Så här rör sig redaktörerna

När journalister ska ut på uppdrag sätter de sig vanligen i en bil – men vem är det som kör? Vi har kartlagt redaktionernas bilanvändning och utrett vem som åker mest kollektivtrafik.

Cykelvänner. Lone Widestam och Katarina Lind jobbar på Yle Östnyland i Borgå. Under somrarna använder Widestam redaktionscykeln ibland men oftast blir det bil.

JOURNALISTI
23.3.2018

Lina Laurent, text
Karl Vilhjálmsson, foto
Kai Widell, graf

Lone Widestam släpar ner Yle Östnylands redaktionscykel för de branta trapporna. Cykeln förvaras på redaktionen. Den mörkblå ramen pryds av en gul text, ”Radio Vega Östnyland” och på styret hänger en korg.

”Praktisk att lägga utrustningen i”, säger Widestam som jobbat på Yles redaktion i Borgå sedan 2013.

Widestam gör främst inslag för TV-Nytt och använder vanligen en av redaktionens bilar när hon beger sig ut på uppdrag. Ifall bilarna är upptagna kan hon låna en från den finska systerredaktionen, något som är kutym på hela Yle. Är formatet radio eller webb och platsen Borgå centrum, då väljer hon cykeln.

”Det är det snabbaste sättet att röra sig i stan. Jag tror folk skulle använda redaktionscykeln oftare om vi inte behövde bära den upp och ner för trapporna.”

 

Journalistens kartläggning visar att Yle Östnyland är rätt typisk när det handlar om hur journalisterna tar sig till sina arbetsuppdrag. Finns den som ska intervjuas i närheten väljer de flesta att promenera och redaktionen har, liksom nästan alla redaktioner, en egen cykel (och en hjälm) som används sporadiskt – främst på somrarna och mest av sommarvikarierna. Att åka taxi är ytterst sällsynt – undantaget Svenska Yles redaktion i Böle i Helsingfors.

Utanför huvudstadsregionen är redaktionsbilen fortskaffningsmedlet nummer ett – egna bilar används vid behov. Körkort är önskvärt, på många redaktioner absolut nödvändigt.

”Folk får inte ens sommarjobb om de inte har körkort. Vi kan inte skicka runt anställda med taxi”, säger Ulrica Lövdahl, chef för nyheter och aktualiteter på Yle Österbotten.

Det finns endast en redaktion där kollektivtrafik används mer än redaktionens eller redaktörernas egna bilar och det är Hufvudstadsbladet. Katarina Koivisto, administrativ redaktionschef, uppskattar att närmare 90 procent av resorna görs med allmänna kommunikationsmedel.

”När man reser ska man välja det billigaste kommunikationsmedlet. Vi har flera HRT-kort (Helsingforsregionens trafik) till redaktörernas förfogande.”

 

På redaktionerna utanför huvudstadsregionen använder nästan ingen kollektivtrafik.

”Det finns ju ingen vettig kollektivtrafik på Åland”, säger tidningen Ålands vd och chefredaktör Niklas Lampi.

Han konstaterar att mycket av jobbet görs per telefon men målsättning är att vara mycket ute.

”Det är allra bäst om man kan träffas eftersom den bästa journalistiken görs om du är på plats. Det handlar om kvalitet.”

 

Redaktionens geografiska läge påverkar i allra högsta grad hur journalisterna tar sig till arbetsuppdrag som ligger i närheten. Nya Åland flyttade från Dalbo till Mariehamns centrum i december 2016, en sträcka som mäter cirka 3,5 kilometer.

”Tidigare körde vi överallt. Nu kör vi mest till reportage och sportevenemang. I dag har vi gångavstånd till myndigheterna, självstyrelsegården och stadens gallerier”, säger chefredaktör Anna Björkroos.

Hon säger att journalisterna oftare kollar upp detaljer i jakten på nyheter eller källor.

”Det tar bara 30 sekunder att gå till tingsrätten och nu har vi möjlighet att springa över flera gånger dagligen.”

En annan redaktion där en flytt kan bli aktuell i framtiden är Åbo Underrättelser, som hållit till i Logomo, som ligger nära järnvägsstationen, sedan hösten 2014.

”Vi undersöker aktivt möjligheten, bland annat för att få mer gatusynlighet och bättre möjligheter att träffa läsarna spontant”, säger chefredaktör och vd Tom Simola.

 

I kartläggningen av redaktionernas bilanvändning finns det en fråga som många undrar över men ingen vet exakt hur det ligger till: Vad händer när en fotograf och en skrivande journalist sätter sig i en bil för att åka på ett gemensamt uppdrag?

Vasabladet svarar nyhetschef Nina Dahlbäck att fotografen kör i nio fall av tio.

”I mitt eget fall tänker jag att man som reporter vill använda tiden i bilen till något matnyttigt. Man kan förbereda sig, ringa några samtal eller börja skriva på sin artikel redan på hemvägen.”

Lotta Lappinen, redaktionsadministratör på Österbottens Tidning, tror att fotograferna kör oftare. Frågan har också diskuterats på redaktionen.

”Om det händer något akut, till exempel en brand, så är det egentligen dumt att fotografen sitter bakom ratten. Då skulle det vara viktigt att hon eller han snabbt blir avsläppt.”

Lotta Lappinen tycker den traditionella fördelningen är lite märklig.

”Jag vågar inte gissa vad det kan bero på. Det kanske finns något könsrollstänk i frågan men jag hoppas att det inte är så. Jag skulle vilja se på mitt yrke som jämställt.”

Nya Åland säger journalisten Karin Erlandsson att det alltid är fotografen som kör, åtminstone i de lägen då fotografen är man och reportern kvinna.

Kristoffer Åberg, fotograf (och redaktionens bilansvariga) på tidningen Östnyland, skaffade en egen bil för ett år sedan bland annat för att vara säker på att alltid ha en bil till hands på jobbet. Han kör alltid.

”Skrivande journalisten måste ofta läsa på och de gör det i bilen. Och jag är en jäkligt bra chaufför.”



1 2019
Arkisto

Kasvukipuja

Voimisteluvalmentamista käsitelleestä Urheilulehden jutusta syntyi jälkipyykki, jonka takia Urheilutoimittajain liitosta erosi jäseniä. Se kertoo urheilujournalismin muutoksesta, joka on ollut tuloillaan pitkään.

Vihaviestien vyörytyksessä

Oikeustoimittaja Päivi Happonen ihmetteli Ylen blogissa Oulun poliisin tiedotuslinjaa. Poliisi kritisoi Happosta Twitterissä ja se aiheutti vihaviestien tulvan.

IS:ssa uutisia tekevät kaikki osastot. ”Sanoisin, että osastojen välillä on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua. Yleensä IS:n saamasta uutisesta iloitaan osastorajojen yli”, sanoo Ilta-Sanomien uutispäällikkö Elina Koivisto (toinen oikealta). Kuvassa myös politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala, Uutis- ja yhteiskuntatoimituksen esimies Miia Honkanen, rikostoimittaja Niko Ranta, urheilun esimies Vesa Rantanen ja toimittaja Miikka Hujanen.

STT:n siteerausmäärät romahtivat

STT:n eniten siteeraamien viestimien kärkikymmenikkö pysyi lähes ennallaan, mutta siteerausten määrä laski yli kolmanneksen. Kärjessä jatkavat Yle ja HS. Ilta-Sanomat kipusi neljänneksi, ja Maaseudun Tulevaisuus nousi ensi kertaa kymmenen joukkoon.

Uudelleenjärjestelyjen jälkeen pääkirjoituksia kirjoittavat Aamulehdessä toimituksen johtoryhmä, uutispäälliköt ja osa toimittajista, sanoo päätoimittaja Jussi Tuulensuu. ”Linjan noudattamisesta vastaa päätoimittaja, joka myös muodostaa tarvittaessa lehden kannan merkittävimpiin aiheisiin.” Kuvassa Yleisradio haastattelee Tuulensuuta Aamulehden yt-neuvottelujen seurauksista 29. marraskuuta.

Kuka päättää lehden linjan?

Aamulehti lakkautti pääkirjoituksista huolehtineen artikkelitoimituksensa ja vähensi pääkirjoitusten määrää. Satakunnan Kansa luopui erityisistä pääkirjoittajista jo vuonna 2015. Mitä tekevät muut maakuntalehdet?

Uutiset vaikuttavat vaaleihin

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

För tio år sedan var Jannike Store planeringschef på Radio Vega. I dag är hon teatertekniker på Unga Teatern och elektriker med det egna bolaget ”Käringen med strömmen”. På teatern gör hon allt från scenografier till kluriga tekniska lösningar. Hon har bland annat konstruerat radiostyrda höns (Pettson och Findus) och självlysande äpplen (Mio min Mio).

”De mest givande kaffepauserna finns på raksan”

De bytte bransch, men har haft stor nytta av sin journalistiska bakgrund. Möt Jannike Store, Eva Hagman och Sanne Wikström som alla valde ”Plan B”.

Jussi Turunen valmistui Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta teologian maisteriksi neljä vuotta sitten, mutta palasi tekemään ylioppilaslehti Uljasta. Vaikka lehden äkillinen lakkauttaminen oli erikoinen kokemus, Turusen paloa journalistin työhön se ei sammuttanut.

Ei niin uljas loppu

Ylioppilaslehti Uljas lakkautettiin vain 34 päivää uuden päätoimittajan palkkaamisen jälkeen. Turun ja Tampereen ylioppilaslehdissä tilanne elää, mutta Oulun lehti sai rehtorista ystävän.

Valtaa vain muiden myöntyessä

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.

Tuija Siltamäki saatteli Aviisin määrittelemättömän mittaiselle ilmestymistauolle. Hänet kuvattiin tammikuussa Tampereen ylioppilaskunnan toimistossa, josta melkein koko henkilökunta on muuttanut korkeakoulujen yhdistyessä syntyneen uuden ylioppilaskunnan tiloihin Hervantaan.

Kuin viimeistä Aviisia

Tuija Siltamäki päätoimitti mahdollisesti maailmanhistorian viimeisen Aviisin. ”Ylioppilaslehtien tulevaisuudessa huolettaa halu sitoutua yhteisiin asioihin, jotka eivät ole joka hetki mieluisia.”

Airin Bahmani kirjoitti Syyrian sota -kirjaa Kansalliskirjaston rauhassa.

Kenttätöissä Irakissa

Toimittaja Airin Bahmani haastattelee Lähi-idässä Syyrian sodan uhreja, poliitikkoja ja feministejä.

Av-kääntäjä Jukka Sorsa pelkää, että av-kääntämisestä on tulossa matalapalkka-ala, jolle ei kannata kouluttautua. Hänen työnsä Pre-Textin työsuhteisena freelancerina ovat vähentyneet viime vuosina.

Kolmen kastin kääntäjät

Av-kääntäjä Jukka Sorsa haluaa tes-neuvotteluissa kohentaa erityisesti ei-työsuhteisten freelancereiden asemaa. He ovat kääntäjistä heikoimmassa asemassa.

Kuvat kätevästi Etuovesta tai Oikotieltä

Moni toimitus poimii ilmaiskuvia juttuihinsa asunnonvälityssivustoilta. Käyttöehdot antavat konserneille oikeuden kuvien julkaisuun ilman eri korvausta.

Cheerleadingissä ei ole pakollisia liikkeitä, vaan jokainen esitys on erilainen. Tämä tekee arvostelusta haastavaa. Cheerleading-tuomari Anne Achtén kanssa harjoittelemassa oli helsinkiläisen Funky Team Gorillaz -joukkueen jäseniä.

Tyylipisteiden jakaja

Radiotuottaja Anne Achté arvioi olevansa Euroopan ahkerin cheerleading-tuomari.

Palvelujournalismia aikuistuville

Säde Mäkipää, 26, on aloittanut Improbatur-lehden päätoimittajana.

Ormen äter sin svans

Varför väcker Liike Nyt intresse? För att nyhetsmedierna bevakar den. Vi är en orm som äter sin egen svans, skriver Dan Lolax.

Ihan vain eduskuntavaalit

Kun me toimittajat nimeämme vaalit, kyse on tarinan käännekohdan etsimisestä. Mutta tiedättekö mitä? Vallankumousta ei ole tulossa, Janne Zareff kirjoittaa.

Gallupin aika

Kapeneeko puolueen etumatka toiseen tai hiipuuko puolueen kannatus vielä silläkin hetkellä, kun lukija lukee gallup-uutista, kysyy Vesa Heikkinen.

Tyhmänä uskaltaa

Kun Teollisuusneuvos ehdotti löylyjen jälkeen, että myös Aamulehti kutsuisi koripallojoukkuetta Nansoksi, Matti Mörttinen ei epäillyt vastata suorasukaisesti.

Tärkeä, mutta aina epävarma näyttö

Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.

Linda Pelkonen voitti hovissa

Helsingin hovioikeus on tuominnut toimittaja Linda Pelkoselle lukuisia kertoja soitelleen miehen laittomasta uhkauksesta sakkoihin.

Psykologiliitto antoi potkut päätoimittajalleen

Hannele Peltosen potkujen taustalla ovat päätoimittajan ja lehteä kustantavan Psykologiliiton johdon väliset jännitteet, joista Journalisti kertoi viime syksynä.

Ommöblering i HSS-toppen

HSS Media byter vd. Under rekryteringsprocessen sköts jobbet av Vasabladets chefredaktör Niklas Nyberg.

Gardberg: Viktigt ha stöd då det stormar

Yle Spotlights Annvi Gardberg har tilldelats Topeliuspriset. Journalisten bad Gardberg om tre tips på hur en journalist klarar sig då det stormar som hårdast.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta