Levottoman seksipuheen puolesta

Ina Mikkola haluaa kyseenalaistaa sen, miltä uskottavan toimittajan pitää näyttää ja kuulostaa.

Vallankumouksellinen. Lokero, jonka määrittää miltä uskottavan ja älykkään naisen pitää näyttää ja kuulostaa, on julkisuudessa kapea, Ina Mikkola sanoo. Sitä hän haluaa rikkoa, kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Ina Mikkola

27-vuotias freelancetoimittaja ja media-alan ammattilainen.

Teki Subille dokumenttisarjan Ina <3 porno, joka ensimmäinen jakso esitetään 21. helmikuuta.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Bassoradion aamujuontajana ja Ylen Hullu juttu -ohjelman toimittajana.

Tuli alalle lukioaikanaan Nuorten Ääni -toimituksen kautta. Valmistunut Metropolian televisio- ja radiotyön linjalta medianomiksi.

Varoitus, tässä haastattelussa nuori nainen puhuu seksistä! Vielä viime syksynä erään toisen alle kolmikymppisen Nyt-liitteessä esittämät ”levottomat seksipuheet” saivat osakseen päätoimittajatason paheksuntaa.

Dokumenttisarjan tekeminen pornosta, etenkin positiivisesta kulmasta, voisi olla uskottavan journalistin uran kannalta tyhmä veto. Mutta jos on, se ei Ina Mikkolaa kiinnosta.

Hän ei edes mielellään puhuisi ”urasta”, vaan asioista, ”joita nyt on duunannut”.

”En ajattele, että elämäni olisi joku cv. Minun elämäni on minun elämäni”, Mikkola sanoo.

Sitä paitsi hän on huono vetämään roolia. Ina Mikkolan missio on journalistinakin näyttää ja kuulostaa Ina Mikkolalta, vaikka se sopisi huonosti siihen, miltä älykkään ja uskottavan journalistinaisen oletetaan näyttävän ja kuulostavan.

”Minulle on monesti sanottu, että et näytä toimittajalta”, Mikkola kertoo.

”On jotenkin läppä ajatus, että se mitä olen tai mitä minulla on päällä, on jotenkin rebel. Senkin uhalla, että suurin osa ei ota minua vakavasti, teen silti niin”, Mikkola sanoo.

 

Mikkola tuli tunnetuksi Ylen Hullu juttu -ohjelman toimittajana ja Bassoradion aamujuontajana.

Jälkimmäistä pestiä hän hoiti liki kaksi vuotta yksin, kunnes korvaamattomana oleminen kävi liian rankaksi ja aamuradion keveys alkoi tuntua suorittamiselta. Sitä voisi kutsua burnoutiksikin.

Radiosta puuttui myös liikkuva kuva, jonka tekeminen oli jo lapsena Mikkolan haaveammatti.

”Ja jos ei ole onnellinen, pitää vain lähteä menemään”, hän sanoo.

Saman syksynä 2015 hän marssi Gimmeyawallet-tuotantoyhtiöön useamman ohjelmaidean kanssa ja vakuutti tuottajan ensimmäisestä.

Subin ostopäätös antoi odottaa itseään vuoden. Sinä aikana Mikkola teki freelancetöitä ja kävi Los Angelesissa vetämässä henkeä – puvusti ja maskeerasi julkaisematonta, Pokémon-aiheista live-action lyhytelokuvaa ja oli ihan vain tekemättä mitään.

Sitten hän palasi ja alkoi duunata ensimmäistä pitkää dokumenttisarjaansa, pornosta.

 

Kuten nimi antaa ymmärtää, Ina <3 pornon näkökulma aiheeseensa on positiivinen. Se auttoi Mikkolan mukaan myös haastateltavien löytämisessä.

”Moni on niin tottunut siihen, että heitä dissataan.”

Alalla omasta tahdostaan olevien ammattilaisten haastatteleminen takasi myös sen, että jos joku dokumenttia tehdessä nolosteli, se oli Mikkola itse. Jokaiseen tilanteeseen hän pyrki menemään mahdollisimman avoimin mielin.

Pornossa on kuitenkin stigmansa ja luotettavaa tutkimustietoa tai dataa on vain vähän. Siksi ohjelman fokus keskittyi Mikkolan mukaan luontevasti alan ammattilaisten sekä hänen omiin pohdintoihinsa.

”Mikään juttu, mitä olen aiemmin duunannut, ei ole mennyt minuun niin syvälle. Olen oivaltanut paljon asioita: seksuaalisuudesta, ihmisyydestä, vallasta, tasa-arvosta”, Mikkola sanoo.

 

Seksuaalisuudesta ja vallasta oli kyse myös reilu vuosi sitten, kun Mikkola nosti julkisuuteen häneen Slush-teknologiatapahtumassa kohdistuneen seksuaalisen häirinnän.

Tai oikeastaan, teki siitä julkisen Facebook-päivityksen, johon perinteiset mediat tarttuivat.

Vaikka Mikkolaa kiiteltiin Slushin järjestäjiä myöten, ne joita viesti ei miellyttänyt, syyttivät häntä julkisuustyrkyksi. MV-lehti manasi liikkeelle trolliarmeijan. Mikkolan Bassoradiolle tekemää parodiaa räppäri Tippa-T:n Mehu-musiikkivideosta levitettiin kuin todisteena, että Mikkola halusikin tulla häirityksi.

Vaikka Mikkola yritti ajatella, että kyse on häntä itseään isommasta asiasta, höykytys tuntui pahalta.

”Sen takia monet naiset eivät puhuneet siitä. He eivät halunneet sitä shittiä”, hän sanoo.

”On ihan käsittämätöntä, että naisen argumentti voidaan aina latistaa yhdellä sanalla, ’horo’.”

Vuotta myöhemmin alkoi #metoo-kampanja, ja sama asia sai paljon suuremmat mittasuhteet. Sitä Mikkola on seurannut ilolla ja ylpeydellä.

”Jos emme puhuisi seksuaalisesta häirinnästä, niin olisihan se tökerö tilanne. Nyt siitä puhutaan. Naiset voimaantuvat ja uskaltavat taistella vastaan, ja miehet joutuvat kelaamaan asemaansa.”

Siksi hän on halunnut tehdä ohjelman pornosta – sekin on aihe, josta ei paljon puhuta. Ja ehkä pornoa ymmärtämällä ihmiset voisivat kohentaa myös omaa seksuaalista älykkyyttään.

”Seksipositiivisuus auttaisi seksuaalisen häirinnän poistamisessa”, Mikkola sanoo.

”Jos voisimme keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta avoimemmin, kyllä seksuaalinen häirintäkin sitä kautta lähtee litomaan.”

Mikkolasta on ”läppä”, että esimerkiksi itsensä sanominen seksikkääksi on vallankumouksellinen teko jo sinänsä.

”Mitä tahansa nainen tekee, se voidaan seksualisoida. Ihan sama mitä puet – se on jo seksuaalinen kannanotto”, hän pohtii.

”Jos joku nuori nainen puhuu seksuaalisuudesta avoimesti, niin jumalauta se saattaa kuulostaa keski-ikäisen äijän korvaa liian radikaalilta. Alitajuisesti tiedostetaan, että jos nainen ottaa oman seksuaalisuutensa haltuun, niin se on voimakas nainen. Se uhkaa jonkun valta-asemaa, ja siksi se on niin kuumottava.”

9.2.2018
Facebook

Marja Honkonen, teksti
Aapo Huhta, kuva

Ina Mikkola

27-vuotias freelancetoimittaja ja media-alan ammattilainen.

Teki Subille dokumenttisarjan Ina <3 porno, joka ensimmäinen jakso esitetään 21. helmikuuta.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Bassoradion aamujuontajana ja Ylen Hullu juttu -ohjelman toimittajana.

Tuli alalle lukioaikanaan Nuorten Ääni -toimituksen kautta. Valmistunut Metropolian televisio- ja radiotyön linjalta medianomiksi.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta