Adrenaliinia lumihangessa. Janne Tervola nauttii talviajosta, sillä ajo- ja kypärävalon kanssa ajamista ei voi Suomessa harjoitella kesällä. “Syvässä lumiurassa pyörä jää pystyyn, kun sen päältä nousee. On ajettava istuen, toisin kuin kesällä, jolloin ajetaan lähes aina seisten.”

Bensaa ja mielenhallintaa talviyössä

Janne Tervola

47-vuotias Metallitekniikka-lehden tuottaja.

Työskennellyt lähes koko uransa Metallitekniikka-lehdessä. Toiminut aiemmin MicroPC -lehden avustajana.

Opiskellut konetekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa.

Kotoisin Tohmajärveltä Joensuun läheltä, asuu Helsingissä.

Enduron ajamisen lisäksi opettaa uusia enduroajajia ja kouluttaa Liikenneturvassa uusia moottoripyöräkouluttajia.

JOURNALISTI
23.3.2018

Minttu-Maaria Partanen, teksti
Ville Männikkö, kuva

Tuottaja Janne Tervola on aina rakastanut tekniikkaa ja moottorilla kulkevia välineitä. Talviyössä täydelliset ajolinjat ja pyörän hallinta vaativat kaiken keskittymisen.

Talvisessa metsässä on pimeää. Ensiksi kuuluu pärinä. Moottorin kierrokset nousevat ja laskevat Vantaan Moottorikerhon radalla. Pimeyttä halkoo kaksi kirkasta valokeilaa. Janne Tervola jarruttaa syvässä urassa, tasapainottaa kaarteessa jalallaan ja painaa kaasua lumi pöllyten.

”Paras hetki on, kun ajoitus osuu täydellisesti. Mutkassa vauhti ei hiljene, vaan siitä pääsee ulos ilman, että vauhti kuolee”, Tervola fiilistelee.

Kun Tervola oli kaksivuotias, hänen äitinsä päätti kokeilla, kuinka kauan poika jaksaa tuijottaa lumiauraa. Äidille tuli ensiksi kylmä, joten poika piti lopulta tuoda sisälle.

”Jostain syystä moottorilla kulkevat välineet ovat aina kiinnostaneet minua”, Tervola sanoo.

Pyöriä hän harrastaa jo kolmannessa polvessa. Isoisällä oli Harley Davidson, isällä englantilaisia pyöriä. Ensimmäisen moponsa Tervola peri 11-vuotiaana ukiltaan.

”Inttiaikana olin hetken ilman pyörää, koska ei ollut rahaa ostaa sellaista. Lainasin lopulta siskoltani rahat käytettyyn pyörään, kun isä ei suostunut lainaamaan.”

 

19 vuotta sitten Tervola kysyi prätkäkaveriltaan, pitäisikö heidän keksiä viikonloppuihin muutakin tekemistä kuin kaljanjuonti. Tervola kokeili enduroa ja jäi heti koukkuun. Hän kuvailee lajia likaisimmaksi tavaksi liikkua kahden pisteen välillä. Endurokilpailuissa ajajat ajavat vaikeissa maastoissa kelloa vastaan.

”Se on kuin rallia ilman kartanlukijaa”, Tervola kuvailee.

Laji vaatii rautaista fyysistä kuntoa. Ajaja tasapainottaa pyörää koko ajan keskivartalollaan ja jaloillaan. Treeniajossa Tervolan keskisyke on 165. Peruskunto pysyy yllä polkupyöräilyllä vuoden ympäri.

”Fyysistä kuntoa voi onneksi kompensoida hyvällä tekniikalla. Bodarit väsyvät endurossa eniten, koska he yrittävät kompensoida tekniikkaa lihasvoimalla.”

Oman ajamisen lisäksi Tervola kouluttaa uusia ajajia lajin pariin.

”Kouluttaminen on antoisaa touhua. Se kehittää myös omaa ajamista, kun opettaa toisille.”

 

Enduro pitää fyysisen kunnon lisäksi huolta myös henkisestä puolesta. Ajaessa ratkaisut pitää tehdä niin nopeasti, ettei töitä ehdi ajatella sekuntiakaan. Uusien ajajien kouluttaminen on opettanut myös kärsivällisyyttä.

”En menetä hermojani koskaan töissä, kun toimin työkavereiden epävirallisena it-tukena.”

Työ teollisuuden aiheiden parissa auttaa ymmärtämään pyörien teknistä kehitystä. Ja jos jokin Alman lehdistä kaipaa uudelle pyörälle testiajajaa, Tervola on aina vapaaehtoinen. Muuten pyöräinnostus on pidettävä töissä kurissa.

”Teollisuuden tekniikoihin keskittyvään lehteen ei voi laittaa kovin montaa juttua kaksipyöräisistä” , Tervola naurahtaa.

Janne Tervola

47-vuotias Metallitekniikka-lehden tuottaja.

Työskennellyt lähes koko uransa Metallitekniikka-lehdessä. Toiminut aiemmin MicroPC -lehden avustajana.

Opiskellut konetekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa.

Kotoisin Tohmajärveltä Joensuun läheltä, asuu Helsingissä.

Enduron ajamisen lisäksi opettaa uusia enduroajajia ja kouluttaa Liikenneturvassa uusia moottoripyöräkouluttajia.



7 2020
Arkisto

Tuot Milttoniin raikasta kokoomuslaista ajattelua, Katri Makkonen

Tasavallan presidentin kabinetista Ylelle vain vuodeksi palannut Katri Makkonen lähtee konsulttiyhtiö Milttonin varatoimitusjohtaksi oppimaan, miten liike-elämä toimii.

Mitä jos ihmiset eivät ole koskaan halunneet puolueetonta journalismia?

”Ehkä yleisölle vain viimein tarjotaan somessa jotain, mitä se todella haluaa, eikä tämä jokin yksinkertaisesti ole puolueeton ammattijournalismi”, kirjoittaa Janne Zareff.

Aikkarit on pidettävä mukana

Aikkarisisältö on valtavan tärkeää, sillä Suomessa halutaan ja tarvitaan erikoistunutta laatujournalismia, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Vuosien 2021 – 2022 pressikortti on Journalistiliiton vuodenvaihteessa uudistuvan ilmeen mukainen. Kuvan kortti on testikortti, jonka ulkoasu poikkeaa jonkin verran oikean pressikortin ulkoasusta.

Perinteinen pressikortti muuttuu tilattavaksi – digitaalinen kortti päivittyy automaattisesti

Digitaalista korttia käyttää jo melkein 12 000 jäsentä. Kortin ulkoasu muuttuu vuodenvaihteessa Journalistiliiton uudistuvan ilmeen mukaiseksi.

Nyhetsmedier som lägereldar

”Vi konsumerar nyheter på var sitt håll, inte tillsammans. Vägledning behövs”, skriver Dan Lolax.

Tiekartta johtaa turhan usein umpikujaan

Joukkoviestimet saisivat herkeämättä pohtia, mitä jargonia ne omaksuvat, kirjoittaa Ville Eloranta.

Näin tehdään puoli yhdeksän uutislähetys

Ylen pääuutislähetys syntyy Pasilassa ja etänä. Koronavirusepidemia on tuonut lähetyksen tekemiseen kiirettä ja uusia käytäntöjä.

Työehtosopimus pätee myös etätyössä

Esimiesten vastuulla on huolehtia siitä, että työntekijä pystyy suoriutumaan työstään, eikä kukaan kuormitu liikaa. Työaikaa säännellään myös etätyössä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tytti Oras.

Korona-ajan paikallinen sopimus

Työntekijät ovat Ylessä erittäin sitoutuneita työhönsä ja ymmärsivät, että kaikkien panosta tarvitaan, joten joustoa riitti, kirjoittaa Ylen ohjelmatyöntekijöiden pääluottamushenkilö Anu Kähkönen.

Sähkömies dosentin virassa

Anna Gustafssonin Itämeri-haastattelu kesätoimittajana sujui hienosti. Mutta mikäs se haastateltavan titteli olikaan?

Kutsumuksena toimittajan työ

Kuolleita: Toimittaja Anja Manninen 27. 5. 1954 Tyrnävä − 12. 6. 2020 Oulu

Pystykorva ei enää haukahtele

Kuolleita: Toimittaja Veikko Huttunen 31. 10. 1954 Vieremä – heinäkuu 2020 Iisalmi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta