäisi tuoda kontekstia esille, muuten juttu on vain juoruilua yhdestä ihmisestä ja se jää pelotevaikutuksen tasolle.”

Asiaan otti 25. maaliskuuta kantaa myös Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin:

”- - olisi väärin olla pysähtymättä edes hetkeksi miettimään, oliko nostettu kohu hänen kohdallaan kohtuuttoman suuri. Onko yksittäisen ihmisen lynkkaus oikea tapa hoitaa työpaikan kipupisteitä?” Appelsin kysyi.

Aftonbladetille useiden kymmenien ihmisten vahvistus oli riittävä varmistus, että käsissä oli yhteiskunnallisesti merkittävä asia, josta yleisöllä oli oikeus tietää.

 

JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mukaan Suomessa tiedotusvälineet ovat olleet yleisesti hyvin pidättyviä henkilön tunnistamiseen johtavien tietojen julkaisemisessa. Se kertoo hänen mielestään siitä, että tiedotusvälineet ovat pyrkineet varmistamaan tietojen julkaisulle hyvät perusteet.

”Aika usein sekoitetaan somemyrskyt siihen, mitä tiedotusvälineet ovat oikeasti julkaisseet”, Grundström muistuttaa.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta