Muutos mediailmastossa

Ilmastonmuutoksen mediakäsittelyä seurannut tutkija Risto Kunelius sanoo, että elämme kuin ilmastonmuutosta ei olisi. ”Se sijoittuu uhkaavana asiana aina jonnekin tulevaisuuteen.”

Parempaan ilmastojournalismiin

Lisää kansainvälisiä verkostoja – suomalaistoimittaja voisi tehdä yhteistyötä ranskalaisen tai ugandalaisen toimittajan kanssa ja ylittää kansallisen edun kapeimpia tulkintoja.

Lisää yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Esimerkiksi verkkopalvelu Carbon Brief yhdistelee oivaltavasti toimitustyötä ja tutkimusta.

Verkostoituminen ja yhteistyö Suomessa kotimaisten tutkijoiden kanssa tuo aiheeseen läheisyyttä. Joka yliopistosta löytyy ilmastoasioita tunteva tutkija.

JOURNALISTI
13.4.2018

Elina Venesmäki, teksti
Maxim Usik, kuvitus

Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Risto Kunelius on tutkinut kansainvälisessä verkostossa ilmastoviestintää vuodesta 2007. Hän on havainnut, että kirjoittelu aiheesta on viime vuosina lisääntynyt.

Yksi ajatus on pysynyt mukana ilmastoviestinnässä koko ajan. Mediassa on ollut vallalla ainakin vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksesta asti ajatus, että tarvitaan laaja, kansainvälinen yhteisymmärrys, jotta asiat voivat mennä eteenpäin.

”Tämä on auttanut luomaan poliittista painetta ja saamaan neuvottelijat tekemään parhaansa”, Kunelius sanoo.

Toisaalta koko ongelman ratkaisevaa ihmesopimusta ei ole näköpiirissä. Siksi sellaisen vaatiminen ei riitä. Kymmenen viime vuoden aikana tämä on tullut entistä selvemmäksi myös medialle.

”Vielä jokin aika sitten mietittiin, miten pysäytämme ilmastonmuutoksen. Nyt kyse on siitä, miten muutos etenee.”

 

Vielä Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaan puhuttiin paljon siitä, onko ilmastonmuutos totta vai ei. Kokouksen jälkeen oli aika lailla hiljaisempaa. Oli maailmanlaajuinen talouskriisi ja toimitukset kiinni omien maidensa talouspulmien perkaamisessa.

2010-luvun alkuvuosina alettiin puhua sopeutumisesta. Mitä ilmastonmuutos maksaa ja millaisia riskejä pitää huomioida? Viimeistään ilmastopaneeli IPCC:n viidennen, vuonna 2013 julkaistun arviointiraportin aikaan puhe sopeutumisesta alkoi olla tavallista.

Nyt uutisissa ei enää sanota, että muutos uhkaa, jos ei toimita nopeasti. Elämme jo muutoksen keskellä. Tosin tästäkin tulee helposti vain tyhjänä toisteltava lause, joka ei johda muutoksiin.

”On jotenkin kiehtovaa, että pystymme elämään niin kuin ilmastonmuutosta ei olisi. Se sijoittuu uhkaavana asiana aina jonnekin tulevaisuuteen”, Kunelius sanoo.

Ajattelemme helposti, että ilmastonmuutos tulee ennen kaikkea koskettamaan muita kuin suomalaisia. Tällainen ajattelu tuottaa toki arkielämän turvallisuudentunnetta. Kunelius toivoo kuitenkin medialta enemmän.

”Tämä on medialle vaikea kupla puhkaistavaksi niin, että se johtaisi arkielämän kannalta mielekkäisiin valintoihin.”

 

Jotta ilmastojournalismi kehittyisi, toimittajien pitäisi ainakin tutustua aiheeseen. Kunelius neuvoo kaikkia uusia opiskelijoitaan lukemaan ilmastopaneeli IPCC:n raportin – uskoivat he siihen tai eivät.

”Ainakaan seuraavien parin, kolmenkymmenen vuoden aikana tämä aihe ei poistu yhteiskunnallisen keskustelun agendalta. Se vaikuttaa kaikenlaisiin yhteiskunnallisiin päätöksiin.”

Kuneliuksesta olisi hyvä, että ilmastonmuutoksesta kiisteltäisiin enemmän kuin nyt, mutta sen kehyksen sisällä, että se on totta. Pitäisi puhua, mitä pitäisi tehdä ja mikä olisi tehokasta ja oikein.

Nyt ilmastojournalismia on enemmän kuin ennen, mutta aiheena ilmastonmuutos on edelleen hankala: näkymätön ja hankalasti isoiksi uutisiksi pakattava. Hyvääkin journalismia on nähty. Kunelius nostaa esimerkiksi Helsingin Sanomien viime syksyiset jutut metsistä hiilinieluina.

Jutuissa katsottiin, millaisia politiikan linjauksia Suomessa on tehty suhteessa kansainväliseen, positiiviseen ilmastoimagoomme.

”Kaipaan lisää tällaista journalismia Suomeen. Kansainvälisillä verkostoilla voisi saada enemmän irti siitä, mikä on kansallisten päätösten suhde isoon ilmastopoliittiseen keskusteluun.”

Positiivisetkin skenaariot ilmastonmuutoksen etenemisestä sisältävät paljon toiveajattelua ja esimerkiksi hyvin optimistisia laskelmia hiilen talteenoton kehittymisestä.

”Ilmastokeskusteluissa puhutaan aina muutamasta parhaasta vaihtoehdosta, eikä lainkaan siitä, mihin oikeasti ollaan menossa.”

 

Pariisin ilmastokeskustelu vuonna 2015 keskittyi siihen, saako ilmasto lämmetä kaksi vai puolitoista astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Lopulta sopimus jäi tekemättä ja päätettiin, että kaikki tekevät vapaaehtoisesti niin kuin parhaaksi katsovat.

”Ei tämä niin huonosti ole toiminut kuin voisi pelätä, mutta ei tuolla kahteen asteeseen päästä.”

Suomessa ilmastojournalismi on Kuneliuksesta kansainvälisesti kohtuullista – ei The Guardianin tai The New York Timesin tasoa, mutta näin tasokkaita ilmastomedioita ei juuri olekaan.

Kuneliuksesta toimittajat voisivat olla nykyistä enemmän aktivisteja. Aihe on niin tutkitusti vakava ja olemassa, että Guardianin tyylinen poliittinen toiminta olisi hänestä ihan sallittua. Lehti on muun muassa vaatinut luopumaan hiilisijoituksista.

Ilmastojournalismi on Suomessa ehkä mennyt eteenpäin ja näkyy paremmin kuin ennen. Ainakin Helsingissä.

Muualla maassa tilanne on heikompi. Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä työskenteli aiemmin pitkään Kalevassa ja keskittyi ilmastoaiheisiin.

Hän sanoo, että sen jälkeen itsenäiset ulkomaantoimitukset maakuntalehdissä on lakkautettu, eikä vastaavanlainen erikoistuminen ole enää mahdollista.

STT ja alueelliset yhteistoimitukset tekevät hyvää työtä, mutta aiheet jäävät etäisiksi. Nyt kun STT on vielä lopettamisuhan alla, eivätkä yhteistoimitukset kata kaikkia lehtiä, aihe uhkaa jäädä sivuun.

”Olisi tärkeää saada tämä aihe näkymään paikallislehdissäkin. Ne ovat todella luettuja”, Heikkilä sanoo.

Ilmastoaiheet on myös voimakkaasti lokeroitu ulkomaansivuille, ja kun Rovaniemellä on 21 astetta pakkasta, lukijan siellä on vaikea ymmärtää, että katastrofiuutiset etelästä tai napajään sulaminen voisivat koskettaa häntäkin.

Parempaan ilmastojournalismiin

Lisää kansainvälisiä verkostoja – suomalaistoimittaja voisi tehdä yhteistyötä ranskalaisen tai ugandalaisen toimittajan kanssa ja ylittää kansallisen edun kapeimpia tulkintoja.

Lisää yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Esimerkiksi verkkopalvelu Carbon Brief yhdistelee oivaltavasti toimitustyötä ja tutkimusta.

Verkostoituminen ja yhteistyö Suomessa kotimaisten tutkijoiden kanssa tuo aiheeseen läheisyyttä. Joka yliopistosta löytyy ilmastoasioita tunteva tutkija.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta