Toimittaja-runoilija luottaa tekstiinsä

Yli kolmessakymmenessä määräaikaisessa työsuhteessa olleelle Ulla Oralle runoharrastus on tuonut itsevarmuutta.

Ulla Ora kuvattiin kotinsa lähellä Loviisan Harjulla olevassa näkötornissa. Hän ei kirjoita siellä, mutta paikka on inspiroinut runoja. ”Osana universumia oleminen on keskeistä runoissani.”

JOURNALISTI
2.3.2018

Janne Salomaa, teksti
Linda Varoma, kuva

”Aika monet toimittajat kirjoittavat pöytälaatikkoon, mutta luova kirjoittaminen tuntuu olevan tabu, josta ei haluta niin paljon puhua,” sanoo Mediuutisten toimittaja Ulla Ora.

Ora ei piilottele omia tekstejään. Hän on tarjonnut niitä kustannettavaksi, esiintyy runoklubeilla Kotkassa ja Helsingissä ja on ollut mukana tekemässä runonäytelmiä.

”Luovaan kirjoittamiseen jää koukkuun. Ehkä hienoin olotila on, kun teksti vie eikä tiedä mihin.”

Ora aloitti runoilun 1999 Kriittisessä korkeakoulussa, nykyisin hän kirjoittaa lähinnä pidempinä vapaajaksoina.

”Runojen kirjoittaminen edellyttää, että alitajunnan saa liikkeelle. Se onnistuu harvoin arjen stressissä ja kiireessä. Lomareissu avomiehen kanssa ja pari lasia viiniä voi tuoda oikean mielentilan.”

Toimittajan työssä runoharrastus on auttanut ilmaisujen hiomisessa ja ajatuksen ytimen löytämisessä.

”Jutun kirjoittaminen on joskus hyvin kaoottista, kun on paljon materiaalia aiheesta, josta tietää vähän. Kaaos on saatava sellaiseen muotoon, että lukijat ymmärtävät, että se tuo on jotakin uutta.”

Runoileva maalailevuus menee Oran mielestä jutuissa usein pieleen, sen sijaan runontaju auttaa tiivistämään. Lähimpänä runoutta onkin hänestä uutistyö.

”Sekä runoon että sähkeuutiseen voi mahtua koko maailma. Pidän uutistyöstä, koska siinä ollaan tiiviisti hetkessä kiinni kuten runojen kirjoittamisessa.”


Myös pelkkä runojen lukeminen laajentaa Oran mielestä ajattelua ja antaa valtavasti energiaa.

”Jokin runon lause voi palauttaa ajatuksen siitä, että on olemassa toinenkin todellisuus. Silloin pääsee pois arjen solmukohdista eikä työ tunnu työltä.”

Niinpä Ora pitää yleensä töissä mukanaan paria runokirjaa. Hyviksi havaittuja ovat Oran klassikkosuosikit Edith Södergran, William Shakespeare ja Eino Leino – itsekin toimittaja.

Ora ei kaiva sanoja tai ideoita kirjoista, vaan käyttää niitä välillä suggeroidakseen itseään kirjoittajana flow-tilaan.

Työpaikalla hän on kirjannut muutaman runon.

”Silloin runo on vain tullut. Nykyään on kuitenkin niin kiireistä, ettei sellaista tapahdu. Älä kirjoita, että runoilisin töissä.”

Ora on työskennellyt koko toimittajanuransa 1996 lähtien määräaikaisissa työsuhteissa ja välillä freelancerina. Toimituskokemusta on kertynyt yli 20 toimituksesta, sopimuksia yhteensä yli 30.

”Nyt kun olen 50-vuotias, välillä pelottaa, mitä jos en saakaan enää töitä. Luovan kirjoittamisen kautta olen kuitenkin saanut vahvuutta itsetuntoon. Luotan tekstiin enemmän kuin itseeni.”

Ulla Ora

50-vuotias toimittaja. Asuu Loviisassa ja Vantaalla.

Tammikuusta lähtien toimittajana terveydenhuollon ammattilaisille suunnatussa Mediuutisissa.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Etelä-Suomen Median lehdissä, Kymen Sanomissa, Loviisan Sanomissa, STT:ssä ja Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana.

Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Suorittanut myös kuvajournalismin erikoistumisopintoja Lahden Muotoiluinstituutissa.

Ulla Ora

50-vuotias toimittaja. Asuu Loviisassa ja Vantaalla.

Tammikuusta lähtien toimittajana terveydenhuollon ammattilaisille suunnatussa Mediuutisissa.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Etelä-Suomen Median lehdissä, Kymen Sanomissa, Loviisan Sanomissa, STT:ssä ja Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana.

Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Suorittanut myös kuvajournalismin erikoistumisopintoja Lahden Muotoiluinstituutissa.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta