Huuliharppukostaja

Huuliharppua kannattaa opetella soittamaan väärin, sillä niin sen salat paljastuvat, sanoo kulttuuritoimittaja Jantso Jokelin. Väärien sävelien löytäminen on hänestä tärkeää myös journalismissa.

Oma instrumentti. Jantso Jokelin uskoo, että soitin voi myös valita soittajansa.

Jantso Jokelin

32-vuotias Tampereella asuva journalisti, kirjailija ja muusikko.

Työskentelee freelancepohjalta kulttuuritoimittajana Aamulehdelle, Nuorelle Voimalle ja Veikkauksen asiakaslehti X:lle.

Työskennellyt kulttuuritoimituksessa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Savon Sanomissa.

Opiskellut folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Filosofian maisteri.

Harrastaa kuntonyrkkeilyä.

On ollut mukana käsikirjoittamassa viihdeohjelma Putousta kaksi tuotantokautta.

Julkaissut kolme esseekokoelmaa ja tietokirjan.

JOURNALISTI
13.4.2018

Heini Kilpamäki, teksti
Laura Vesa, kuva

Lukioikäinen Jantso Jokelin piti käsissään ensimmäistä huuliharppuaan ja vei sen huulilleen.

Hengitys sisään. Hengitys ulos. Kummallakin kerralla soittimesta lähti miellyttävä ääni.

Tunne siitä, kuin hengittäisi musiikkia, teki soittimesta heti henkilökohtaisemman.

”Jostain syystä harppu puhui mulle enemmän kuin kitara. Siitä on tullut sellainen uskomus, että soitinkin voi valita soittajansa”, hän muistelee nyt.

Nykyään Jokelinia voi kutsua eräänlaiseksi huuliharppuasiantuntijaksi. Hän pitää yksityistunteja Sibelius-Akatemiassa ja on kirjoittanut Huuliharppukirjan. Hän on myös sijoittunut kolmanneksi huuliharpun MM-kisoissa Saksan Trossingenissa vuonna 2009.

 

Jokelinia kiehtoo huuliharpussa erityisesti soittimen ”väärinkäyttö”, joka on tuttua erityisesti bluesista ja afroamerikkalaisessa musiikkiperinteestä. Soitinta on soitettu tavalla, johon sitä ei ikinä valmistettu.

”On ihmeellistä, että soittimen valmistusvirhettä hyödyntämällä on löydetty aivan uusia säveliä.”

Soittaminen on tuonut tietynlaista asennetta toimittajan työhön.

”Kun on keikkaillut paljon ja tehnyt hyvin raikulia musiikkia, on saanut itsevarmuutta toimittamiseen. Eräänlaista anarkismia haluan vaalia myös toimittajana”, hän kertoo.

Jos soitinta voi opetella ”väärinkäyttämään”, niin voi journalismiakin. Kova treeni kummassakin lajissa mahdollistaa tyylikokeilut, Jokelin uskoo.

 

Hän on kirjoittanut kulttuuritoimittajana muun muassa Pikku Kakkosen Katti Matikaisesta isien päiväunien kohteena. Lisäksi hän on käynyt isänsä, teatteriohjaaja Rauli Jokelinin kanssa kirjeenvaihtoa Helsingin Sanomien sivuilla siitä, miksi isä ei antanut hänen katsoa Kummelia lapsena.

”Kulttuuritoimittajan persoonallinen tyyli ja laadukas kirjoitus voi myydä jutun lukijoille someaikana.”

Kulttuuritoimittajien harrastukset sekoittuvat usein työhön. Niin Jokelinillakin.

Hän on saattanut vetää huuliharpun esiin juttukeikoilla, jossa on tutustuttu haastateltavaan pitkään tai vietetty iltaa. Niin tunnelma rentoutuu.

Joskus hän on soittanut haastateltavien kanssa. Järvenpään puistobluesissa Jokelin soitti kitaristi-lauluntekijä Ville ”Lefty” Leppäsen kanssa kadulla.

”Joistakin toimittajista voi tuntua oudolta, että tällä tavalla sekaannun haastateltavan juttuun. Mutta en ole koskaan ollut oikein hygieeninen toimittaja. Haluan nähdä, että yhteisillä jameilla voi olla jonkinlaista arvoa. Se voi olla jopa eräänlaista haastattelemista tai haastamista.”

Jantso Jokelin

32-vuotias Tampereella asuva journalisti, kirjailija ja muusikko.

Työskentelee freelancepohjalta kulttuuritoimittajana Aamulehdelle, Nuorelle Voimalle ja Veikkauksen asiakaslehti X:lle.

Työskennellyt kulttuuritoimituksessa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Savon Sanomissa.

Opiskellut folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Filosofian maisteri.

Harrastaa kuntonyrkkeilyä.

On ollut mukana käsikirjoittamassa viihdeohjelma Putousta kaksi tuotantokautta.

Julkaissut kolme esseekokoelmaa ja tietokirjan.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta