Huuliharppukostaja

Huuliharppua kannattaa opetella soittamaan väärin, sillä niin sen salat paljastuvat, sanoo kulttuuritoimittaja Jantso Jokelin. Väärien sävelien löytäminen on hänestä tärkeää myös journalismissa.

Oma instrumentti. Jantso Jokelin uskoo, että soitin voi myös valita soittajansa.

Jantso Jokelin

32-vuotias Tampereella asuva journalisti, kirjailija ja muusikko.

Työskentelee freelancepohjalta kulttuuritoimittajana Aamulehdelle, Nuorelle Voimalle ja Veikkauksen asiakaslehti X:lle.

Työskennellyt kulttuuritoimituksessa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Savon Sanomissa.

Opiskellut folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Filosofian maisteri.

Harrastaa kuntonyrkkeilyä.

On ollut mukana käsikirjoittamassa viihdeohjelma Putousta kaksi tuotantokautta.

Julkaissut kolme esseekokoelmaa ja tietokirjan.

JOURNALISTI
13.4.2018

Heini Kilpamäki, teksti
Laura Vesa, kuva

Lukioikäinen Jantso Jokelin piti käsissään ensimmäistä huuliharppuaan ja vei sen huulilleen.

Hengitys sisään. Hengitys ulos. Kummallakin kerralla soittimesta lähti miellyttävä ääni.

Tunne siitä, kuin hengittäisi musiikkia, teki soittimesta heti henkilökohtaisemman.

”Jostain syystä harppu puhui mulle enemmän kuin kitara. Siitä on tullut sellainen uskomus, että soitinkin voi valita soittajansa”, hän muistelee nyt.

Nykyään Jokelinia voi kutsua eräänlaiseksi huuliharppuasiantuntijaksi. Hän pitää yksityistunteja Sibelius-Akatemiassa ja on kirjoittanut Huuliharppukirjan. Hän on myös sijoittunut kolmanneksi huuliharpun MM-kisoissa Saksan Trossingenissa vuonna 2009.

 

Jokelinia kiehtoo huuliharpussa erityisesti soittimen ”väärinkäyttö”, joka on tuttua erityisesti bluesista ja afroamerikkalaisessa musiikkiperinteestä. Soitinta on soitettu tavalla, johon sitä ei ikinä valmistettu.

”On ihmeellistä, että soittimen valmistusvirhettä hyödyntämällä on löydetty aivan uusia säveliä.”

Soittaminen on tuonut tietynlaista asennetta toimittajan työhön.

”Kun on keikkaillut paljon ja tehnyt hyvin raikulia musiikkia, on saanut itsevarmuutta toimittamiseen. Eräänlaista anarkismia haluan vaalia myös toimittajana”, hän kertoo.

Jos soitinta voi opetella ”väärinkäyttämään”, niin voi journalismiakin. Kova treeni kummassakin lajissa mahdollistaa tyylikokeilut, Jokelin uskoo.

 

Hän on kirjoittanut kulttuuritoimittajana muun muassa Pikku Kakkosen Katti Matikaisesta isien päiväunien kohteena. Lisäksi hän on käynyt isänsä, teatteriohjaaja Rauli Jokelinin kanssa kirjeenvaihtoa Helsingin Sanomien sivuilla siitä, miksi isä ei antanut hänen katsoa Kummelia lapsena.

”Kulttuuritoimittajan persoonallinen tyyli ja laadukas kirjoitus voi myydä jutun lukijoille someaikana.”

Kulttuuritoimittajien harrastukset sekoittuvat usein työhön. Niin Jokelinillakin.

Hän on saattanut vetää huuliharpun esiin juttukeikoilla, jossa on tutustuttu haastateltavaan pitkään tai vietetty iltaa. Niin tunnelma rentoutuu.

Joskus hän on soittanut haastateltavien kanssa. Järvenpään puistobluesissa Jokelin soitti kitaristi-lauluntekijä Ville ”Lefty” Leppäsen kanssa kadulla.

”Joistakin toimittajista voi tuntua oudolta, että tällä tavalla sekaannun haastateltavan juttuun. Mutta en ole koskaan ollut oikein hygieeninen toimittaja. Haluan nähdä, että yhteisillä jameilla voi olla jonkinlaista arvoa. Se voi olla jopa eräänlaista haastattelemista tai haastamista.”

Jantso Jokelin

32-vuotias Tampereella asuva journalisti, kirjailija ja muusikko.

Työskentelee freelancepohjalta kulttuuritoimittajana Aamulehdelle, Nuorelle Voimalle ja Veikkauksen asiakaslehti X:lle.

Työskennellyt kulttuuritoimituksessa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Savon Sanomissa.

Opiskellut folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Filosofian maisteri.

Harrastaa kuntonyrkkeilyä.

On ollut mukana käsikirjoittamassa viihdeohjelma Putousta kaksi tuotantokautta.

Julkaissut kolme esseekokoelmaa ja tietokirjan.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta