Ihminen vai instituutio?

JOURNALISTI
23.3.2018

Nina Erho, teksti
Kai Widell, kuvitus

Twitter on kätevä tapa levittää journalismia, mutta miten journalismiin vaikuttaa se, että äänessä ovat tekijäpersoonat? Kysyimme Twitter-aktiivien käsitystä objektiivisuuden ja twitteröinnin suhteesta.

Tuore Twitter viestintänä -kirja toteaa tutkijoiden suulla, että journalistien toiminta Twitterissä venyttää journalistisia normeja. Se, että toimittajat tuovat siellä mielipiteitään esiin enemmän kuin tavanomaisessa journalistisessa toiminnassa, hankaa objektiivisuuden ihannetta vastaan.

Myös osa toimittajista ajattelee näin.

”Twitterissä on vaikea ottaa kantaa, juuri ehkä ’objektiivisuusvaateen’ vuoksi. Mutta jo ihan pelkkä uutisten eteenpäin twiittaus on joillekin hörhöille kannanotto”, luonnehtii Ylen uutistoimittaja Merja Niilola.

Niilola vastasi kyselyyn, jolla Journalisti tiedusteli maaliskuussa yhdentoista Twitterissä aktiivisen journalistin näkemyksiä roolistaan siellä.

Kahdeksan vastaajan joukossa on objektiivisuudesta myös toisin ajattelevia.

”Olisihan se perin kummallista, jos journalistit eivät saisi ottaa julkisesti kantaa. En myöskään oikein usko journalismin objektiivisuuteen tai kasvottomuuteen. Väistämättä aiemmat tiedot ja elämänkokemukset vaikuttavat työhön”, Iltalehden toimittaja Aleksanteri Pikkarainen kirjoittaa.

Vastaajat myös huomauttavat, että kolumneissa journalistit ovat aina ottaneet kantaa.

 

Toisaalta osa mielipiteenvapautta korostavistakin myöntää, että Twitterissä ollaan myös journalismikuvan rakentajia.

”Kannanottojen tulee olla sellaisia, että ne eivät horjuta uskoa toimittajan kykyyn käsitellä tasapuolisesti niitä asioita, joita hän työssään käsittelee”, freelancetoimittaja Jarno Liski toteaa.

Sen, että journalistin kommentit yhdistyvät helposti työnantajaan, allekirjoittavat miltei kaikki, mutta suhtautuminen asiaan vaihtelee.

”Jokaista väärinymmärtäjää ja loukkaantujaa ei silti pidä pelätä. Toimittaja on suoraan sanomisen alalla, eikä hänen ole syytäkään ryhtyä mihinkään viestintähymistelyyn”, linjaa Aamulehden rikos- ja oikeustoimittaja, uutispäällikkö Tuomas Rimpiläinen.

”Miksi en voisi ilmaista mielipiteitäni mediatalon edustajana? Toki, jos alkaisin suoltaa jotain hullua tai rikollista mielipidettä, työnantajan pitäisikin puuttua”, Kauppalehden toimittaja Emil Elo kirjoittaa.

Ylen Niilola on kirjoittanut profiiliinsa, etteivät twiitit ole työnantajan. Paljon Twitter-rapaa niskaansa saanut Lännen Median oikeustoimittaja Rebekka Härkönen poisti hiljattain työnantajatiedot some-profiileistaan.

”Silti ei voi sanoa, ettenkö jollakin tasolla edustaisi mediataloja, joille työskentelen. Pyrin muistamaan tämän kaikessa tekemisessäni samalla varoen jäykkää ja mitäänsanomatonta teflonpinnoitettua diplomatiaa.”

 

Twitterin hyötyinä vastaajat pitävät mahdollisuutta saada suoraa palautetta, vastata siihen ja lisätä journalistisen työn läpinäkyvyyttä. Twitter on verkostoitumispaikka, yhteydenottopaikka, vinkkien, uutisten ja materiaalin lähde sekä paikka seurata mielipiteitä reaaliajassa ja oppia eri tavalla ajattelevilta.

Vaikka vastauksia hallitsevat ylevät hyödyt, mainituksi tulevat myös mahdollisuus saada työlle näkyvyyttä ja lisätä yleisön kiinnostusta persoonan kautta. Twitterissä journalisti voi suoraan vaikuttaa mielikuvaan työstään ja saavuttaa lisäarvoa, joka voi toimia ”henkivakuutuksena” muuttuvilla työmarkkinoilla. Osalle Twitter on paitsi työmaa myös huvi.

”Henkilökohtaisesti suurin hyöty on ilo: nautin kipakasta keskustelusta, kanssatwiittaajien hauskoista oivalluksista, uutisvirrasta”, Suomen Kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski kirjoittaa.

Haittoja ovat Twitterissä kuluva aika ja riski joutua myllytykseen.

”Sosiaalinen media on arvaamaton, vaarallinen peto. Ei tarvitse tehdä kuin yksi paha virhe, ja siitä voi joutua maksamaan henkilökohtaisesti kalliin hinnan. Usein tuntuu, että somessa joutuu menemään omalla riskillä heikoille jäille. Toistaiseksi jää on kantanut”, Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski kirjoittaa.



2 2021
Arkisto

Lauri Nurmi hankki vuoden kovimman politiikan uutisen. Miksi Lännen Media halusi estää sen julkaisemisen?

Iltalehti ja Aamulehti julkaisivat vuoden 2017 mieleenpainuvimman uutisen: pääministeri Juha Sipilä oli käynyt perussuomalaisten kanssa salaisia neuvotteluja, joista valtiosihteeri oli kuljetettu pois auton takaluukkuun piilotettuna. Uutisen oli hankkinut Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi. Kiitosten sijaan häneltä pyydettiin kirjallista selvitystä.

Median tulee varmistaa, ettei kulkutauti nitistä kansanvaltaa

Kuntavaaleissa meillä on hyvä mahdollisuus osoittaa, että toimiva media tukee kansanvaltaa ja ansaitsee tukea, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Olet jo käynyt metsällä Reenpäiden kanssa, Matti Kalliokoski

Suomen Kuvalehden päätoimittaja hoksasi vasta jälkeenpäin tulleensa pyydetyksi ehdolle eduskuntaan.

Mitä vastuullisuus on mediabisneksessä?

Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä, kysyvät Elina Yrjölä ja Annukka Oksanen.

Pikaopas kielipulmiin

Kirjoitetaanko sana yhteen vai erikseen, isolla vai pienellä? Unohtuuko pilkun paikka? Kokeneen kielenhuoltajan muistilista toimittajien tyypillisiin kielipulmiin.

Den svenska webbtidningen Realtid, tidningens chefredaktör och två reportrar har stämts för förtal i en domstol i London. Camilla Jonsson, chefredaktör, säger att det just nu pågår en skriftväxling mellan parternas advokater. Först ska frågan om ärendet ens får drivas i London avgöras. ”Om domstolen bestämmer att det blir en full förtalsprocess så blir det en kostsam affär. Ägarna och styrelsen backar oss fullt ut, men Realtid är en liten aktör, så det är klart att detta rent ekonomiskt är en utmaning”, säger Jonsson.

Uppmärksammat förtalsåtal i Sverige väcker frågor också hos oss

Juridiska metoder missbrukas för att hota och skrämma journalisterna till tystnad. Vad ska man göra om en utländsk advokatbyrå skickar ett hotfullt brev?

Kuvallinenkaan kieli ei ole mielivaltaista

Millaista tilastodataa saadaan madoilta? Tämä kysymys herää, kun numeerista tietoa kutsutaan madonluvuiksi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad kom först – journalisten eller storyn?

Att rapportera om Bobi Wine var en säkerhetsrisk för journalister och det visste Bobi Wine själv också, skriver Liselott Lindström.

Turun Sanomat tietää lukijoistaan kaiken

Harri Ahola soitti kiihdytysajajalle, mutta haastateltava ei ollutkaan ihan samalla radalla.

Etäily toi koulutukseen enemmän osallistujia ja uusia teemoja

Journalistiliiton tavoitteena on palvella jäseniä tasapuolisesti, asuinpaikasta riippumatta. Tässä verkkokoulutus on osoittanut voimansa, kirjoittaa koulutuspäällikkö Nina Porra.

Sanomalehtimiesliiton aluepäiviä käsiteltiin Sanomalehtimiehen numerossa 2/1970. Jutun otsikko oli ”Purnaa, toivoo, pelkää, vaatii”.

Huolena laatu, juttuvaihto ja värikuvat

Sanomalehtimiesliiton jäsenten toiveet ja pelot vuodelta 1969 kuulostavat tutuilta.

Tyyneyden majakka myrskyjen keskellä

Professori Raimo Seppälä 27. 3. 1934 Ulvila – 24. 1. 2021 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta