Toimituksia vaivaa vaikenemisen kulttuuri

Journalistit joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi muita viestintäammattilaisia useammin. ”Urposti käyttäytyviä ihmisiä on alalla liikaa”, sanoo Hanne Aho.

Miten toimia?

Jos koet, että sinua häiritään seksuaalisesti, sano siitä häiritsijälle. Kerro, millä tavoin hän loukkaa sinua. Käske häiritsijää lopettamaan.

Jos häirintä ei lopu, kerro asiasta työnantajan edustajalle, esimerkiksi työsuojelupäällikölle.

Flirttailu ei ole työpaikoilla kiellettyä. Seksuaalinen häirintä on yksisuuntaista ja ei-toivottua. Asiaan voi puuttua myös työkaveri. Vastuu häirinnästä vapaasta työpaikasta on koko työyhteisöllä.

Lähde: Maija Raninen, SJL

JOURNALISTI
2.3.2018

Marja Honkonen, teksti
Johanna Sarajärvi, grafiikka

Jos sinua on joskus häiritty seksuaalisesti, muttet ole tohtinut tehdä mitään, et ole ainoa.

Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista media- ja viestintäalan ammattilaisista 59 prosenttia ei ole edes puhunut asiasta häiritsijänsä kanssa tai kertonut siitä kollegalle tai esimiehelle. Erityisen korkea kertomisen kynnys on miehille, jotka tosin kokevat seksuaalista häirintää naisia huomattavasti harvemmin.

Tiedot käyvät ilmi Journalistiliiton, ProComin ja Mainonnan, teknologian ja luovuuden liiton (MTL) teettämästä tutkimuksesta, joka julkaistiin 22. helmikuuta. Kyselyyn vastasi 1 197 liittojen jäsentä, joista 1 166 oli viestintä- ja media-alan ammattilaisia ja 31 opiskelijoita. Kyselyn toteutti IRO Research.

Tutkimuksen mukaan 16 prosenttia vastaajista on kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Eniten kokemuksia oli nuorilla: alle 31-vuotiaista vastaajista joka kolmatta on häiritty työpaikallaan. Usein häirintä on ollut toistuvaa, ei yksittäinen ”huono vitsi”.

Journalistiliiton jäsenet kertoivat joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi hieman muita useammin. Häiritsijä on yleensä kollega, mutta journalistien vastauksissa nousivat esiin myös haastateltavat ja kuvattavat.

Hieman muita useammin journalistit myös vaikenevat häirinnästä. Heistä kahdeksan prosenttia kertoi myös, että omalla työpaikalla tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään ei puututa.

 

Mistä tulokset kertovat? Ainakin toimituksien työkulttuurissa on vielä muuttamista siitä huolimatta, että rasvaisimmat jutut on jätetty 1980-luvulle, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

”Ennen seksuaalinen häirintä oli maan tapa. Toimitukset ovat olleet varsin roiseja työyhteisöjä, ja sitä ne ovat osin edelleen. Soisin, että porukka, joka toimii roisisti ja suorapuheisesti, miettisi tarkkaan, onko se sopivaa ja kävisi keskustelua toimituksissa”, hän sanoo.

”Urposti käyttäytyviä ihmisiä on alalla aivan liikaa.”

Pidemmällä aikavälillä seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 56 prosenttia vastaajista. Tulos vastaa Journalistin aiemmin toteuttaman kyselyn tuloksia, jossa puolet vastaajista kertoi joutuneensa urallaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

 

Häirinnästä puhuminen on tärkeää sen sallivan kulttuurin kitkemiseksi. Avointa keskustelua vastaajat toivovat myös liitoiltaan.

Journalistiliiton tasa-arvoasioista vastaava juristi Maija Raninen korostaa häirinnän sanallistamisen tärkeyttä.

”Kyselystä käy ilmi, etteivät häiritsijät aina ymmärtäneet, että heidän toimintansa on kiellettyä. Työpaikalla voitaisiin keskustella siitä, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua”, Raninen sanoo.

Monessa työpaikassa aihe on kiusallinen ja vaikea. Työnantajalla on silti lain mukaan velvollisuus puuttua seksuaaliseen häirintään. Siksi häirinnästä on Ranisen mukaan syytä kertoa työsuojelupäällikölle, mikäli häiritsijä ei käskystä huolimatta muuta toimintaansa.

Työsuojelulaki koskee myös häiritsijää, jolle seurauksena voi olla varoitus tai irtisanominen. Fyysinen seksuaalinen ahdistelu on rikos.

Oikeudellisesti ajatellen vaikeimpia ovat tapaukset, joissa häiritsijä on asiakas tai haastateltava, Raninen sanoo.

Avointen vastausten perusteella monen kynnystä kertoa häirinnästä nostivat aiemmat kokemukset tai pelot vähättelystä. Häirintä on kuitattu huonona läppänä tai turhasta loukkaantumisena.

Liittoon saakka häirintätapauksia tulee vuodessa muutama.

”Tutkimuksen valossa se on yllättävää. Tämä on aihe, josta monen on todella vaikea puhua.”

Miten toimia?

Jos koet, että sinua häiritään seksuaalisesti, sano siitä häiritsijälle. Kerro, millä tavoin hän loukkaa sinua. Käske häiritsijää lopettamaan.

Jos häirintä ei lopu, kerro asiasta työnantajan edustajalle, esimerkiksi työsuojelupäällikölle.

Flirttailu ei ole työpaikoilla kiellettyä. Seksuaalinen häirintä on yksisuuntaista ja ei-toivottua. Asiaan voi puuttua myös työkaveri. Vastuu häirinnästä vapaasta työpaikasta on koko työyhteisöllä.

Lähde: Maija Raninen, SJL



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta