Kerran uutisoitu pysyy verkossa

Ote lausumasta verkkosisältöjen poistamisen perusteista

Neuvoston mukaan päätoimittaja voi suostua poistamaan tiedotusvälineen julkaiseman verkkosisällön, jos siitä on päätoimittajan arvion mukaan selvästi kohtuuttomia seurauksia yksityishenkilölle. Näitä seurauksia on arvioitava suhteessa yleisön tiedonsaantioikeuteen, joka on keskeinen osa sananvapautta.

Päätoimittajan harkintavaltaan kuuluu myös jutun osien, kuten yksittäisten nimien tai kuvien, poistaminen. Tällaisesta jutun jälkikäteisestä muokkaamisesta tulee kertoa yleisölle.

Lue koko lausuma: jsn.fi

JOURNALISTI
23.3.2018

Marja Honkonen, teksti
Annakaisa Jormanainen, kuva

JSN:n uusi lausuma muistuttaa, että digijalanjälkeä voi siistiä vain poikkeustapauksissa.

”Internetiin laitettu pysyy siellä ikuisesti” pätee ajattelemattomiin some-postauksiin, kyseenalaisiin kännikuviin – ja lähes aina verkkojuttuihin.

Julkisen sanan neuvosto antoi 7. maaliskuuta uuden lausuman, jonka mukaan aiemmin julkaistuja journalistisia verkkosisältöjä voi muokata tai poistaa ulkopuolisen pyynnöstä vain, jos ne aiheuttavat kohtuuttomia seurauksia yksityishenkilölle.

Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että jutun tiedot vaarantavat jonkun turvallisuuden. Muutoksia voi harkita myös, kun kyse on nuoruuden rötöksiin, lasten asemaan tai terveydentilaan liittyvistä tiedoista.

Toisessa vaakakupissa on yleisön oikeus tietää. Esimerkiksi pelkkä elämäntilanteen muutos ei ole peruste muokkaamiselle.

 

JSN perusteli lausumaa sillä, että tiedotusvälineiden aiheesta saamat pyynnöt ovat lisääntyneet.

Esimerkiksi Yle saa kuukausittain useita vanhojen juttujen poistopyyntöjä, etiikkapäällikkö Timo Huovinen kertoo. Niitä ei tilastoida, mutta Huovisen näppituntuma on, että määrä on kasvussa.

Syyksi hän epäilee, että myös verkkosisältöjen määrä kasvaa – eivätkä ne katoa eetteriin, kuten radiouutiset.

Osa pyytäjistä myös luulee, että hakukoneyhtiöitä koskeva Oikeus tulla unohdetuksi -periaate koskee mediaa.

Poistoon suostutaan Huovisen mukaan erittäin harvoin. Yleensä pyyntö liittyy henkilökohtaista tietoa sisältävään juttuun, ja on sinällään ymmärrettävä.

”Mutta kun tulkinnan laittaa yleiselle tasolle, emme voi suostua siihen. Se olisi historian uudelleenkirjoittamista”, Huovinen sanoo.

Yhdessä tapauksessa kuntavaaliehdokas pyysi tietojensa poistamista vaalien jälkeen Ylen vaalikoneesta, tuloksetta.

”Ehdokas ihmetteli, että ovatko tiedot siellä maailman tappiin. Hänelle joutui vastaamaan, että ovat”, Huovinen kertoo.

Ylellä on asiasta myös oma, tarkempi ohjeensa. Sen mukaan poisto voi olla perusteltu esimerkiksi rikoksen uhria suojellessa.

 

Ilkkaan poistopyyntöjä tulee harvoin. Päätoimittaja Satu Takala kertoo, että pyynnöt liittyvät yleensä vanhoihin rikosuutisiin.

”En muista, että näiden poistamiseen olisi ollut mitään todellisia perusteluja, koska tuomitun nimi tulee lehteen vain vakavista rikoksista. Eli ei ole poistettu.”

Takala muistaa poistaneensa jutun, joka liittyi henkilön vanhoihin ”hämäriin” potkuihin, jotka seurasivat netissä. Hän on myös kehottanut ottamaan yhteyttä hakukoneyhtiöön; pelkkä poisto verkkolehdestä ei poista tietoa netistä.

Muutospyyntöjä tulee paljon, usein muun palautteen joukossa.

”Esimerkiksi hiljakkoin eväsin pyynnön poistaa henkilön työpaikan nimi jälkikäteen tekstistä, koska työnantaja ei ollut pitänyt jutusta ja kuulemma potkut uhkaavat. Asia ei poistamalla muuksi muutu ja muutoksista pitää kertoa lukijalle. Se vasta olisi korostanut asiaa”, Takala kertoo.

 

JSN huomauttaa, että jutut on syytä säilyttää koskemattomana jossain, esimerkiksi näköislehdessä. Se painottaa myös, että jutut pitäisi tehdä alusta lähtien harkiten.

Esimerkiksi mielenterveysasioita käsittelevä Tunne ja mieli -lehti keskustelee ”selviytymistarinoiden” verkkojulkaisusta haastateltavan kanssa etukäteen, päätoimittaja Sirkku Immonen kertoo.

”Haastattelutilanteessa kannattaa olla valppaana. Joku voi olla jossain kohtaa toipumistaan hyvinkin avoin, mutta kun kuntoutuminen etenee, asiaa katsoo toisesta näkökulmasta”, hän sanoo.

Lehti ei ole saanut poistopyyntöjä, mutta jos niitä tulisi, herkkä aihepiiri on otettava Immosen mielestä huomioon.

”Vakavissa mielenterveysongelmissa ketään ei voi pakottaa esitaistelijaksi.”

Ote lausumasta verkkosisältöjen poistamisen perusteista

Neuvoston mukaan päätoimittaja voi suostua poistamaan tiedotusvälineen julkaiseman verkkosisällön, jos siitä on päätoimittajan arvion mukaan selvästi kohtuuttomia seurauksia yksityishenkilölle. Näitä seurauksia on arvioitava suhteessa yleisön tiedonsaantioikeuteen, joka on keskeinen osa sananvapautta.

Päätoimittajan harkintavaltaan kuuluu myös jutun osien, kuten yksittäisten nimien tai kuvien, poistaminen. Tällaisesta jutun jälkikäteisestä muokkaamisesta tulee kertoa yleisölle.

Lue koko lausuma: jsn.fi



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta