Häiritty.Toimittaja Rebekka Härkösen piti muuttaa jatkuvan häirinnän takia Turusta Helsinkiin.

Laki jättää toimittajan häiriköinnissä yksin

JOURNALISTI
23.3.2018

Minttu-Maaria Partanen, teksti
Liisa Takala, kuva

Valtakunnansyyttäjä lopetti esitutkinnan toimittaja Rebekka Härkösen kunnianloukkauksesta. Härkönen toivoo, että lainsäädäntö suojelisi toimittajia häirinnältä nykyistä paremmin.

Nykyinen laki jättää työnsä takia häirintäkampanjan kohteeksi joutuneen toimittajan yksin. Häirintä käsitellään rikosoikeudellisesti yleensä kunnianloukkauksena ja laittomana uhkauksena. Ne ovat asianomistajarikoksia eli toimittajan on itse vaadittava asiassa rangaistusta.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio pitää tilannetta ongelmallisena.

”Yhteiskunnan pitää voimakkaasti puolustaa vapaata tiedonvälitystä. Kyseessä ei ole toimittajan henkilökohtainen kunnia vaan häirinnällä halutaan vaikuttaa toimittajan työskentelyyn”, Nuotio sanoo.

 

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti 9. maaliskuuta, etteivät Turun Sanomien toimittajaan Rebekka Härköseen kohdistunut laiton uhkaus ja kunnianloukkaukset täytä erittäin tärkeän yleisen edun vaatimusta.

Härkönen joutui mittavan nettihäirinnän kohteeksi, kun hän kirjoitti elokuussa Turun puukotuksen afganistanilaisesta silminnäkijästä. Hän luopui rangaistusvaatimuksesta, mutta halusi valtakunnansyyttäjältä ennakkopäätöksen, täyttääkö tapaus erittäin tärkeän yleisen edun vaatimukset.

Koska valtakunnansyyttäjä katsoi, etteivät kriteerit täyttyneet, jutun esitutkinta on lopetettu. Härkönen luopui rangaistusvaatimuksestaan, koska koki sen henkisesti liian raskaaksi.

”Piti laittaa vaakakuppiin, käytänkö energiani asiasta taisteluun vai jatkanko työtäni toimittajana. Valitsin työni”, hän sanoo.

Härkönen ihmettelee, että päätöksessä valtakunnansyyttäjä perusteli yleisen edun puutetta muun muassa yksittäisillä sanoilla, joita ei pidetty erityisen loukkaavina.

”Häirintä ei ole yksittäisiä sanoja vaan sen tavoite on hiljentää media ja saada toimittajat pelkäämään.”

 

Myös päätökseen tutustunut Nuotio ihmettelee, miksi perusteluissa ei ole otettu vahvemmin esiin sananvapautta ja toimittajien työskentelymahdollisuuksia.

”Se ei olisi varmaankaan muuttanut päätöksen lopputulosta tässä tapauksessa, mutta perusteluissa ei ole tunnistettu mediaan ja toimittajaan kohdistuvan häirinnän luonnetta”, Nuotio sanoo.

Hänen mielestään toimittajiin kohdistuneet laittomat uhkaukset voisivat nykyistä herkemmin ylittää valtakunnansyyttäjän erittäin tärkeän yleisen edun määritelmän.

 

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio sanoo, että toimitus olisi halunnut käydä oikeusprosessin läpi toimittajansa puolesta, mutta nykylainsäädännön puitteissa se ei ole mahdollista.

Kimmo Nuotion mielestä työssä koettu laiton uhkaus pitäisikin asettaa virallisen syytteen alle, jolloin työnantaja voisi tehdä rikosilmoituksen. Vuonna 2011 työssä kohdattu lievä pahoinpitely asetettiin virallisen syytteen alle. Esimerkiksi väkivaltaa työssään kohtaava terveydenhuollon ammattilainen ei enää jää asian kanssa yksin.

”Perustelu oli, että yhteiskunta haluaa suojella työtään tekeviä ihmisiä”, Nuotio huomauttaa.

Journalistiliiton kanta asiaan on selkeä. Puheenjohtaja Hanne Aho sanoo, että journalistin työn häirintä ei ole yksityisasia.

”Yhteiskunnan on suojattava yksittäistä toimittajaa, se on sananvapauden suojaamista. Siksi lakia on muutettava”, Aho toteaa.

 

Häirintä esti lopulta Rebekka Härkösen normaalin elämän Turussa, joten hän muutti Helsinkiin. Turun Sanomat järjesti hänelle työpaikan Lännen Mediasta.

”Turussa ihmiset tulivat iholleni. En voinut tilata taksia kotiini. Lapseni joutui bussissa kuuntelemaan, kuinka ihmiset keskustelivat minun hakkaamisesta.”

Häirintä ryöpsähtää valloilleen edelleen joka kerta, kun hän puhuu julkisuudessa.

”Minulla ei ole menetettävää, että pidän asiaa esillä. Haluan, että alamme keskustella häirinnästä ja miettiä, mitä sille voi tehdä.”

Myös Turun Sanomien Kari Vainio on huolissaan, mitä välillisiä vaikutuksia päätöksellä on toimittajien työhön.

”Pahimmillaan se lisää toimittajien itsesensuuria, kun he joutuvat pohtimaan juttujen seurauksia itselleen.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta