Uusi asento. Pyhä järvi oli Ann-Mari Huhtaselle poikkeuksellisen henkilökohtainen teksti. Kun se julkaistiin, hän ei ollut enää töissä Hesarissa, vaan palautetta tuli toisen työn sähköpostiin ja Facebookissa. ”Palaute oli onneksi hyvin hyvää. Tekstin henkilökohtaisuuden takia kielteinen palaute olisi varmaan mennyt tavallista enemmän sisälle.”

Äänessä lyyrisempi minä

Ann-Mari Huhtanen, 34

Helsingin Sanomien määräaikainen kotimaantoimittaja.

Työskennellyt muun muassa Nuoren Voiman päätoimittajana, Imagen toimitussihteerinä, Helsingin Sanomien featuretoimituksessa, Ylioppilaslehdessä ja freelancerina.

Palkittu Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaissa 2015 ja Suurella Journalistipalkinnolla työryhmän kanssa 2013.

JOURNALISTI
9.2.2018

Nina Erho, teksti
Heli Blåfield, kuva

Ann-Mari Huhtasen henkilökohtainen Pyhä järvi -teksti syntyi nopeasti. ”Kirjoitan yleensä vuodattaen, ja alan vasta sitten muokata tekstiä”, Huhtanen kertoo.

”Kun Piiroisen Heidin kuviin tarvittiin teksti, jäin pohtimaan, kirjoittaisinko sen itse, koska mökki ja järvi herättivät paljon ajatuksia ja muistoja. Kotimatkalla mielessäni alkoi soida lauseita, ja laitoin ne ylös. Siinä oli aloitus ja pätkä keskeltä”, sanoo Ann-Mari Huhtanen, joka kirjoitti Pyhä järvi -tekstin viime kesänä Helsingin Sanomien featuretoimituksen toimitussihteerinä.

”Kirjoittamaan pääsin vasta toiseksi viimeisenä työpäivänä, mutta teksti syntyi nopeasti – sisälläni kuplineet lauseet vain tulivat. Editorin mielestä kertojan ääni oli hyvä, mutta lukija tarvitsi runollisuuden rinnalle lisää selittäviä lauseita. Olin samaa mieltä, sillä editori antaa näkemyksensä toimittajan käyttöön, ja teksteistä tehdään yhdessä parempia.

Pyhä järvi poikkeaa paljon siitä, mitä normaalisti teen tai haluan tehdä. Mielestäni huomion ei kuulu kohdistua toimittajaan, vaan merkitystä on tuomisilla yhteiseen pöytään. Tässä tapauksessa kuitenkin tuntui, että pystyisin itseni kautta kertomaan jotain yleisesti tunnistettavaa. Olen epäluuloinen brändijournalismia kohtaan, joten valinta oli hyvinkin harkittu.

Kirjoitan yleensä vuodattaen, ja alan vasta sitten muokata tekstiä. Tämäkin syntyi niin, mutta nyt päässäni puhui ääni, joka antoi rytmin ja painon jo ennen kuin teksti oli ’paperilla’. Luulen, että lyyrisempi minä sai tilaa. Toisaalta luetutin tekstin perheelläni, koska halusin sen olevan totuudenmukainen. Korjasin esimerkiksi sen, montako kertaa isän sydäniskuri löi vedessä.

Kun juttu ilmestyi, halusin ottaa siihen etäisyyttä. Tunne liittyi siihen, mitä olin antanut ulos, mutta en silti tuntenut paljastaneeni itseäni kokonaan. Halusin kertoa vähin elein ja jättää paljon kertomatta. Silti asiat eivät olleet enää niin kipeitä, ettei niitä olisi voinut käsitellä.

Tavallaan sama irtautuminen pitää tehdä joka jutusta. Kirjoitusvaiheessa on mietittävä, mitä ja miten lukija tekstistä saa. Julkaisun jälkeen tekstistä ja sen tulkinnoista on päästettävä irti – muutoin tähän työhön on vaikea pystyä.”

Ann-Mari Huhtanen, 34

Helsingin Sanomien määräaikainen kotimaantoimittaja.

Työskennellyt muun muassa Nuoren Voiman päätoimittajana, Imagen toimitussihteerinä, Helsingin Sanomien featuretoimituksessa, Ylioppilaslehdessä ja freelancerina.

Palkittu Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaissa 2015 ja Suurella Journalistipalkinnolla työryhmän kanssa 2013.

Johanna Laitisen valinta

Gummeruksen toimituspäällikkö Johanna Laitinen valitsi Ann-Mari Huhtasen Helsingin Sanomissa 13. elokuuta 2017 julkaistun tekstin lapsuuden järvestä:

”Pyhä järvi on teksti, jonka haluaa lukea nopeasti ja hitaasti. Alussa isä vajoaa pinnan alle. Dramaattinen avaus herättää uteliaisuuden, ja on kauhottava kiireesti eteenpäin. Sitten vastaan tulee tämä ja pitää jarrutella: ’Siinä hän riippuu. Minuutteja, viisi. Riippuu eikä suostu.’ Onko tämä proosaruno?

Pyhä järvi huokuu vakavuutta mutta ei raskautta, hallintaa mutta ei kontrollia. Siinä kiteytyy järven merkitys, kesän ihanuus ja lopullisuuden läheisyys.

Hyvässä tekstissä on jotain samaa kuin elämässä. Niissä pitää olla kauneutta ja syvyyttä.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta