Toimituksia vaivaa vaikenemisen kulttuuri

Journalistit joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi muita viestintäammattilaisia useammin. ”Urposti käyttäytyviä ihmisiä on alalla liikaa”, sanoo Hanne Aho.
JOURNALISTI
2.3.2018

Marja Honkonen, teksti
Johanna Sarajärvi, grafiikka

Jos sinua on joskus häiritty seksuaalisesti, muttet ole tohtinut tehdä mitään, et ole ainoa.

Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista media- ja viestintäalan ammattilaisista 59 prosenttia ei ole edes puhunut asiasta häiritsijänsä kanssa tai kertonut siitä kollegalle tai esimiehelle. Erityisen korkea kertomisen kynnys on miehille, jotka tosin kokevat seksuaalista häirintää naisia huomattavasti harvemmin.

Tiedot käyvät ilmi Journalistiliiton, ProComin ja Mainonnan, teknologian ja luovuuden liiton (MTL) teettämästä tutkimuksesta, joka julkaistiin 22. helmikuuta. Kyselyyn vastasi 1 197 liittojen jäsentä, joista 1 166 oli viestintä- ja media-alan ammattilaisia ja 31 opiskelijoita. Kyselyn toteutti IRO Research.

Tutkimuksen mukaan 16 prosenttia vastaajista on kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Eniten kokemuksia oli nuorilla: alle 31-vuotiaista vastaajista joka kolmatta on häiritty työpaikallaan. Usein häirintä on ollut toistuvaa, ei yksittäinen ”huono vitsi”.

Journalistiliiton jäsenet kertoivat joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi hieman muita useammin. Häiritsijä on yleensä kollega, mutta journalistien vastauksissa nousivat esiin myös haastateltavat ja kuvattavat.

Hieman muita useammin journalistit myös vaikenevat häirinnästä. Heistä kahdeksan prosenttia kertoi myös, että omalla työpaikalla tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään ei puututa.

 

Mistä tulokset kertovat? Ainakin toimituksien työkulttuurissa on vielä muuttamista siitä huolimatta, että rasvaisimmat jutut on jätetty 1980-luvulle, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

”Ennen seksuaalinen häirintä oli maan tapa. Toimitukset ovat olleet varsin roiseja työyhteisöjä, ja sitä ne ovat osin edelleen. Soisin, että porukka, joka toimii roisisti ja suorapuheisesti, miettisi tarkkaan, onko se sopivaa ja kävisi keskustelua toimituksissa”, hän sanoo.

”Urposti käyttäytyviä ihmisiä on alalla aivan liikaa.”

Pidemmällä aikavälillä seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 56 prosenttia vastaajista. Tulos vastaa Journalistin aiemmin toteuttaman kyselyn tuloksia, jossa puolet vastaajista kertoi joutuneensa urallaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

 

Häirinnästä puhuminen on tärkeää sen sallivan kulttuurin kitkemiseksi. Avointa keskustelua vastaajat toivovat myös liitoiltaan.

Journalistiliiton tasa-arvoasioista vastaava juristi Maija Raninen korostaa häirinnän sanallistamisen tärkeyttä.

”Kyselystä käy ilmi, etteivät häiritsijät aina ymmärtäneet, että heidän toimintansa on kiellettyä. Työpaikalla voitaisiin keskustella siitä, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua”, Raninen sanoo.

Monessa työpaikassa aihe on kiusallinen ja vaikea. Työnantajalla on silti lain mukaan velvollisuus puuttua seksuaaliseen häirintään. Siksi häirinnästä on Ranisen mukaan syytä kertoa työsuojelupäällikölle, mikäli häiritsijä ei käskystä huolimatta muuta toimintaansa.

Työsuojelulaki koskee myös häiritsijää, jolle seurauksena voi olla varoitus tai irtisanominen. Fyysinen seksuaalinen ahdistelu on rikos.

Oikeudellisesti ajatellen vaikeimpia ovat tapaukset, joissa häiritsijä on asiakas tai haastateltava, Raninen sanoo.

Avointen vastausten perusteella monen kynnystä kertoa häirinnästä nostivat aiemmat kokemukset tai pelot vähättelystä. Häirintä on kuitattu huonona läppänä tai turhasta loukkaantumisena.

Liittoon saakka häirintätapauksia tulee vuodessa muutama.

”Tutkimuksen valossa se on yllättävää. Tämä on aihe, josta monen on todella vaikea puhua.”

Miten toimia?

Jos koet, että sinua häiritään seksuaalisesti, sano siitä häiritsijälle. Kerro, millä tavoin hän loukkaa sinua. Käske häiritsijää lopettamaan.

Jos häirintä ei lopu, kerro asiasta työnantajan edustajalle, esimerkiksi työsuojelupäällikölle.

Flirttailu ei ole työpaikoilla kiellettyä. Seksuaalinen häirintä on yksisuuntaista ja ei-toivottua. Asiaan voi puuttua myös työkaveri. Vastuu häirinnästä vapaasta työpaikasta on koko työyhteisöllä.

Lähde: Maija Raninen, SJL

Miten toimia?

Jos koet, että sinua häiritään seksuaalisesti, sano siitä häiritsijälle. Kerro, millä tavoin hän loukkaa sinua. Käske häiritsijää lopettamaan.

Jos häirintä ei lopu, kerro asiasta työnantajan edustajalle, esimerkiksi työsuojelupäällikölle.

Flirttailu ei ole työpaikoilla kiellettyä. Seksuaalinen häirintä on yksisuuntaista ja ei-toivottua. Asiaan voi puuttua myös työkaveri. Vastuu häirinnästä vapaasta työpaikasta on koko työyhteisöllä.

Lähde: Maija Raninen, SJL



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta