Viimeä viedään?

JOURNALISTI
23.3.2018

Vesa Heikkinen

vesa.pekka.heikkinen@luukku.com

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Onko käymässä niin, että viimeinen vie viimen tehtäviä, kysyy Vesa Heikkinen kielikolumnissaan.

Sain viimeisimmän juttuni jälkeen viestin, jonka mukaan sanaa viimeinen käytetään toisinaan väärin. Sanotaan esimerkiksi ”viimeisten vuosien aikana”, kun pitäisi sanoa ”viime vuosien aikana”. Onko tosiaankin käymässä niin, että viimeinen vie viimen tehtäviä?

Näiden sanojen rajankäynti on perinteinen kielenhuoltokeskustelujen aihe. Asiasta kirjoittaa muun muassa Paavo Pulkkinen Kielikellossa 2/1995 (kielikello.fi). Hän kertoo havainneensa tämän keskeisen eronteon laiminlyöntiä: viimeinen viittaa johonkin lopulliseen ja viime johonkin tähän mennessä viimeksi esiintyneeseen. Puhutaan siis ”talvisodan viimeisistä päivistä” mutta ”viime päivien pakkasista”.

Sanojen viime ja viimeinen käyttötapoja selitetään laajasti nykykieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa (kielitoimistonsanakirja.fi). Selityksistä käy ilmi, että merkitykset eivät ole yksiselitteisiä.

Viime-sanan yhdeksi selitykseksi annetaan ’viimeinen’, kuten lauseessa ”tunsi viime hetkensä tulleen”. Viimeinen-sanan yhdeksi selitykseksi annetaan ’viime’. Tällaisissa tapauksissa on kyse toistaiseksi viimeksi tapahtuneesta tai ilmestyneestä, kuten lausekkeessa ”viimeisten tietojen mukaan”.

Toki viime-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi määritellään ’nykyhetkeä juuri tai lähinnä edeltänyt, viimeksi ollut, tapahtunut, kulunut’. Ja viimeinen-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi mainitaan ’järjestyksessä kaikkien muiden jälkeinen, perimmäinen, äärimmäinen’.

Vielä viime huomio, jotta asia ei alkaisi näyttää liian yksinkertaiselta. Suomen kielen lautakunta päätti jo vuosituhannen vaihteessa, että monien karttama viimeisin on tarpeellinen sana. Jos siis haluat sanoa toistaiseksi viimeisen sanan, voit ihan luvan kanssa sanoa – viimeisimmän sanan.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta