Tehdään vaaleja

Tehdään näistä vaalit, sanoi tikkitakkinen mies maantien laidalla ja katsoi silmiin.

Ja niinhän me teimme. Me toimittajat.

Varsinainen kohderyhmä ei ottanut vaalivideon viestiä vastaan ehdokkaan toivomalla tavalla. Hän oli yksi seitsemästä, jotka saattoivat kilpailla keskitalven vaaleissa vain toistensa kanssa. Istuvaa presidenttiä vastaan ei ollut mahdollisuuksia.

Mutta me annoimme ruutuaikaa, puheen paikkoja ja palstatilaa kaikille ehdokkaille, vaikka vaalien lopputulos vaikutti varmalta.

Kamppailun aikana korostettiin monen poliitikon suulla, että demokratiassa pitää olla ehdokkaita. Demokratiassa ehdokkailla pitää olla myös mahdollisuus esitellä ajatuksiaan. Maailma näyttäisi aivan toiselta, jos vaalien alla uutisjulkisuutta jaettaisiin mielipidemittausten tai kampanjabudjettien mukaan.

Media piti ehdokkaita ja heidän teemojaan esillä ja yritti osin epätoivoisestikin kaivaa esille kandidaattien eroja.

Valtakunnalliset tiedotusvälineet jakoivat tenteissä, keskusteluissa, haastatteluissa ja analyyseissä aikaa kaikille. Maakunnissa ja pikkukaupungeissa toimittajat kävivät ehdokkaisiin kiinni, kun he saapuivat paikkakunnalle.

Matti Vanhasta haastattelin messuilla, kun hän söi keskustapiirin puheenjohtajan kanssa lounasta monitoimitalon aulassa. Ruoka suussa ei saa puhua, mutta suupalojen välissä voi arvioida istuvan presidentin toimintaa.

Pekka Haaviston kanssa istuimme auton takapenkillä, kun vihreää ehdokasta kuljetettiin korttelin mittainen matka kirjakaupasta kehitysvammaisten kahvilaan.

Sauli Niinistöltä irtosi aikaa yhden kerroksen verran, kun hän käveli poliisien seuraamana tungoksesta kauppakeskuksen sivuovelle. Se riitti. Presidentti ehti sanoa, että toisin kuin gallupkansan enemmistö, hän ei halua lisää valtaa itselleen eikä seuraajilleen.

Samassa kauppakeskuksessa Nils Torvaldsin vaalitilaisuudessa oli potentiaalisia äänestäjiä vähemmän kuin Niinistöllä turvamiehiä, mutta hän sai tilaa lehdessä siinä missä muutkin ehdokkaat.

Presidentinvaaleissa piilossa pysytelleet puoluejohtajat heräävät viimeistään syksyllä. Jos eduskunta suo, reilun puolen vuoden päästä järjestetään maakuntavaalit. Ensi keväänä valitaan uusi eduskunta ja heti perään Euroopan parlamentti. Seurakuntavaalitkin mahtuvat vielä ensi vuoteen.

Kaikissa valitaan päättäjiä, joiden tekemiset vaikuttavat kansalaisten arkeen. Presidentillä ei sellaista valtaa ole.

Maakuntavaaleissa lisävastuuta journalisteille tuo se, että lukijoille, katsojille ja kuulijoille eli äänestäjille pitää kertoa, mistä uusissa vaaleissa on kysymys: mitkä ovat maakuntahallinnon tehtävät, mitä valtaa on maakuntavaltuustolla ja -hallituksella, mitä ovat liikelaitokset ja sote-keskukset, mitä tarkoittaa valinnanvapaus, mitä kasvupalvelut kasvattavat, miten asiakas voi vaikuttaa palveluihin. Ja niin edelleen.

Veikkaan, että maakuntavaaleissa esitellään sen tapaisia iskulauseita kuin ”vapaalla kansalaisella on vapaus valita”, ”lähipalvelut on pidettävä lähellä” ja ”mikään ei muutu, mutta palvelu paranee”.

Meillä riittää töitä. Tehdään taas vaalit.