Journalismia avoimesti

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
23.3.2018

Markku Lappalainen

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Bonnierin Suuri Journalistipalkinto on arvokas instituutio. Palkitut ansaitsevat vilpittömät onnittelut. Hyvä kello kauas kuuluu, sitä pitää helisyttää aina, kun aihetta on. Esimerkillistä journalismia kelpaa palkita ja esitellä.

Kulttuurin eri sektorien palkintoja on perinteisesti arvosteltu yhdestä niihin luontaisesti liittyvästä mahdottomuudesta: tekijöitä ja teoksia ei voi arvottaa kiistattoman yhteismitallisilla suureilla. Kilogrammat ja senttimetrit tuottavat yksiselitteisiä voittajia kalakilpailuissa ja urheilun maailmassa.

Journalismia ei mitata yhtä selkeillä mittareilla. Sen hyvyys perustuu työn vaikuttavuuden arviointiin, ja huippusuorituksissa on usein pienestä kiinni, millaiseen ratkaisuun osaavista kollegoista koostuva raati lopulta päätyy. Kaikki loppusuoralla kilvoittelevat edustavat ehdottomasti oman genrensä vuotuista huippua.

Tekijöille ja heidän edustamilleen mediataloille palkinnon pokkaaminen on aivan erityinen meriitti, mutta palkitsemisella on muitakin merkityksiä. Palkinnot tarjoavat tilaisuuden esitellä laadukasta journalismia, sen tekemistä ja tekijöitä. Ne kertovat, millaista journalismia ala arvostaa.

Journalistisen laadun käsitteen pohdinta ja journalismin käytäntöjen avaaminen ovat osa journalistin arkea, ei pelkästään kilpailujen ja palkintogaalojen aiheita. Tihentyvä tiedonvälitys ja yleisösuhteen muuttuminen välittömäksi ja suoraksi ovat lisänneet myös toimituksellisten prosessien avaamisen tärkeyttä.

Tätä korostaa myös Julkisen sanan neuvoston käynnistämä vastuullisen journalismin kampanja. Journalistin ohjeet eivät ole pelkästään journalisteja varten, ne kuuluvat myös yleisölle. Vastuullisuus merkitsee laatua, ja ohjeiden noudattaminen on laadun takeista tärkeimpiä.

Vuoden journalistina palkittu Ylen toimittaja Olli Seuri käsitteli palkintopuheessaan oivaltavasti korkean kunnianhimon, ammattitaidon ja asenteen tärkeyttä arkisessa työssä. Yleisölle on kyettävä perustelemaan työhön liittyviä valintoja ja painotuksia.

Seuri patisti unohtamaan vanhan portinvartijan roolin ja hakeutumaan kumppanuussuhteeseen yleisön kanssa. Avoimuudelle on suoranainen tilaus. Edellytämme sitä kernaasti hallinnolta ja poliitikoilta. Olemmeko siihen itse valmiita? Palkinnonsaajan sanoin: ”Ei vetäydytä kauemmas, vaan tullaan lähemmäs.”

Aukkoinen laki

Työnsä vuoksi ilkeämielisen, uhkailevan kampanjan kohteeksi joutuva journalisti on lainsuojaton, ellei hän itse käynnistä oikeusprosessia. Vaikka yhteen henkilöön kohdistuvalla viestien vyörytyksellä halutaan ilmiselvästi vaikuttaa toimittajan työhön, se on asianomistajarikos.

Näin arvioi valtakunnansyyttäjä tutkittuaan Turun Sanomien toimittajaan Rebekka Härköseen kohdistunutta häirintäkampanjaa, joka liittyi viime elokuussa Turussa tapahtuneiden puukotusten uutisointiin.

Härkönen ei halunnut lisätä omaa taakkaansa ryhtymällä itse hakemaan oikeutta asiassa, jossa oli myös iso yleinen intressi, lehdistönvapaus.

Laki ei anna edes työnantajalle mahdollisuutta hakea oikeutta tällaisessa tapauksessa. Prosessiin ei voi ryhtyä mikään muukaan taho, kuten esimerkiksi häirinnän kohteen ammattiliitto. Laissa on reikä, joka pitää paikata.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta