Pimeällä puolella

JOURNALISTI
23.3.2018

Lauri Rotko

lauri.rotko@gmail.com

Kirjoittaja on heinolassa asuva freelancevalokuvaaja.

Mainosmaailmasta tarttuu matkaan muutakin kuin stressi, kirjoittaa Lauri Rotko kolumnissaan.

Freelancekuvajournalistin ovella kolkuttelee jatkuvasti peikko, joka kyselee, onkohan herralla vielä ensi kuussa töitä. Tämän epämiellyttävän hahmon karkottamiseksi on syytä vilkaista ”pimeälle puolelle” eli hankkia asiakkaita myös mainosmaailmasta. Toki vanhatkin asiakkaat tilaavat, mutta kuvajournalismin tehostusvimmassa on viisasta varautua siihen, että eivät tilaa.

Pari juttua on hyvä tietää ennen kuin menee mainosmaailman neuvotteluissa alkua pidemmälle. Ensinnäkin hinnat on kerrottava kolmella. Hommien suunnitteluun ja viilaamiseen menee hitosti aikaa.

Toisekseen työ tehdään yleensä melko hitaasti. Kun on tottunut, että kuvien pitää olla huomisen lehdessä, väljempi aikataulu tuntuu luksukselta. Art directorin suu napsahtaa äänekkäästi auki, kun kerrot tuuppaavasi valmiit kuvat hänelle ylihuomenna. Joillain kuvajournalismin normeilla voi mainosulottuvuudessa näköjään myös häikäistä.

Mutta ensin olisi myytävä itsensä. Kerran tein myyntityössä oikopolun: Valitsin kymmenen kivaa tulevaa asiakasta ja näppäilin kaikille saman sähköpostin. Olen taitava siinä ja hallitsen tätä, katso kuvat, ja viesti matkaan. Hommaan kului ehkä tunti. Vuoden markkinointiponnistelut hoidettu tehokkaasti.

Kukaan ei vastannut.

Sovi ennemmin tapaaminen. Huomioi, että portfoliossa eivät riitä pelkät repparit ja uutiskuvat. Nyt pitää olla nättiä kuvaa, siistiä settiä ja kaunista valoa.

Usein mainostoimistoväki kuitenkin arvostaa myös lehtityössä rutinoituneen tekijän kuvien aitoutta. Studiokuvia ei portfolion tarvitse pursuta.

Joskus pimeän puolen porukka haluaa, että markkinointikuvat näyttävät lehtikuvilta. Olen usein kuullut, että tavoitteena on saada lehtikuvamaista materiaalia. Sellaista aitoa, sellaista missä on rosoa.

Pimeällä puolella on kovempi stressi. Hommat venyvät ja täyttävät aivokapasiteettia. Silti mainosmaailmasta tarttuu matkaan muutakin kuin stressi. Kun rikkoo vakiintuneen kuvan tekemisen tapansa, huomaa kehittyvänsä myös kuvajournalistina.

Osaamistaan kannattaa hajauttaa. Jos onnistut pistämään toisen jalan pimeälle puolelle, pysyy mainitsemani peikko hyvin todennäköisesti poissa.

Silloin voi huoletta sanoa ei keikoille, joista ei makseta kunnollista korvausta.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta