Paljastuksia. Ikeasta Ylkkäriin hankitulla pöllöllä ei ole erityistä tarinaa, eikä päätoimittajan keltaisiin sukkiinkaan ole erityistä syytä. Mutta: ”Kahvia kuluu. Ja energiajuomaa, joka on oma syntinen asiani. Muut eivät sitä käytä”, Robert Sundman sanoo.

Vanhana syntynyt

JOURNALISTI
13.4.2018

Nina Erho, teksti
Sakari Piippo, kuvat

Päätoimittaja Robert Sundman, 23, haluaa pelastaa Ylioppilaslehden mutta on helpottunut, että tulevana Ylen politiikan toimittajana hänen ei tarvitse koko ajan miettiä, miten nuoria tavoitetaan.

Pylly kanteen vai ei? Päätoimittaja Robert Sundman oli viime keväänä toimituksensa kanssa viimeistelemässä Ylioppilaslehden Suomi 100 -numeroa. Viime hetken pulma oli, miten sommitella kansiteksti siten, että kuvassa keikistelevän Cheyenne Järvisen pylly ei näyttäisi liian rivolta.

Sundman itse epäili koko pyllyä. Toimitus kannatti sitä.

Pylly meni kanteen.

Kertomus Suomi 100 -jutun tekemisestä on yksi hauskoista muistoista, joita kahden vuoden pestiään päättelevällä Sundmanilla on Ylkkäristä. Mainituiksi tulevat myös toimituksen ja avustajien yhteiset juhlat ja Edit-kisassa palkintoehdokkaina olleet jutut.

Vaikka Sundman sanoo joutuneensa välillä hillitsemään omaa, vahvaa näkemystään ja muistamaan tietoisesti kertoa sisäisistä visioistaan ääneen, parhaita muistoja yhdistää nimenomaan yhdessä tekeminen ja oleminen.

Nuoren esimiehen ihanne on ollut meidän, ei minun lehti ja lehdenteko tiimilajina, ei yksinäinen tähtitoimittajuus.

Itse asiassa hän olisi mielellään liittänyt tiimiinsä koko Suomen ylioppilaslehtikentän.

 

Resurssit yhdistämällä tekisi ylioppilaslehteä, joka kiinnostaisi muitakin kuin opiskelijoita, Sundman sanoi Journalistin nimityshaastattelussa.

Nyt hän luonnehtii valtakunnallisen ylioppilaslehden perustamista teoksi, joka kannattaisi tehdä, koska jos mitään ei tehdä, ihan realistinen kehitys on, että kaikki ylioppilaslehdet kuolevat. ”Koko tiimin” lisäksi Sundmanilla on tietenkin mielessään oma lehtensä, jonka olemassaoloa uhkaa se sama, mikä kaikkia organisaatiolehtiä.

Kun joskus 1970- ja 1980-luvuilla kaikilla organisaatioilla piti olla oma lehti, eihän nyt enää kaikilla pidä.

”Siksi se on joka vuosi uusi keskustelu, onko Ylkkäriä enää.”

Käytännössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n lehtikeskustelua on käyty printti vai ei -akselilla. Ylkkärin tapauksessa kulu ei kuitenkaan ole niinkään paperi vaan tekijät, jotka ovat tessin mukaista palkkaa nauttivia ammattilaisia.

Sundmanista niin pitääkin olla, sekä arvojen vuoksi että palkkariitojen välttämisen takia, ja HYY:llä on kyllä siihen varaa. Kun puhe säästöistä ei silti ole loppunut, hän on tarjonnut vaihtoehtoa.

”Paras skenaario olisi valtakunnallistaa toimintaa niin, että lehden maksajina olisi yhä useampi ylioppilaskunta, jolloin hinta olisi pienempi per maksaja. Silloin lehdenteko voisi ehkä jatkua sittenkin, vaikka ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys lakkaisi ja rahaa olisi vähemmän.”

Vaikka valtakunnallinen ylioppilaslehti ei ole uusi eikä Sundmanin idea, sen puute on hänen keskeinen kielteinen kokemuksensa kaudeltaan.

Sundman on hämmästynyt ja pettynyt siitä, että vaikka keskustelu ja toimenpiteet valtakunnallistamisesta ovat menneet hänen aikanaan tosi paljon eteenpäin, tosi paljon ei tarkoita sitä, että valtakunnallinen lehti olisi olemassa.

Yllätys hänelle on ollut myös se, miten vähän lehdessä ja sitä kustantavassa Ylioppilaslehden Kustannuksessa on tehty pitkän syklin suunnittelua.

Mutta ei hätää: Sundmanin kaudella sekä lehdelle että kustantajalle on tehty uusi, vahvempi strategia.

Siinä missä hänen edeltäjänsä ovat esittäneet, että valtakunnallinen ylioppilaslehti olisi kiva, ja seuraava päätoimittaja on aloittanut keskustelun alusta, uusissa strategioissa suunnitelma säästää valtakunnallisuuden, ei leikkaamisen kautta, pysyy henkilövaihdoksista riippumatta.

Tehtynä ovat myös käytännön suunnitelmat siitä, mitä valtakunnallinen lehti voisi maksaa, miten sivut tehtäisiin, miten se rakentuisi. Sundmanin aikana nykyistä Ylkkäriä on alettu postittaa jaettavaksi kampuksille Turkuun, Tampereelle ja Vaasaan.

”Meillä on täällä täysi valmius ja painokoneet alkavat laulaa heti, kun maakunnista sanotaan, että tulkaa.”

 

Maakunnissa ei olla ideasta yhtä varauksettoman innostuneita – muutenhan yhteinen lehti olisi jo olemassa.

Yhdeksi syyksi Sundman näkee keskeneräiset hankkeet, kuten Tampereen teknillisen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistymiseen tähtäävän Tampere 3:n.

Yliopistoissa, joissa ylioppilaslehti on enää lähinnä verkossa tai kuopattu, ei välttämättä ymmärretä, mitä lisäarvoa u-käännöksestä koituisi.

Voimakkaimmin Sundman uskoo kyseessä olevan kustantajien eli ylioppilaskuntien vaikutusvallan – eli politiikan.

”Monissa paikoissa lehdet kirjoittavat tosi paljon ylioppilaskunnan asioista, ja päättäjät saattavat pelätä, että se vähenee radikaalisti ja tilalle tulee jotain, mikä ei koske ylioppilaskuntaa. Ja kyllä niin varmaan kävisikin, koska lehdessä pitäisi olla myös yhteistä sisältöä.”

Oman lehtensä tekemisen vapautta Sundman pitää suurena ja kytköstä ylioppilaskuntaan pienenä. Näin on huolimatta siitä, että hän tietää edeltäjiensä ajalta esimerkiksi sittemmin vihreiden kansanedustajaksi valitun Ozan Yanarin tapauksen. Kun kansijuttu hänestä julkaistiin, osa HYY:n edustajistosta piti sitä eduskuntavaalien alla poliittisena.

Vaikka Sundman on halunnut keskittyä pitkään aikakauslehtitavaraan, hän on myös hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja sitä mieltä, että opiskelijoilla on oikeus tietää, mitä ylioppilaskunnan jäsenmaksuilla tehdään.

Siksi Ylkkäri on uutisoinut HYY:n sijoitusetiikan puutteista, edustajiston erimielisyyksistä, tyrmäystippatapauksista teologian opiskelijoiden sitseillä ja ylioppilaskunnan piirissä toimineen MIKS-yhdistyksen holokaustivitseistä.

Sundman kieltää tehneensä journalistisissa valinnoissaan kompromisseja tai ajatelleensa rahoituksen ja juttujen suhdetta – mutta taitaa siellä sananvapauden hampaankolossa jotain olla.

”Vaikka en sitä hyväksy, tästä perspektiivistä ymmärrän paremmin kuin rivitoimittajana, miksi niin kutsuttuun Atte Jääskeläisen dilemmaan voi päätyä. Kyllä mä itsekin haluaisin, että myös jatkossa ihmiset voisivat tehdä Ylioppilaslehteä, mikä tarkoittaa, että myös jatkossa pitää saada rahaa. Rahaan voi yhdistyä ajatus, mitkä jutut kirjoitetaan.”

 

Sundmanin päätoimittajakaudella toimitus ei ole kakannut housuun eikä lähettänyt dildoa kenellekään. Päätoimittaja sanoo olleensa aina henkisesti vähän viisikymppinen, ei-raflaava ja ihminen, jonka mielestä on ihan kiva, että elämä on tavallista ja rauhallista, jopa tylsää.

Vaikka tiimityössä on hyvä, että erilaiset maailmankuvat törmäävät, ja Sundmankin on tullut kannustetuksi raflaavampaan suuntaan, myös aikuisena syntyneillä on hänestä ehdottomasti annettavaa.

Henkistä viisikymppisyyttä hän tarjoaa vastaukseksi myös kysymykseen, miten parikymppistä kiinnostavat sellaiset keski-ikäisyydet kuin tiimityö ja strategia, mutta myöntää lopulta, että takana on runsaasti harjoituksia rahan ja resurssien ohjailusta.

Improbaturin päätoimittajana Sundman sai osallistua koko Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaan, minkä lisäksi hän on ollut Kultti ry:n, Suomen Partiolaisten ja Allianssin hallituksissa.

Niihin hän on mennyt, koska sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja nuorten oikeudet ovat hänelle tärkeitä, mutta asioiden suora poliittinen ajaminen journalistin työssä ja sen vuoksi vaikeaa.

Niin, nuorten oikeudet ja henkinen viisikymppisyys. Vapaaidealistiradikaali Ylkkäri ja toive rauhallisesta elämästä.

Vaikka ristiriita hymyilyttää Sundmania itseäänkin, hän joutuu selvästi tekemään sen kanssa myös töitä. Vaikka häntä ”viran ja iän” puolesta huolettaa seuraavan työnantajansa Ylen ratkaisu siirtää nuorten Kioski pois Uutis- ja ajankohtaistoiminnan alta, hän toivoo tuleensa palkatuksi U&A:han osaamisensa, ei näkökulmansa takia.

Sundman tietää olevansa liian nuori ajattelemaan, että minä olen journalisti enkä sitten mitään tubeta vaan teen televisiota, radiota ja uutisia. Silti hän on helpottunut siitä, ettei hänen Ylen politiikan toimittajana tarvitse ihan koko ajan miettiä, miten nuoria tavoitetaan.

”Voin tehdä myös rehellisesti tylsiä työmarkkinajuttuja eläkeläisille, koska musta ne on hirveen kiinnostavia.”

Sundmanin edeltäjät luonnehtivat Ylkkäriä journalismin, talouden ja vastuun hyödylliseksi kouluksi, pysyväksi itsetunto- ja uskalluspistokseksi, tieksi Hesariin, Kuukausiliitteeseen, Talouselämään, Ylen Jälkiviisaisiin, aikakauslehtiin, vaativiin viestinnän tehtäviin, valinnanvaraan.

Myös Sundmanin tuulilasista näkyy hyvä työpaikka, mutta se on määräaikainen, eikä hän ole lähtökohtaisestikaan pitänyt Ylkkäriä minään itsestään selvänä tienä minnekään. Media-alalla tarjolla olevien työsuhteiden määrässä ja laadussa näkyy sama rakennemuutos, jonka vuoksi hänen on pitänyt yrittää rakentaa Ylkkärille pelastusrengas.

Pian valittavalle seuraajalleen Sundman antaa kaksi neuvoa: Älä mieti, mitä minä tai jotkut aiemmat ovat tehneet vaan tee ihmistesi kanssa sitä, mitä haluatte tehdä. Pysähdy välillä ajattelemaan ja nauttimaan – kaksi vuotta on ohi nopeasti.

”Seuraa rohkeasti omaa tähteäsi. Tee asioita, joita todella haluat tehdä. Jokainen valinta on tärkeä, koska se vie aina johonkin suuntaan”, sanovat Sundmanille hänen edeltäjänsä.

Juttua varten on haastateltu sähköpostitse Ylioppilaslehden entisiä päätoimittajia Saska Saarikoskea, Jan Erolaa, Heikki Valkamaa, Anna-Liina Kauhasta, Veera Luoma-ahoa, Vappu Kaarenojaa ja Antti Pikkasta.

---
Jutun painetussa Journalistissa 5/2018 ilmestyneessä taulukossa mainittiin, että Vaasan ylioppilaslehti ei vastannut Journalistin kyselyyn. Se on totta, mutta nyt tiedossa on myös syy: Vaasan ylioppilaslehti on lakkautettu perinteisessä muodossaan. Ylioppilaskunta on teettänyt ulkopuolisen selvityksen mahdollisesta uudesta ”opiskelijamediasta”.

Maakuntien yliopistoja viehättää paikallisuus

Valtakunnallinen ylioppilaslehti saattaisi olla kustannustehokkaampi, ammattimaisempi, rohkea ja räväyttävä. Se ei kuitenkaan olisi ”kampuksen paikallislehti”, kirjoittaa Jyväskylän ylioppilaslehden Jylkkärin päätoimittaja Jaana Kangas.

”Uutiskynnys esimerkiksi Jyväskylän yliopistoa ja sen ylioppilaskuntaa koskevissa asioissa kipuaisi lähes yhtä korkealle kuin se on maakunnallisessa mediassa. Kukaan ei vahtisi valtaa, jota ylioppilaskunnissa paikallisesti käytetään.”

Kangas vastasi kyselyyn, jolla Journalisti tiedusteli maaliskuussa kymmenen eri puolilla Suomea ilmestyvän ylioppilaslehden päätoimittajan näkemyksiä lehtensä tilanteesta ja ylioppilaslehtikentän ihannetilasta. Yhdeksästä vastanneesta kuusi kirjoittaa paikallisuuden eduista suoraan, ja muistakin vastauksista aistii arvostuksen sitä ja kentän moniäänisyyttä kohtaan.

Paikallisella lehdellä on halu seurata oman yliopiston ja kampuksen asioita sekä ymmärrys alueen kulttuurista, toimintatavoista ja identiteetistä sekä siitä, mihin kuntatason päätöksenteossa pitää vaikuttaa. Paikallinen lehti voi olla merkittävä lisä yliopiston ja ylioppilaskunnan brändiin. Vain paikallinen ylioppilaslehti tuntee taustat tarpeeksi hyvin pystyäkseen auttamaan yhteisön konfliktitilanteiden ratkaisemisessa.

”Jokainen yliopisto ja siellä toimiva ylioppilaskunta on oikeutettu omaan, paikalliseen mediaan, jolla on näkemys ja tietotaito juuri sitä yliopistoa ja aluetta koskeviin kysymyksiin. Valtakunnallinen ylioppilaslehti voi olla hyvä lisä, mutta ajatus ja lobbaaminen ylioppilaslehtien yhdistämiseksi yhteiseksi, Helsingistä johdetuksi lehdeksi, on karhunpalvelus muita yliopistoja, ylioppilaskuntia ja ylioppilaslehtiä kohtaan”, kirjoittaa Lapin ylioppilaslehden päätoimittaja Aleksi I. Pohjola.

Paikallinen sisältö voi myös vetää lukijoita ja sitä kautta rahaa tavalla, jota säästöperusteisessa valtakunnallistamispuheessa ei välttämättä muisteta.

”Päätoimittajakauteni aikana Turun ylioppilaslehti on keskittynyt paikallisiin aiheisiin. Fokuksen ansiosta verkon lukijamäärät ovat kasvaneet 50 prosenttia, kun verrataan vuotta 2016 vuoteen 2017. Ylioppilaslehtien sulauttaminen yhdeksi johtaisi moniäänisyyden hupenemiseen ja paikallisuuden vähentämiseen. Paikallisuuden kärsiessä lukijamäärä karisee ja sen myötä oman alueen mainostajien kiinnostus”, kirjoittaa päätoimittaja Nella Keski-Oja.

Vastauksissa paikallinen ja läheinen lehti nähdään myös opiskelijoiden identiteetin ja mediasuhteen rakentajana sekä viestinnän taitojen harjoittelupaikkana.

Ruotsinkielinen Studentbladet on ollut ruotsinkielisten opiskelijoiden valtakunnallinen lehti, eli sillä on ollut asema, jollainen mahdollisesti olisi valtakunnallisella ylioppilaslehdellä.

”On ollut vaikea löytää journalismiin tasapainoa, johon sisältyisi paikallisuus, mutta samaan aikaan uutiset olisivat yleisesti kiinnostavia. Nyt Novium ja Åbo Akademin ylioppilaskunta eivät enää ole kustantajayhdistyksemme jäseniä. Sen vuoksi meistä on tullut pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten opiskelijoiden lehti. Se on helpottanut työtä, mutta taloudellinen tilanne on hankala, kun maksajia on hävinnyt”, kirjoittaa päätoimittaja Rafael Donner.

Nina Erho



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta