Cykelvänner. Lone Widestam och Katarina Lind jobbar på Yle Östnyland i Borgå. Under somrarna använder Widestam redaktionscykeln ibland men oftast blir det bil.

Så här rör sig redaktörerna

JOURNALISTI
23.3.2018

Lina Laurent, text
Karl Vilhjálmsson, foto
Kai Widell, graf

När journalister ska ut på uppdrag sätter de sig vanligen i en bil – men vem är det som kör? Vi har kartlagt redaktionernas bilanvändning och utrett vem som åker mest kollektivtrafik.

Lone Widestam släpar ner Yle Östnylands redaktionscykel för de branta trapporna. Cykeln förvaras på redaktionen. Den mörkblå ramen pryds av en gul text, ”Radio Vega Östnyland” och på styret hänger en korg.

”Praktisk att lägga utrustningen i”, säger Widestam som jobbat på Yles redaktion i Borgå sedan 2013.

Widestam gör främst inslag för TV-Nytt och använder vanligen en av redaktionens bilar när hon beger sig ut på uppdrag. Ifall bilarna är upptagna kan hon låna en från den finska systerredaktionen, något som är kutym på hela Yle. Är formatet radio eller webb och platsen Borgå centrum, då väljer hon cykeln.

”Det är det snabbaste sättet att röra sig i stan. Jag tror folk skulle använda redaktionscykeln oftare om vi inte behövde bära den upp och ner för trapporna.”

 

Journalistens kartläggning visar att Yle Östnyland är rätt typisk när det handlar om hur journalisterna tar sig till sina arbetsuppdrag. Finns den som ska intervjuas i närheten väljer de flesta att promenera och redaktionen har, liksom nästan alla redaktioner, en egen cykel (och en hjälm) som används sporadiskt – främst på somrarna och mest av sommarvikarierna. Att åka taxi är ytterst sällsynt – undantaget Svenska Yles redaktion i Böle i Helsingfors.

Utanför huvudstadsregionen är redaktionsbilen fortskaffningsmedlet nummer ett – egna bilar används vid behov. Körkort är önskvärt, på många redaktioner absolut nödvändigt.

”Folk får inte ens sommarjobb om de inte har körkort. Vi kan inte skicka runt anställda med taxi”, säger Ulrica Lövdahl, chef för nyheter och aktualiteter på Yle Österbotten.

Det finns endast en redaktion där kollektivtrafik används mer än redaktionens eller redaktörernas egna bilar och det är Hufvudstadsbladet. Katarina Koivisto, administrativ redaktionschef, uppskattar att närmare 90 procent av resorna görs med allmänna kommunikationsmedel.

”När man reser ska man välja det billigaste kommunikationsmedlet. Vi har flera HRT-kort (Helsingforsregionens trafik) till redaktörernas förfogande.”

 

På redaktionerna utanför huvudstadsregionen använder nästan ingen kollektivtrafik.

”Det finns ju ingen vettig kollektivtrafik på Åland”, säger tidningen Ålands vd och chefredaktör Niklas Lampi.

Han konstaterar att mycket av jobbet görs per telefon men målsättning är att vara mycket ute.

”Det är allra bäst om man kan träffas eftersom den bästa journalistiken görs om du är på plats. Det handlar om kvalitet.”

 

Redaktionens geografiska läge påverkar i allra högsta grad hur journalisterna tar sig till arbetsuppdrag som ligger i närheten. Nya Åland flyttade från Dalbo till Mariehamns centrum i december 2016, en sträcka som mäter cirka 3,5 kilometer.

”Tidigare körde vi överallt. Nu kör vi mest till reportage och sportevenemang. I dag har vi gångavstånd till myndigheterna, självstyrelsegården och stadens gallerier”, säger chefredaktör Anna Björkroos.

Hon säger att journalisterna oftare kollar upp detaljer i jakten på nyheter eller källor.

”Det tar bara 30 sekunder att gå till tingsrätten och nu har vi möjlighet att springa över flera gånger dagligen.”

En annan redaktion där en flytt kan bli aktuell i framtiden är Åbo Underrättelser, som hållit till i Logomo, som ligger nära järnvägsstationen, sedan hösten 2014.

”Vi undersöker aktivt möjligheten, bland annat för att få mer gatusynlighet och bättre möjligheter att träffa läsarna spontant”, säger chefredaktör och vd Tom Simola.

 

I kartläggningen av redaktionernas bilanvändning finns det en fråga som många undrar över men ingen vet exakt hur det ligger till: Vad händer när en fotograf och en skrivande journalist sätter sig i en bil för att åka på ett gemensamt uppdrag?

Vasabladet svarar nyhetschef Nina Dahlbäck att fotografen kör i nio fall av tio.

”I mitt eget fall tänker jag att man som reporter vill använda tiden i bilen till något matnyttigt. Man kan förbereda sig, ringa några samtal eller börja skriva på sin artikel redan på hemvägen.”

Lotta Lappinen, redaktionsadministratör på Österbottens Tidning, tror att fotograferna kör oftare. Frågan har också diskuterats på redaktionen.

”Om det händer något akut, till exempel en brand, så är det egentligen dumt att fotografen sitter bakom ratten. Då skulle det vara viktigt att hon eller han snabbt blir avsläppt.”

Lotta Lappinen tycker den traditionella fördelningen är lite märklig.

”Jag vågar inte gissa vad det kan bero på. Det kanske finns något könsrollstänk i frågan men jag hoppas att det inte är så. Jag skulle vilja se på mitt yrke som jämställt.”

Nya Åland säger journalisten Karin Erlandsson att det alltid är fotografen som kör, åtminstone i de lägen då fotografen är man och reportern kvinna.

Kristoffer Åberg, fotograf (och redaktionens bilansvariga) på tidningen Östnyland, skaffade en egen bil för ett år sedan bland annat för att vara säker på att alltid ha en bil till hands på jobbet. Han kör alltid.

”Skrivande journalisten måste ofta läsa på och de gör det i bilen. Och jag är en jäkligt bra chaufför.”



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta