Laki ajan tasalle

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
13.4.2018

Markku Lappalainen

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Kenenkään ei pidä joutua työnsä vuoksi ahdistelluksi ja uhatuksi. Tämä itsestäänselvyys pitää kirjata myös lakiin, jos todella on niin, että kiusaaja voi välttyä vastuulta.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen linjasi maaliskuun alussa, että Turun Sanomien toimittajaan Rebekka Härköseen kohdistuneet uhkaukset ja kunnianloukkaukset eivät täytä erittäin tärkeän yleisen edun vaatimusta.

Härköstä oli ahdisteltu vihaviesteillä nimenomaan toimittajana, tarkoituksena vaikuttaa hänen työhönsä, mitä kautta asia on kaikkea muuta kuin yksityinen. Kysymyksessä on ilmeinen sananvapauden loukkaus, joka olisi pitänyt arvioida yleisen edun näkökulmasta.

Lakiin vedoten valtakunnansyyttäjä katsoi asian luonteeltaan yksityiseksi. Härkösen olisi itse pitänyt asianomistajana ryhtyä käymään oikeutta asiassa.

Edes hänen työnantajallaan ei tämän laintulkinnan mukaan ole mahdollisuutta ryhtyä oikeudellisiin toimiin, vaikka vihaviesteillä on epäilemättä pyritty vaikuttamaan Turun Sanomien toimituksellisiin ratkaisuihin: siihen, millaista tietoa lehti saa lukijoilleen välittää.

Jos sananvapautta rajoittamaan pyrkivää vihaviestintää ei saada kuriin nykylaeilla, pitää luoda sellaisia säädöksiä, jotka toimivat ilman sitä, että piinatut panevat oman persoonansa peliin. Tässä lainsäätäjän on aiheellista katsoa peiliin.

Maaliskuun lopulla Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien valiokunta käsitteli sitoutumattoman italialaisjäsenen Barbara Spinellin aloitetta tiedotusvälineisiin kohdistuvasta painostuksesta

Spinellin aloitteen taustalla ovat toimittajiin kohdistuneet väkivallanteot: lokakuussa 2017 Maltalla murhatun, Panaman tietovuotoja tutkineen journalistin tragedia sekä tämän vuoden helmikuussa Slovakiassa mafiaa tutkineen toimittajan ja tämän puolison murhat. Myös verkon vihaviestintä ja valeuutisten lisääntyminen ovat parlamentaarikkojen huolen takana.

Valiokunta päätyi esittämään, että jäsenmaihin olisi perustettava riippumattomia elimiä valvomaan toimittajien turvallisuutta. Sitäkin tärkeämpää on saattaa lainsäädäntö tasolle, joka torjuu sananvapauden uhat ja asettaa uhkaajat edesvastuuseen.

Olennaista toimittajien turvallisuuden takaamisessa on se, että samalla vahvistetaan kansalaisten oikeutta luotettavaan tietoon. Valeuutiset ja vihanlietsonta ovat sananvapauden väärinkäyttöä.

Konkretiaa mediapolitiikkaan

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteilla oleva mediapoliittinen ohjelma sai hieman hahmoa, kun aiheeseen liittyvä selvitys valmistui maaliskuussa.

Kansalaisten oikeus monipuoliseen ja luotettavaan tietoon on hyvä lähtökohta mediapolitiikalle. Ilman konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä oikeus ei kuitenkaan toteudu.

Mediapolitiikan pitää tukea kaikkia kansalaisia palvelevaa, monimuotoista tiedonvälitystä. Sen pitää ottaa selvä kanta myös journalisteihin kohdistuvaan vihaan ja valeuutisiin.

Ilman yhteiskunnan tukia tavoite ei toteudu. Yksittäisten korjausliikkeiden sijaan olisi luotava järjestelmä, joka vahvistaa kansalaisten tiedonsaantia – ei niinkään yksittäisiä yrityksiä.

Mediapolitiikan pitää puolustaa sananvapautta: ehkäistä valeuutistoimintaa, vihapuhetta ja tiedotusvälineisiin kohdistuvaa asiatonta painostusta.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta