Haluatko JSN:n puheenjohtajaksi?

JOURNALISTI
9.2.2018

Elina Grundström

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista, kirjoittaa Elina Grundström.

Jos sinun pitäisi lonkalta arvata, kuinka moni tuntee Julkisen sanan neuvoston, mitä sanoisit?

Viime syksyyn asti kuvittelin, että neuvosto on tuttu korkeintaan parille kymmenelle prosentille suomalaisista. Totuus valkeni, kun JSN teetti aiheesta kyselytutkimuksen.

Tulos oli ällistyttävä. Taloustutkimuksen lokakuussa 2017 tekemässä kyselyssä lähes 90 prosenttia suomalaisista tunnisti Julkisen sanan neuvoston. 55 prosenttia vastaajista totesi, että se on hyvin tai jonkin verran tuttu. Lisäksi 32 prosenttia sanoi kuulleensa siitä nimeltä. Vastaajia oli 258 ja virhemarginaali neljän prosentin luokkaa.

 

JSN:n tunnettuutta ovat vauhdittaneet sotahirvet ja muut mediakohut. Sitä on kasvattanut myös totuudenjälkeinen aika, joka on lisännyt kiinnostusta tiedon luotettavuuteen.

Niinpä jopa lyhenteen ”JSN” tunnisti 56 prosenttia vastaajista. Suunnilleen yhtä tunnettuja lyhenteitä olivat AKT ja STM, joiden takana on henkilökunnan koon suhteen ihan eri luokan instituutioita. AKT:lla on nettisivujensa perusteella pelkästään siivoojiakin kaksi – eli yhtä paljon kuin JSN:llä on valmistelevia sihteereitä.

Kun maine on kasvanut, tehtäväkenttäkin on laajentunut. Journalistin ohjeiden tulkitseminen toimittajille ei enää riitä. Myös medioiden yleisö haluaa tietoa journalismin pelisäännöistä. Niihin liittyviä yleisökysymyksiä ja haastattelupyyntöjä tulee neuvoston toimistoon päivittäin.

Suomalainen median itsesääntely on maailman huippua, mutta se ei pohjimmiltaan perustu JSN:n toimintaan vaan toimitusten arjessa tehtäviin ratkaisuihin. Neuvosto voi vain auttaa siinä laatimalla tulkintoja ja ohjeita, jotka tukevat journalisteja heidän työssään.

Sama pätee yleisön valistamiseen. Sekin perustuu kokonaan siihen, miten hyvin toimittajat onnistuvat perustelemaan juttujensa luotettavuuden omille lukijoilleen. JSN voi vain pikkuisen auttaa tuottamalla mediakasvatukseen sopivaa materiaalia.

Yleisön tiedonjano, juttujen kyseenalaistaminen ja ”valtamedian” haastaminen on tällä hetkellä loputonta. Journalismin puolustamisesta ja selittämisestä on tullut välttämätön osa toimittajien työtä. Suomen Kuvalehden Salla Vuorikoski selittää kärsivällisesti Journalistin ohjeita Twitterissä, Tuomas Rimpiläinen perustelee Aamulehden lukijoille rikosepäiltyjen nimien julkaisuperiaatteita. Yle on pestannut Sami Koiviston kokopäiväiseksi yleisövuorovaikutuksen päälliköksi. Yli sata vapaaehtoista toimittajaa on tehnyt kouluvierailuja Faktana, kiitos! -hankkeessa.

 

Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Jos toimittajat eivät itse puolusta ja selitä journalismia, kuka muu sitä tekisi. Ei kukaan.

Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista. Julkisen sanan neuvosto täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja Yle Oppiminen, Sanomalehtien liitto ja Aikakausmedia ovat tuottaneet JSN:n kanssa materiaaleja, joiden avulla se onnistuu. Mokasiko media? -videoiden avulla on helppoa toteuttaa kouluvierailu ja antaa oppilaiden kokeilla, millaista on tehdä päätöksiä Julkisen sanan neuvostossa.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta