Haastateltava, pidä minusta

Toimittajan pitäisi olla sellainen, jolle haastateltava haluaa kertoa asioita ja vastata ikäviinkin kysymyksiin, kirjoittaa Marja Honkonen.
JOURNALISTI
13.4.2018

Marja Honkonen

Kirjoittaja on Journalistin toimittaja.

marja.honkonen@journalistiliitto.fi

Viime aikoina minulla on ollut ”onni” haastatella mukavia ihmisiä.

Se ei ole tavatonta. Haastattelen usein ihmisiä, joiden työ on haastatella ihmisiä, joten he yleensä osaavat käyttäytyä kuten toivoisivat haastateltavansa käyttäytyvän. Pääasiassa heillä on kiinnostavaa sanottavaakin.

”Onni” on kuitenkin lainausmerkeissä, koska juuri mukavien ihmisten haastatteleminen on kamalaa. Mitä enemmän heistä pidän, sitä varmemmin olo on epämukava viimeistään nauhaa purkaessa:

Haastoinko tarpeeksi? Jätinkö jotain kysymättä? Onko lopputulos kiusallista fanitusta?

Erityisen väärältä tuntuu toivoa, että haastateltavani pitäisi minusta. Silti teen niin, vähän salaa.

Kun haastateltava sanoo ”hyvä kysymys”, ilahdun, vaikka tiedän hänen tarkoittavan ”minulle hyvä kysymys”. Kun hän kiittelee valmista juttua, olen yhtä aikaa tyytyväinen ja ahdistunut: Olin hänestä mukava! Olinko liian mukava?

Journalistit muistuttavat mieluusti toisiaan siitä, ettei pidä yrittää miellyttää ketään, etenkään haastateltavaa. Haastattelussa tämä kuitenkin pitäisi saada rentoutumaan, eikä siihen auta, jos on inhottava.

Itse olen uskonut neuvoa, jonka mukaan toimittajan pitäisi olla sellainen, jolle haastateltava haluaa kertoa asioita ja vastata ikäviinkin kysymyksiin.

Toisen, nonfiktiolegenda Gay Talesen neuvon mukaan haastateltavaa on kunnioitettava, vaikka hän olisi kamala. Ikävät faktat on kerrottava, muttei julmalla tavalla.

Pisimpään kuitenkin jäin miettimään erään mukavan haastateltavani linjausta.

Hän kertoi välttävänsä omista asioistaan puhumista, koska ei halua luoda haastateltavalle väärää tunnetta siitä, että kyse olisi kavereiden jutustelusta. Se ei ole reilua. Vain toisen sanomiset päätyvät julki.

Nolostuin, koska olin juuri aikeissa houkutella jutusteluun – myös itseni. Suoristin ryhtini, ja palasin rooliini.

On tietysti heitäkin, joiden mielestä kysymykseni, juttuni tai minä ovat olleet ikäviä. Heidän kohdallaan omantuntoni puhdistaa se, että olen yrittänyt olla mukava. Jos olen loukannut, en ilkeyttäni, vaan siksi, että teen työtäni.

On sekopäistä olla yhtä aikaa ikävä ja mukava. Uskon silti, että kurjankin kysymyksen voi esittää olematta häijy.

Silloin on reilu itselleen, jutun kohteelle, ja tärkeimmin, yleisölle.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta