Vastuun etiketti

JOURNALISTI
2.3.2018

Markku Lappalainen

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Toimintansa 50 vuotta sitten aloittanut Julkisen sanan neuvosto on paljon vartija. Journalismin luotettavuus on isosti kiinni siitä, kuinka hyvin mediat noudattavat Journalistin ohjeita ja JSN:n linjauksia – kuinka vastuullisesti tiedonvälittäjät toimivat.

Ihan tyhjästä JSN ei syntynyt puoli vuosisataa sitten. 1920-luvun lopulla Suomen Sanomalehdistön Kunniaoikeusto oli ensimmäinen askel alan sisäisissä pyrkimyksissä puuttua ”epärehellisiin tai muuten sanomalehdistön tai sanomalehtimiehen arvoa alentaviin tapauksiin”.

Vuonna 1957 Suomen Sanomalehtimiesten Liiton – nykyisen Journalistiliiton – hallitus hyväksyi Etikettisäännöt Suomen sanomalehtimiehille. Se oli jo iso askel kohti nykymuotoista ammattieettistä ohjeistoa.

Etikettisäännöt tähdensivät sitä, että oikeat uutiset luovat ja ylläpitävät luottamusta sanomalehtiin. Väärä uutinen puolestaan ”hävittää lukijan luottamuksen - - ja voi lisäksi aiheuttaa aiheetonta kärsimystä yksityiselle”.

Etikettisäännöissä määriteltiin linjauksia, jotka ovat edelleen keskeisiä eettisiä koodeja. Sääntöihin oli kirjattu muun muassa yksityiselämän suojaa, alaikäisiä ja rikoksesta epäillyn asemaa koskevia ohjeita. Niissä kehotettiin varomaan häpäisy- tai kiristämistarkoituksessa tarjottua uutista ja tähdennettiin tietojen tarkistamisen ja osapuolten kuulemisen tärkeyttä.

Nykyiset, 35 kohtaa sisältävät Journalistin ohjeet otettiin käyttöön vuoden 2014 alussa. Lisäksi JSN on hyväksynyt koko joukon periaatelausumia, jotka käsittelevät muun muassa lasten esiintymistä mediassa, piilomainontaa ja lainauksien käyttöä.

Vaikka ohjeet ovat ajan tasalla, on aiheellista jatkuvasti arvioida, kuinka yleisölle perustellaan journalistisia ratkaisuja. Kiivastahtinen uutisvälitys koettelee ammattietiikkaa, sosiaalisen median kansalaisvalvonta haastaa tekijöitä perustelemaan valintojaan aivan eri tavalla kuin aiemmin, jolloin debatteja käytiin painetun lehden ilmestymisen tahdissa.

Juhlavuotensa kunniaksi JSN on käynnistänyt vastuullista journalismia korostavan kampanjan, johon liittyen neuvosto kannustaa toimituksia entistä enemmän avaamaan journalistisia periaatteitaan: kertomaan yleisölle linjauksien perustelut.

Avoimuuden vaatimus on hyvä ulottaa koskemaan myös journalistisia prosesseja, ja se edellyttää aktiivista vuorovaikutusta yleisön kanssa. Siihen pitää olla aikaa ja varaa.

Kuulolla koko ajan

Yleisradioon tulvii viestejä yleisöltä. Perinteisiä palautekanavia pitkin niitä tulee tuhansia viikossa, some mukaan luettuna määrä nousee kymmeniin tuhansiin. Ja suunta on jatkuvasti kasvava.

Yle-tyyppi eli yleisövuorovaikutuksen päällikkö Sami Koivisto kertoo palautteen käsittelystä ja vaikutuksesta Ylen verkkosivuilla 22. helmikuuta julkaistussa Näkökulma-kirjoituksessaan.

Koivisto toteaa, että kaikki palaute noteerataan. Hän korostaa myös, että palaute vaikuttaa. Sillä on ”enemmän merkitystä kuin ehkä arvaattekaan”.

Näin julkisen palvelun Ylen pitääkin toimia, mutta kyllä tämä sopii malliksi muillekin. Yleisön luottamus voitetaan ja sitä ylläpidetään parhaiten mahdollisimman mutkattomien kohtaamisten avulla: hyvällä sisällöllä ja toimivalla vuorovaikutuksella.

Se on vastuullista journalismia ja ohjelmatoimintaa.



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta