Huuliharppukostaja

Huuliharppua kannattaa opetella soittamaan väärin, sillä niin sen salat paljastuvat, sanoo kulttuuritoimittaja Jantso Jokelin. Väärien sävelien löytäminen on hänestä tärkeää myös journalismissa.

Oma instrumentti. Jantso Jokelin uskoo, että soitin voi myös valita soittajansa.

Jantso Jokelin

32-vuotias Tampereella asuva journalisti, kirjailija ja muusikko.

Työskentelee freelancepohjalta kulttuuritoimittajana Aamulehdelle, Nuorelle Voimalle ja Veikkauksen asiakaslehti X:lle.

Työskennellyt kulttuuritoimituksessa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Savon Sanomissa.

Opiskellut folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Filosofian maisteri.

Harrastaa kuntonyrkkeilyä.

On ollut mukana käsikirjoittamassa viihdeohjelma Putousta kaksi tuotantokautta.

Julkaissut kolme esseekokoelmaa ja tietokirjan.

JOURNALISTI
13.4.2018

Heini Kilpamäki, teksti
Laura Vesa, kuva

Lukioikäinen Jantso Jokelin piti käsissään ensimmäistä huuliharppuaan ja vei sen huulilleen.

Hengitys sisään. Hengitys ulos. Kummallakin kerralla soittimesta lähti miellyttävä ääni.

Tunne siitä, kuin hengittäisi musiikkia, teki soittimesta heti henkilökohtaisemman.

”Jostain syystä harppu puhui mulle enemmän kuin kitara. Siitä on tullut sellainen uskomus, että soitinkin voi valita soittajansa”, hän muistelee nyt.

Nykyään Jokelinia voi kutsua eräänlaiseksi huuliharppuasiantuntijaksi. Hän pitää yksityistunteja Sibelius-Akatemiassa ja on kirjoittanut Huuliharppukirjan. Hän on myös sijoittunut kolmanneksi huuliharpun MM-kisoissa Saksan Trossingenissa vuonna 2009.

 

Jokelinia kiehtoo huuliharpussa erityisesti soittimen ”väärinkäyttö”, joka on tuttua erityisesti bluesista ja afroamerikkalaisessa musiikkiperinteestä. Soitinta on soitettu tavalla, johon sitä ei ikinä valmistettu.

”On ihmeellistä, että soittimen valmistusvirhettä hyödyntämällä on löydetty aivan uusia säveliä.”

Soittaminen on tuonut tietynlaista asennetta toimittajan työhön.

”Kun on keikkaillut paljon ja tehnyt hyvin raikulia musiikkia, on saanut itsevarmuutta toimittamiseen. Eräänlaista anarkismia haluan vaalia myös toimittajana”, hän kertoo.

Jos soitinta voi opetella ”väärinkäyttämään”, niin voi journalismiakin. Kova treeni kummassakin lajissa mahdollistaa tyylikokeilut, Jokelin uskoo.

 

Hän on kirjoittanut kulttuuritoimittajana muun muassa Pikku Kakkosen Katti Matikaisesta isien päiväunien kohteena. Lisäksi hän on käynyt isänsä, teatteriohjaaja Rauli Jokelinin kanssa kirjeenvaihtoa Helsingin Sanomien sivuilla siitä, miksi isä ei antanut hänen katsoa Kummelia lapsena.

”Kulttuuritoimittajan persoonallinen tyyli ja laadukas kirjoitus voi myydä jutun lukijoille someaikana.”

Kulttuuritoimittajien harrastukset sekoittuvat usein työhön. Niin Jokelinillakin.

Hän on saattanut vetää huuliharpun esiin juttukeikoilla, jossa on tutustuttu haastateltavaan pitkään tai vietetty iltaa. Niin tunnelma rentoutuu.

Joskus hän on soittanut haastateltavien kanssa. Järvenpään puistobluesissa Jokelin soitti kitaristi-lauluntekijä Ville ”Lefty” Leppäsen kanssa kadulla.

”Joistakin toimittajista voi tuntua oudolta, että tällä tavalla sekaannun haastateltavan juttuun. Mutta en ole koskaan ollut oikein hygieeninen toimittaja. Haluan nähdä, että yhteisillä jameilla voi olla jonkinlaista arvoa. Se voi olla jopa eräänlaista haastattelemista tai haastamista.”

Jantso Jokelin

32-vuotias Tampereella asuva journalisti, kirjailija ja muusikko.

Työskentelee freelancepohjalta kulttuuritoimittajana Aamulehdelle, Nuorelle Voimalle ja Veikkauksen asiakaslehti X:lle.

Työskennellyt kulttuuritoimituksessa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Savon Sanomissa.

Opiskellut folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Filosofian maisteri.

Harrastaa kuntonyrkkeilyä.

On ollut mukana käsikirjoittamassa viihdeohjelma Putousta kaksi tuotantokautta.

Julkaissut kolme esseekokoelmaa ja tietokirjan.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta