Vouhottaja ja valtionuskonto

Urheilu-Suomi

Käsikirjoittajat/toimittajat: Pekka Laine, J.P. Pulkkinen

Ohjaaja: Antti Leino

Tuottaja: Jussi Jormanainen

Leikkaajat: Juri Hietala, Jorma Höri, Antti Isoaho, Sanna Rusthollkarhu

Pääkuvaaja: Petteri Lappalainen

Äänisuunnittelija: Anssi Tamminen

Musiikki: Matti Mikkola & Saimaa

JOURNALISTI
13.4.2018

Manu Haapalainen, teksti
Teemu Kuusimurto, kuva

Musiikkitoimittaja Pekka Laine käänsi katseensa huippu-urheiluun.

Musiikkitoimittaja Pekka Laineella on ristiriitainen suhde urheiluun, urheilujournalismiinkin. Hän ei tunnustaudu urheiluhulluksi, mutta jääkiekkoliigan kiihkeää playoff -kevättä elävää Helsingin IFK:ta hän on seurannut koko ikänsä.

”Lukisin mielelläni perusteellisen jutun tai juttusarjan HIFK:n kulttuurihistoriasta”, Laine sanoo.

”Myyttiseen HIFK-henkeen viitataan usein, mutta mitä se tarkoittaa? Miten seuran omintakeinen toimintakulttuuri on tiukoissa käänteissä näkynyt? Vallankäyttäjien, säätäjien ja taustavaikuttajien maailmaan olisi kiinnostavaa kurkistaa syvemmälle. HIFK:ssa historia on olennainen osa joukkuetta, hyvässä ja pahassa.”

 

Samanlaisella kysymyksenasettelulla syntyi talvella Ylellä nähty Laineen luotsaama kymmenosainen dokumenttisarja Urheilu-Suomi. Sarjan taustalla on saman tekijäryhmän aiempaa dokumenttisarjaa Iskelmä-Suomea (2013) valmisteltaessa tehty huomio. Työyhmässä tajuttiin, että iskelmä on kaikille tuttu aihe, jota harvoin pysähdytään käsittelemään syvällisestä, kulttuuri-identiteettejä luotaavasta näkökulmasta.

Ihan niin kuin urheilukin.

Laine näkee kilpaurheilun olevan yhteiskunnassamme valtionuskonnon asemassa, alkaen siitä, että jokaisella lapsella ”olisi hyvä” olla urheiluharrastus.

”Urheilu on parhaimmillaan elämänalueista huumaavin, mutta siellä tehdään myös kamalimpia asioita, mitä vankilaan joutumatta voi tehdä. Hyvissä aiheissa on usein tällaista ristiriitaa. On tärkeää, että tällaisiin ilmiöihin suhtaudutaan myös ihmetellen”, Laine sanoo.

Laine toteaa urheilijoiden ja urheilutoimittajien usein hengittävän samaa ilmaa lapsesta saakka.

”Silloin on vaikeampi kysyä joltain Pärmäkoskelta sellaisia peruskysymyksiä kuin että miksi sä hiihdät.”

 

Kymmenosainen Urheilu-Suomi tavoittaa kilpaurheilun monisävyisyyden hyvin. Urheilu näyttäytyy sarjassa kroonisena sairautena, mutta yhtä lailla fantastisena, unohtumattomia elämyksiä tarjoavana draamana. Näkökulmat ovat kaukana urheilun päivittäisjournalismin tuloskeskeisyydestä.

Laine korostaa olevansa kaikkea muuta kuin analyyttinen tarkkailija. Kriittinen katse urheiluun ei tarkoita lähtökohtaista negatiivisuutta, ennemminkin myötäelävää uteliaisuutta.

”Olen vouhottaja, sentimentaalinen innostuja”, Laine kuvailee.

”Fiiliksestä puhuminen on kamalaa aikana, jona kaikki kaupan kassasta lähtien haluavat vaikuttaa sun tunteisiin. Siltikin tärkeintä on, miltä sarja tuntuu. Tässä näkyy se, että tekijöiden tausta ei ole uutis- ja ajankohtaisjournalismissa vaan kulttuuripuolella.”

Urheilumaailman ulkopuolelta tuleminen myös jännitti koko työryhmää. Urheilu-Suomen joukkue tiedosti aihepiirin merkityksellisyyden. Vaikka ohjelmasta tulisi huono, uutta tilaisuutta vastaavaan sarjaan ei siltikään annettaisi kenelläkään, pitkään aikaan.

Entä jos sarja ei onnistuisikaan sanomaan mitään uutta urheilusta?

”Ei se urheilua paljon seuraavalle ehkä sanokaan”, Laine toteaa.

”Mutta tähän pätee Remu Aaltosen viisaus: It ain’t what you do, it’s how you do. Vaikka monet asiat olisivat tuttuja, sarjan koskettavat hetket liittyvät monesti siihen, että tunnettu henkilö sanoo jonkin asian oivaltavalla tavalla, tai urheilusankari nähdään liikuttuneena muistoistaan.”

Kiittävä palaute on ollut työryhmälle sitäkin helpottavampaa. Kiitoksia sateli muun muassa Urheilugaalassa, jossa sarja palkittiin vuoden urheilukulttuuritekona.

 

Urheilu-Suomi on henkilöitynyt julkisuudessa paljolti Laineeseen. Käsikirjoittaja vannoo kuitenkin luovan ryhmätyöskentelyn nimiin, vaikka ryhmällä totta kai yhteinen maali onkin. Jos työryhmä on täynnä alansa ammattilaisia, olisi hulluutta olla antamatta heille vapauksia.

”Siksi casting on tärkein työvaihe. Ohjaajalla, leikkaajilla ja äänisuunnittelijalla on lopputuloksessa suuri rooli. Omat käsikirjoitukseni ovat esimerkiksi ihan onnettomia luonnoksia. Saatan antaa leikkaajalle 2 – 3 tunnin kasan jaksoon tulevaa haastattelumateriaalia ohjeistuksella do your thing. ”


Urheilu-Suomi katsottavissa Yle Areenassa vuoden 2018 loppuun saakka.

Urheilu-Suomi

Käsikirjoittajat/toimittajat: Pekka Laine, J.P. Pulkkinen

Ohjaaja: Antti Leino

Tuottaja: Jussi Jormanainen

Leikkaajat: Juri Hietala, Jorma Höri, Antti Isoaho, Sanna Rusthollkarhu

Pääkuvaaja: Petteri Lappalainen

Äänisuunnittelija: Anssi Tamminen

Musiikki: Matti Mikkola & Saimaa



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta