Offentligt i teorin men inte i praktiken

Enligt lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet har var och en rätt att ta del av offentliga myndighetshandlingar. Den rätten får inte inskränkas på grund av resursbrist hos myndigheterna, skriver Lina Laurent.
JOURNALISTI
2.3.2018

Lina Laurent

lina.laurent@vintermedia.fi

Skribenten är frilansjournalist från Helsingfors och Kuru

Rösten i andra ändan av telefonlinjen låter aningen matt:

”Jamen du kan väl föreställa dig mängden dokument vi borde gå igenom. Det handlar om hundratals eller tusentals papper. Att ur den högen handplocka just de dokument du vill ha är ett enormt arbete och vi har inte på något sätt resurser för det.”

Ja. Jag ser framför mig tingsrättens arkiv, eller egentligen min föreställning av arkivet: oändliga rader med tjocka dokumentmappar i en anonym källare. Mappar som jag nu vill att den här ensamma tjänstemannen borde gå igenom vid sidan om sitt övriga arbete, bara för att jag kanske hittar en nyhet där. Är det inte lite orimligt? Jag börjar tycka synd om tjänstemannen. Borde jag bara be ut en del av pappren?

Det är tjänstemannen som ringt upp mig. Hen vill kolla vilka av de dokument jag bett om som intresserar mig allra mest. Dags att prioritera.

 

Jag trodde att det skulle vara lättare att få information från tingsrätterna. Visserligen var jag bekant med de problem journalistkolleger haft med att få ut offentliga handlingar, men jag kände orsak till optimism. En av de sex tingsrätter jag närmat mig hade nämligen i rask takt serverat statistik över de beslut jag var intresserad av. Den e-postade också en del av besluten som pdf-dokument. Även en annan tingsrätt svarade snabbt – handlingarna jag var intresserade av skulle finnas till påseende inom en vecka.

Men sedan kom svaren från ett par andra tingsrätter. Samtal och e-brev som förklarade att det visserligen är min rätt att få ut handlingarna men att arbetet är otroligt resurskrävande eftersom handlingarna bara finns på papper. Det skulle också vara närapå omöjligt att få siffror på antalet beslut i en viss kategori eftersom datasystemen (som för övrigt kallas Sakari och Tuomas) inte möjliggör omfattande sökningar för just detta ändamål.

År 2011 skrev professor Heikki Kuutti i boken Julkisuusjournalismi (offentlighetsjournalistik) att ”det inte ger en särskilt smickrande bild av myndigheternas tekniska färdigheter att man inte kan göra datasökningar för det begärda materialet”. Kuutti hade tillsammans med sina studenter vid Jyväskylä universitet i en omfattande studie granskat bland annat hur myndigheter tillämpade offentlighetslagen i praktiken.

Att olika tingsrätter använder olika system och klassificeringar är häpnadsväckande, också att en stor del av dokumentationen bara finns på papper. Nu handlade det inte om att hitta handlingar från början av 1990-talet utan om färska sådana.

 

Enligt lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet har var och en rätt att ta del av offentliga myndighetshandlingar. Den rätten får inte inskränkas på grund av resursbrist hos myndigheterna eller vara beroende av enskilda tjänstemäns bemötande.

Och hur gick det med de handlingar jag till slut fick titta på? Fanns där en nyhet?

Ja och nej. Jag kunde både bekräfta och avfärda påståenden som mina källor nämnt. I tingsrätternas beslut och särskilt i motiveringarna till dem hittade jag också förklaringar som gav en mindre svart-vit bild av verkligheten.

Svar jag aldrig fått utan att ställa frågorna.



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta