Vouhottaja ja valtionuskonto

Urheilu-Suomi

Käsikirjoittajat/toimittajat: Pekka Laine, J.P. Pulkkinen

Ohjaaja: Antti Leino

Tuottaja: Jussi Jormanainen

Leikkaajat: Juri Hietala, Jorma Höri, Antti Isoaho, Sanna Rusthollkarhu

Pääkuvaaja: Petteri Lappalainen

Äänisuunnittelija: Anssi Tamminen

Musiikki: Matti Mikkola & Saimaa

JOURNALISTI
13.4.2018

Manu Haapalainen, teksti
Teemu Kuusimurto, kuva

Musiikkitoimittaja Pekka Laine käänsi katseensa huippu-urheiluun.

Musiikkitoimittaja Pekka Laineella on ristiriitainen suhde urheiluun, urheilujournalismiinkin. Hän ei tunnustaudu urheiluhulluksi, mutta jääkiekkoliigan kiihkeää playoff -kevättä elävää Helsingin IFK:ta hän on seurannut koko ikänsä.

”Lukisin mielelläni perusteellisen jutun tai juttusarjan HIFK:n kulttuurihistoriasta”, Laine sanoo.

”Myyttiseen HIFK-henkeen viitataan usein, mutta mitä se tarkoittaa? Miten seuran omintakeinen toimintakulttuuri on tiukoissa käänteissä näkynyt? Vallankäyttäjien, säätäjien ja taustavaikuttajien maailmaan olisi kiinnostavaa kurkistaa syvemmälle. HIFK:ssa historia on olennainen osa joukkuetta, hyvässä ja pahassa.”

 

Samanlaisella kysymyksenasettelulla syntyi talvella Ylellä nähty Laineen luotsaama kymmenosainen dokumenttisarja Urheilu-Suomi. Sarjan taustalla on saman tekijäryhmän aiempaa dokumenttisarjaa Iskelmä-Suomea (2013) valmisteltaessa tehty huomio. Työyhmässä tajuttiin, että iskelmä on kaikille tuttu aihe, jota harvoin pysähdytään käsittelemään syvällisestä, kulttuuri-identiteettejä luotaavasta näkökulmasta.

Ihan niin kuin urheilukin.

Laine näkee kilpaurheilun olevan yhteiskunnassamme valtionuskonnon asemassa, alkaen siitä, että jokaisella lapsella ”olisi hyvä” olla urheiluharrastus.

”Urheilu on parhaimmillaan elämänalueista huumaavin, mutta siellä tehdään myös kamalimpia asioita, mitä vankilaan joutumatta voi tehdä. Hyvissä aiheissa on usein tällaista ristiriitaa. On tärkeää, että tällaisiin ilmiöihin suhtaudutaan myös ihmetellen”, Laine sanoo.

Laine toteaa urheilijoiden ja urheilutoimittajien usein hengittävän samaa ilmaa lapsesta saakka.

”Silloin on vaikeampi kysyä joltain Pärmäkoskelta sellaisia peruskysymyksiä kuin että miksi sä hiihdät.”

 

Kymmenosainen Urheilu-Suomi tavoittaa kilpaurheilun monisävyisyyden hyvin. Urheilu näyttäytyy sarjassa kroonisena sairautena, mutta yhtä lailla fantastisena, unohtumattomia elämyksiä tarjoavana draamana. Näkökulmat ovat kaukana urheilun päivittäisjournalismin tuloskeskeisyydestä.

Laine korostaa olevansa kaikkea muuta kuin analyyttinen tarkkailija. Kriittinen katse urheiluun ei tarkoita lähtökohtaista negatiivisuutta, ennemminkin myötäelävää uteliaisuutta.

”Olen vouhottaja, sentimentaalinen innostuja”, Laine kuvailee.

”Fiiliksestä puhuminen on kamalaa aikana, jona kaikki kaupan kassasta lähtien haluavat vaikuttaa sun tunteisiin. Siltikin tärkeintä on, miltä sarja tuntuu. Tässä näkyy se, että tekijöiden tausta ei ole uutis- ja ajankohtaisjournalismissa vaan kulttuuripuolella.”

Urheilumaailman ulkopuolelta tuleminen myös jännitti koko työryhmää. Urheilu-Suomen joukkue tiedosti aihepiirin merkityksellisyyden. Vaikka ohjelmasta tulisi huono, uutta tilaisuutta vastaavaan sarjaan ei siltikään annettaisi kenelläkään, pitkään aikaan.

Entä jos sarja ei onnistuisikaan sanomaan mitään uutta urheilusta?

”Ei se urheilua paljon seuraavalle ehkä sanokaan”, Laine toteaa.

”Mutta tähän pätee Remu Aaltosen viisaus: It ain’t what you do, it’s how you do. Vaikka monet asiat olisivat tuttuja, sarjan koskettavat hetket liittyvät monesti siihen, että tunnettu henkilö sanoo jonkin asian oivaltavalla tavalla, tai urheilusankari nähdään liikuttuneena muistoistaan.”

Kiittävä palaute on ollut työryhmälle sitäkin helpottavampaa. Kiitoksia sateli muun muassa Urheilugaalassa, jossa sarja palkittiin vuoden urheilukulttuuritekona.

 

Urheilu-Suomi on henkilöitynyt julkisuudessa paljolti Laineeseen. Käsikirjoittaja vannoo kuitenkin luovan ryhmätyöskentelyn nimiin, vaikka ryhmällä totta kai yhteinen maali onkin. Jos työryhmä on täynnä alansa ammattilaisia, olisi hulluutta olla antamatta heille vapauksia.

”Siksi casting on tärkein työvaihe. Ohjaajalla, leikkaajilla ja äänisuunnittelijalla on lopputuloksessa suuri rooli. Omat käsikirjoitukseni ovat esimerkiksi ihan onnettomia luonnoksia. Saatan antaa leikkaajalle 2 – 3 tunnin kasan jaksoon tulevaa haastattelumateriaalia ohjeistuksella do your thing. ”


Urheilu-Suomi katsottavissa Yle Areenassa vuoden 2018 loppuun saakka.

Urheilu-Suomi

Käsikirjoittajat/toimittajat: Pekka Laine, J.P. Pulkkinen

Ohjaaja: Antti Leino

Tuottaja: Jussi Jormanainen

Leikkaajat: Juri Hietala, Jorma Höri, Antti Isoaho, Sanna Rusthollkarhu

Pääkuvaaja: Petteri Lappalainen

Äänisuunnittelija: Anssi Tamminen

Musiikki: Matti Mikkola & Saimaa



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta