Hetki muualla. Aurora Rämö (edessä) ja Elina Järvinen tekivät juttuaan välillä Pasilan Windsorissa ja Hotelli Pasilassa, jotka ovat Otavamedian kulmien harvoja kuppiloita. ”Kun kökkii aamusta asti toimituksen kopeissa, ihan jo perspektiivin takia on hyvä nähdä välillä muita ihmisiä, vaikka töitä tekisikin. Maisemanvaihdos selkeyttää ajatuksia. Ja juotiin me bisseäkin!”

Karu aihe, hyvä yhteistyö

Elina Järvinen, 46

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt siellä vuodesta 2000, joista viisi vuotta toimitussihteerinä. Sitä ennen Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä.

 

Aurora Rämö, 30

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä vuodesta 2014. Aiemmin työskennellyt Helsingin Sanomissa, Ylioppilaslehdessä ja Ylessä.

JOURNALISTI
2.3.2018

Nina Erho, teksti
Laura Oja, kuva

Aurora Rämö ja Elina Järvinen tekivät Suomen Kuvalehden Isäntä-juttua viisi ja puoli viikkoa. ”Yllätyin itsekin, miten paljon saimme esiin uutta”, Rämö kertoo.

”Juttuidea syntyi, kun ’sarjahukuttajan’ tapaus oli uutisissa. Lehdissä listattiin tuomioita ja tekoja, mutta häiritsemään jäi, mikä tekijä oli miehiään ja miksi poliisi tarttui asiaan vasta nyt”, sanoo Suomen Kuvalehden toimittaja Aurora Rämö, joka kirjoitti Isäntä-jutun yhdessä kollegansa Elina Järvisen kanssa.

”Ryhdyimme lukemaan esitutkintoja ja tuomioita, joista kävi selväksi, että hukuttamiset ja niiden yritykset olivat pieni osa tapahtumia. Teimme tarkat muistiinpanot siitä, mitä samaa ja mitä ristiriitaista eri kuulusteluissa oli. Pekka Seppäsen tiluksilla oli pyörinyt paljon ihmisiä. Selvitimme, mitä heistä löytyy viranomaistiedoista ja yritimme ottaa yhteyttä. Välikäsiä tarvittiin, koska moni oli elänyt pitkään yhteiskunnan ulkopuolella.

Lähdimme myös käymään Kontiolahdella ja Joensuussa, missä Seppäsen tilukset ja mökki ovat. Papereista ja kertomuksista alkoi hahmottua toistuva kaava. Seppänen keräsi ympärilleen alistetussa asemassa olevia ihmisiä, joita käytti hyväkseen. Vaikka käytökselle ei löytynyt selitystä, samojen asioiden kuuleminen eri ihmisiltä eri aikakausilta varmisti muuta. Yllätyin itsekin, miten paljon saimme esiin uutta.

Juttuun valitsimme kuvaavimmat keissit ja ne, joista omaiset halusivat puhua. Vielä traagisempiakin asioita oli, mutta annostelua oli tehtävä, koska emme halunneet jutusta ajateltavan: onpa kauheeta mutta ei tällaista oikeasti tapahdu.

Kirjoittamista varten teimme tarkan jaksorakenteen. Toinen otti Jussi Hannikaisen tarinan ja toinen Jaana Holopaisen. Näkemyseroja meille ei tullut, vaan kaksi tekijää toimi superhyvin. Mietimme sanomisen tapaa ja johtopäätöksiä yhdessä. Editori Reijo Vahtokari yhdenmukaisti tekstin ja näki sen, mille itse olimme jo sokeita.

Teimme juttua viisi ja puoli viikkoa plus editointi. Se on hyvin poikkeuksellista, mutta nopeammin näitä ihmisiä olisi ollut mahdoton löytää ja asioita ymmärtää. Vaikeinta oli tiedon saaminen poliisilta. Helpotus olivat moneen kertaan sivuutetut ihmiset, jotka halusivat jollekin puhua.”

Elina Järvinen, 46

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt siellä vuodesta 2000, joista viisi vuotta toimitussihteerinä. Sitä ennen Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä.

 

Aurora Rämö, 30

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä vuodesta 2014. Aiemmin työskennellyt Helsingin Sanomissa, Ylioppilaslehdessä ja Ylessä.

Ann-Mari Huhtasen valinta

Toimittaja Ann-Mari Huhtanen valitsi Aurora Rämön ja Elina Järvisen Suomen Kuvalehdessä 18. maaliskuuta 2017 julkaistun jutun Isäntä:

”Kun päivälehdet vuonna 2016 kertoivat ’sarjahukuttajan’ syytteistä, uutisointi lähes huusi featurejuttua. Isäntä vastasi huutoon täydellisesti. Juttu on kylmäävää luettavaa siitä, miten yksi ihminen on tyrannisoinut pitkään ilman, että viranomaiset ovat puuttuneet asiaan.

Aloitus näennäisesti kaukaa ja pienestä toimii. Jutussa on hienoja jaksojen aloitus- ja lopetuslauseita sekä huippuun vietyä lauserytmiikkaa. Sitä, kuinka Kontiolahdella on voinut tapahtua näin, lähestytään hiljalleen rakentaen. Kerronnan vihjeet huolehtivat siitä, että lukija pysyy imussa.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta