Levottoman seksipuheen puolesta

Ina Mikkola haluaa kyseenalaistaa sen, miltä uskottavan toimittajan pitää näyttää ja kuulostaa.

Vallankumouksellinen. Lokero, jonka määrittää miltä uskottavan ja älykkään naisen pitää näyttää ja kuulostaa, on julkisuudessa kapea, Ina Mikkola sanoo. Sitä hän haluaa rikkoa, kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Ina Mikkola

27-vuotias freelancetoimittaja ja media-alan ammattilainen.

Teki Subille dokumenttisarjan Ina <3 porno, joka ensimmäinen jakso esitetään 21. helmikuuta.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Bassoradion aamujuontajana ja Ylen Hullu juttu -ohjelman toimittajana.

Tuli alalle lukioaikanaan Nuorten Ääni -toimituksen kautta. Valmistunut Metropolian televisio- ja radiotyön linjalta medianomiksi.

JOURNALISTI
9.2.2018

Marja Honkonen, teksti
Aapo Huhta, kuva

Varoitus, tässä haastattelussa nuori nainen puhuu seksistä! Vielä viime syksynä erään toisen alle kolmikymppisen Nyt-liitteessä esittämät ”levottomat seksipuheet” saivat osakseen päätoimittajatason paheksuntaa.

Dokumenttisarjan tekeminen pornosta, etenkin positiivisesta kulmasta, voisi olla uskottavan journalistin uran kannalta tyhmä veto. Mutta jos on, se ei Ina Mikkolaa kiinnosta.

Hän ei edes mielellään puhuisi ”urasta”, vaan asioista, ”joita nyt on duunannut”.

”En ajattele, että elämäni olisi joku cv. Minun elämäni on minun elämäni”, Mikkola sanoo.

Sitä paitsi hän on huono vetämään roolia. Ina Mikkolan missio on journalistinakin näyttää ja kuulostaa Ina Mikkolalta, vaikka se sopisi huonosti siihen, miltä älykkään ja uskottavan journalistinaisen oletetaan näyttävän ja kuulostavan.

”Minulle on monesti sanottu, että et näytä toimittajalta”, Mikkola kertoo.

”On jotenkin läppä ajatus, että se mitä olen tai mitä minulla on päällä, on jotenkin rebel. Senkin uhalla, että suurin osa ei ota minua vakavasti, teen silti niin”, Mikkola sanoo.

 

Mikkola tuli tunnetuksi Ylen Hullu juttu -ohjelman toimittajana ja Bassoradion aamujuontajana.

Jälkimmäistä pestiä hän hoiti liki kaksi vuotta yksin, kunnes korvaamattomana oleminen kävi liian rankaksi ja aamuradion keveys alkoi tuntua suorittamiselta. Sitä voisi kutsua burnoutiksikin.

Radiosta puuttui myös liikkuva kuva, jonka tekeminen oli jo lapsena Mikkolan haaveammatti.

”Ja jos ei ole onnellinen, pitää vain lähteä menemään”, hän sanoo.

Saman syksynä 2015 hän marssi Gimmeyawallet-tuotantoyhtiöön useamman ohjelmaidean kanssa ja vakuutti tuottajan ensimmäisestä.

Subin ostopäätös antoi odottaa itseään vuoden. Sinä aikana Mikkola teki freelancetöitä ja kävi Los Angelesissa vetämässä henkeä – puvusti ja maskeerasi julkaisematonta, Pokémon-aiheista live-action lyhytelokuvaa ja oli ihan vain tekemättä mitään.

Sitten hän palasi ja alkoi duunata ensimmäistä pitkää dokumenttisarjaansa, pornosta.

 

Kuten nimi antaa ymmärtää, Ina <3 pornon näkökulma aiheeseensa on positiivinen. Se auttoi Mikkolan mukaan myös haastateltavien löytämisessä.

”Moni on niin tottunut siihen, että heitä dissataan.”

Alalla omasta tahdostaan olevien ammattilaisten haastatteleminen takasi myös sen, että jos joku dokumenttia tehdessä nolosteli, se oli Mikkola itse. Jokaiseen tilanteeseen hän pyrki menemään mahdollisimman avoimin mielin.

Pornossa on kuitenkin stigmansa ja luotettavaa tutkimustietoa tai dataa on vain vähän. Siksi ohjelman fokus keskittyi Mikkolan mukaan luontevasti alan ammattilaisten sekä hänen omiin pohdintoihinsa.

”Mikään juttu, mitä olen aiemmin duunannut, ei ole mennyt minuun niin syvälle. Olen oivaltanut paljon asioita: seksuaalisuudesta, ihmisyydestä, vallasta, tasa-arvosta”, Mikkola sanoo.

 

Seksuaalisuudesta ja vallasta oli kyse myös reilu vuosi sitten, kun Mikkola nosti julkisuuteen häneen Slush-teknologiatapahtumassa kohdistuneen seksuaalisen häirinnän.

Tai oikeastaan, teki siitä julkisen Facebook-päivityksen, johon perinteiset mediat tarttuivat.

Vaikka Mikkolaa kiiteltiin Slushin järjestäjiä myöten, ne joita viesti ei miellyttänyt, syyttivät häntä julkisuustyrkyksi. MV-lehti manasi liikkeelle trolliarmeijan. Mikkolan Bassoradiolle tekemää parodiaa räppäri Tippa-T:n Mehu-musiikkivideosta levitettiin kuin todisteena, että Mikkola halusikin tulla häirityksi.

Vaikka Mikkola yritti ajatella, että kyse on häntä itseään isommasta asiasta, höykytys tuntui pahalta.

”Sen takia monet naiset eivät puhuneet siitä. He eivät halunneet sitä shittiä”, hän sanoo.

”On ihan käsittämätöntä, että naisen argumentti voidaan aina latistaa yhdellä sanalla, ’horo’.”

Vuotta myöhemmin alkoi #metoo-kampanja, ja sama asia sai paljon suuremmat mittasuhteet. Sitä Mikkola on seurannut ilolla ja ylpeydellä.

”Jos emme puhuisi seksuaalisesta häirinnästä, niin olisihan se tökerö tilanne. Nyt siitä puhutaan. Naiset voimaantuvat ja uskaltavat taistella vastaan, ja miehet joutuvat kelaamaan asemaansa.”

Siksi hän on halunnut tehdä ohjelman pornosta – sekin on aihe, josta ei paljon puhuta. Ja ehkä pornoa ymmärtämällä ihmiset voisivat kohentaa myös omaa seksuaalista älykkyyttään.

”Seksipositiivisuus auttaisi seksuaalisen häirinnän poistamisessa”, Mikkola sanoo.

”Jos voisimme keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta avoimemmin, kyllä seksuaalinen häirintäkin sitä kautta lähtee litomaan.”

Mikkolasta on ”läppä”, että esimerkiksi itsensä sanominen seksikkääksi on vallankumouksellinen teko jo sinänsä.

”Mitä tahansa nainen tekee, se voidaan seksualisoida. Ihan sama mitä puet – se on jo seksuaalinen kannanotto”, hän pohtii.

”Jos joku nuori nainen puhuu seksuaalisuudesta avoimesti, niin jumalauta se saattaa kuulostaa keski-ikäisen äijän korvaa liian radikaalilta. Alitajuisesti tiedostetaan, että jos nainen ottaa oman seksuaalisuutensa haltuun, niin se on voimakas nainen. Se uhkaa jonkun valta-asemaa, ja siksi se on niin kuumottava.”

Ina Mikkola

27-vuotias freelancetoimittaja ja media-alan ammattilainen.

Teki Subille dokumenttisarjan Ina <3 porno, joka ensimmäinen jakso esitetään 21. helmikuuta.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Bassoradion aamujuontajana ja Ylen Hullu juttu -ohjelman toimittajana.

Tuli alalle lukioaikanaan Nuorten Ääni -toimituksen kautta. Valmistunut Metropolian televisio- ja radiotyön linjalta medianomiksi.



9 2018
Arkisto
Maisemakonttori. Pilvikki Kause työskentelee yhteisöllisessä työhuoneessa Porton keskustassa. Monet työkavereista ovat eri alojen ”läppärikulkureita”. Naapuritavernassa lounasta saa alle neljällä eurolla. ”Maisemat työhuoneen ikkunasta herättävät aina kateutta”, Kause kertoo.

Hankala alku löytöretkeilijöiden maassa

Muutto uuteen maahan oli vaikeampi kuin kokenut freelancetoimittaja Pilvikki Kause osasi odottaa. Arjen yksinhuoltajana, sairastellessa ja keikkojen harvetessa hän alkoi epäillä, osaako enää kirjoittaakaan.

Spotlights reporter Annvi Gardbergs program om silvervatten nominerades till Snöspaden 2017 bland annat för att hon lyckades lyfta upp och väcka en bred samhällsdebatt om ett tidigare relativt okänt problem.

Hårt efterspel i silvervattnets spår

Yle Spotlights Annvi Gardberg hade räknat med att hennes avslöjande om folk som dricker silvervatten kunde ge höga svallvågor. Men hon hade inte räknat med hur hårt hennes intervjuobjekt skulle drabbas.

Viranomainen vastaa, jos tietopyyntö miellyttää

Toimittajat kertovat viranomaisten vastaavan asiakirjapyyntöihin hyvin, mutta vaikeissa aiheissa ensimmäinen vastaus on usein ”ei”. Jos tiedot jäävät saamatta, harva tekee muuta kuin urputtaa kollegalle.

Tasa-arvobotti on saanut pohtimaan haastateltavien valintoja, Koillissanomien toimituspäällikkö Jenny Halvari kertoo. Vasemmalla kesätoimittaja Vappu Jaakkola.

Journalismi jää kauas tasa-arvosta

Tasa-arvokeskustelu ei ole lisännyt naisten määrää uutisissa. Heinäkuussa parhaiten pärjäsi Koillissanomat. Helsingin Sanomien 50–50-tavoite on kaukana.

Uudistusmielinen uutisjournalisti

Helsingin Sanomista Iltalehden vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Erja Yläjärvi uskoo sääuutisiin ja lifestyle-sisältöihin.

Tuntematon koodari

Moni ei edes tiedä, että suomalaiset mediat käyttävät itsekin algoritmeja ja tekevät niiden avulla journalistisia ratkaisuja. Usein ratkaisuja tekee tuntematon koodari, kirjoittaa Elina Grundström.

Kirstu kilisemään kaukomailla

Freelanceriksi ulkomaille, mutta miten? Kokeneet toimittajat kertovat viisi vinkkiä.

Eläkkeellä oleva Heikki Kotilainen toi keräämänsä kuvalakanat näytille Journalistiliiton tiloihin Hakaniemeen. Toistuvia kuvituskuvia hän on kerännyt parin vuoden ajan. Kotilainen ei halua esiintyä ”besserwisserinä”, vain ihmettelevänä ja vähän huvittuneena seuraajana. ”Ei uutiskuva-addiktio mihinkään katoa.”

Joka päivä sama kuva poliisimerkistä

Vanhaa kuvatoimittajaa ja kuvaajaa ihmetyttää sisällöttömien kuvien viljely verkkojutuissa.

Kun tutkijanura ei tuntunutkaan omalta, Laura Koponen ryhtyi hyödyntämään tietojaan tiedetoimittajana. Tähtitieteessä eniten uutta raportoitavaa kertyy astrobiologian ja eksoplaneettojen tutkimuksesta. ”Ehkä maapallon hankaluudet ajavat ajattelemaan elämän edellytyksiä muualla avaruudessa.” Kuva otettiin Helsingin observatoriossa, jossa on myös Koposen työnantajan Ursan tiloja.

Arjen ympyröitä ylemmäs

Tähdet ja avaruus -lehden toimitussihteeri Laura Koponen saa työssään pyöritellä kokonaisen universumin asioita. ”Vaikeinta on tieteen eturintamaan liittyvä epävarmuus, ja joudun usein kirjoittamaan ’mahdollisesti, kenties, saattaa olla’.”

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström odottaa innolla muun muassa tes-neuvotteluja, joista hänellä on aiempaakin kokemusta. ”Niissä täytyy ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun, huomioida eri intressit ja löytää ratkaisuja nopeasti. Saan itsestäni eniten irti, kun työ on muuta kuin tasaista hallinnointia.”

Auttaminen on kivaa

Journalistiliiton uusi lakimies Rami Lindström selvittää ensitöikseen Ylen irtisanomisia.

Hyvä draivi viehättää Ylessä

Stefani Urmas on aloittanut Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan visuaalisuudesta vastaavana päällikkönä.

Ohjelmapäällikkö Nina Jokiaho nosti Radio Novan Suomen viime vuoden kuunnelluimmaksi kaupalliseksi radiokanavaksi.

Kuuntelijan kuuntelija

Radio Novan ohjelmapäällikkö Niina Jokiaho hilasi kanavan takaisin huipulle.

Kesä koko vuoden

Miten säilyttää lomaltapaluun olotila marraskuuhun? Nämä vinkit kirjautuvat vuodesta toiseen Nina Erhon ”kaikkien aikojen työhyvinvointisyksy” -listoille.

Stuntreportrar och föregångare

Det finns stuntreportage där det känns som om redaktörens eller redaktionens upplevelse spelar en större roll än publikens, skriver Lina Laurent.

Oikein ajoitetut sanat

Manu Marttinen ja joukko muita Taloussanomien määräaikaisia oli puimassa yt-neuvottelujen tilannetta, kun huoneeseen paukkasi vakitoimittaja kyselemään luottamusmieheltä omaa työasiaansa.

Karjalaisen tuottaja Laura Määttänen sai jo lapsena tuntuman ampumiseen, kun poliisi-isä vei hänet ampumaradalle.

Katse tähtäimeen ja mieli tyhjäksi

Laura Määttänen hakee mielen ja sormen harmoniaa urheiluammunnasta. Silloin ajatukset eivät ole otsikoinnissa.

Husiksen kulisseista

Staffan Bruunin kirja Mies joka rakasti uutisia on ”toimittajamuistelmat”, jonka loppu on omistettu Hbl:n poikkeuksellisen jyrkälle alamäelle.”Osa ilmiöistä on koko alalle tuttuja, mutta yksityiskohdat hätkähdyttävät”, kirjoittaa Nina Erho.

Somekansa sokissa

Sanakirja ei vielä tunne somekansaa, mutta sen suosio näyttää nousevan kohisten, kirjoittaa Vesa Heikkinen Kieli-kolumnissaan.

Ehdotus: SJL:n uudeksi nimeksi Mediantekijät

Tulevien vuosien taloutta ja toimintaa suunnitelleen työryhmän puheenjohtajan Lauri Lähteenmäen mukaan liiton satavuotisjuhla vuonna 2021 olisi hyvä ajankohta nimen vaihtamiselle.

Bernerin mediaryhmä jätti rahoituksen auki

”On riittämätöntä ja kestämätöntä, että esitetyille toimenpiteille ei ole varattu rahoitusta käytännöllisesti katsoen lainkaan”, SJL:n puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Bärlund vill locka fler journalister

Från augusti är Johan Bärlund ny rektor för Social- och kommunalhögskolan i Helsingfors. Han ser det som en stor utmaning att åter få upp intresset för journalistikstudier.

HSS Media rekryterar reportrar

Senast i oktober kommer HSS Media att ha två nyanställda reportrar, varav en kommer att bli placerad i Vasa och en i Jakobstad.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta