Kohti feminismiä Venäjällä

Bella Rapoport

37-vuotias pietarilainen feministiaktivisti, toimittaja ja antropologi.

Tehnyt töitä toimittajana vuodesta 2011. Uransa alussa toimi pääasiassa lifestyle- ja elokuvatoimittajana. Vähitellen alkoi painottaa feministisiä teemoja, ja kirjoitti etenkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta, seksuaalivähemmistöistä ja maan naiskuvasta.

Sairastuttuaan työuupumukseen on vähentänyt journalistista työtä. Valmistelee maisterintutkielmaa.

JOURNALISTI
23.3.2018

Veera Vehkasalo, teksti
Kimmo Räisänen, kuva

Bella Rapoport on venäläinen toimittaja ja feministi, joka on optimistinen kotimaansa kehityksen suhteen.

”Vielä muutama vuosi sitten olin melkein ainoa, joka kirjoitti Venäjällä feministisestä näkökulmasta”, muistelee Bella Rapoport.

Hän vieraili Helsingissä naistenpäivän aattona puhumassa naisten oikeuksista Venäjällä.

Rapoportin aloittaessa työnsä teema oli vähän esillä, ja feminismillä oli huono kaiku.

”Kun nainen sanoi olevansa feministi, hän sai kuulla olevansa tyhmä ja aggressiivinen. Se oli hyvin vaikeaa. Kaikki mitä kirjoitin, kirvoitti naurua ja haukkuja.”

Suurin häly syntyi vuonna 2015, kun Rapoport syytti artikkelissaan maan liberaalia mediaa seksismistä.

Palautetta satoi. Häntä haukuttiin tyhmäksi, lihavaksi ja viiksekkääksi. Puhelin piippasi jatkuvasti sekä haastattelupyyntöjä että loukkauksia.

”Paloin loppuun. Siihen vaikutti kiusaaminen, mutta myös se, etten pitänyt huolta itsestäni. Kirjoitin liikaa ja luin paljon rankkaa materiaalia”, hän kertoo.

Tapauksen jälkeen Rapoport oppi paitsi välttelemään pahimpien juttujen lukemista, myös huomaamaan kaiken saamansa kiitoksen. Hän uskoo, että ilmapiiri on muuttumassa.

”Nyt tilanne on helpompi. Feministisiä toimittajia on enemmän. Tiedotusvälineet muuttavat suhtautumistaan ja kielenkäyttöään ainakin hiljalleen. Toivon, että minullakin oli oma pieni vaikutukseni.”

Myös eri kampanjoilla on ollut osansa. Venäjänkielisessä sosiaalisessa mediassa kiersi jo vuonna 2016 kampanja #enpelkääsanoa (#ЯнеБоюсьСказать). Se kirvoitti #metoon tapaan tavallisilta naisilta kertomuksia seksuaalisesta väkivallasta.

”Se levisi kuin aalto. Seurasi loistavia keskusteluja.”

Itse #metoo ei vielä ole levinnyt maassa laajalle, mutta ensimmäinen kohu sen hengessä syntyi helmikuussa. Kolme naispuolista toimittajaa syytti Venäjän duuman jäsentä Leonid Slutskia seksuaalisesta häirinnästä haastatteluissa.

Ensireaktiot olivat tylyjä. Slutski vitsaili syytteille. Duuman puhemies kehotti toimittajia vaihtamaan työpaikkaa, jos duumassa työskentely tuntuu vaaralliselta. Jopa journalistien ammattiliiton johtaja Pavel Gusev kyseenalaisti kertomukset ja suhtautui niihin ”huvittuneesti”.

Rapoport kuitenkin painottaa, ettei tämä ole koko kuva.

”Nämä journalistit ovat saaneet paljon tukea. Venäjällä ihmiset ja instituutiot ovat hyvin erillään toisistaan. Instituutiot suojelevat valtaansa, ja kestää kauan ennen kuin ne muuttuvat.”

Ruohonjuuritasolla Rapoport näkee positiivisia merkkejä. Keskustelu on lisääntynyt ja tiedonsaanti helpottunut. Hän muistuttaa, että jokainen kohu voi muuttaa ihmisten ajattelutapoja, vaikka ensin sävy olisi kamala.

”Jos näistä asioista ei puhuta, mikään ei muutu.”

Naistenpäivänä myös Slutski pyysi anteeksi – naisilta, joille on ”aiheuttanut harmia”.

Bella Rapoport

37-vuotias pietarilainen feministiaktivisti, toimittaja ja antropologi.

Tehnyt töitä toimittajana vuodesta 2011. Uransa alussa toimi pääasiassa lifestyle- ja elokuvatoimittajana. Vähitellen alkoi painottaa feministisiä teemoja, ja kirjoitti etenkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta, seksuaalivähemmistöistä ja maan naiskuvasta.

Sairastuttuaan työuupumukseen on vähentänyt journalistista työtä. Valmistelee maisterintutkielmaa.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta