Haluatko JSN:n puheenjohtajaksi?

Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista, kirjoittaa Elina Grundström.

Jos sinun pitäisi lonkalta arvata, kuinka moni tuntee Julkisen sanan neuvoston, mitä sanoisit?

Viime syksyyn asti kuvittelin, että neuvosto on tuttu korkeintaan parille kymmenelle prosentille suomalaisista. Totuus valkeni, kun JSN teetti aiheesta kyselytutkimuksen.

Tulos oli ällistyttävä. Taloustutkimuksen lokakuussa 2017 tekemässä kyselyssä lähes 90 prosenttia suomalaisista tunnisti Julkisen sanan neuvoston. 55 prosenttia vastaajista totesi, että se on hyvin tai jonkin verran tuttu. Lisäksi 32 prosenttia sanoi kuulleensa siitä nimeltä. Vastaajia oli 258 ja virhemarginaali neljän prosentin luokkaa.

 

JSN:n tunnettuutta ovat vauhdittaneet sotahirvet ja muut mediakohut. Sitä on kasvattanut myös totuudenjälkeinen aika, joka on lisännyt kiinnostusta tiedon luotettavuuteen.

Niinpä jopa lyhenteen ”JSN” tunnisti 56 prosenttia vastaajista. Suunnilleen yhtä tunnettuja lyhenteitä olivat AKT ja STM, joiden takana on henkilökunnan koon suhteen ihan eri luokan instituutioita. AKT:lla on nettisivujensa perusteella pelkästään siivoojiakin kaksi – eli yhtä paljon kuin JSN:llä on valmistelevia sihteereitä.

Kun maine on kasvanut, tehtäväkenttäkin on laajentunut. Journalistin ohjeiden tulkitseminen toimittajille ei enää riitä. Myös medioiden yleisö haluaa tietoa journalismin pelisäännöistä. Niihin liittyviä yleisökysymyksiä ja haastattelupyyntöjä tulee neuvoston toimistoon päivittäin.

Suomalainen median itsesääntely on maailman huippua, mutta se ei pohjimmiltaan perustu JSN:n toimintaan vaan toimitusten arjessa tehtäviin ratkaisuihin. Neuvosto voi vain auttaa siinä laatimalla tulkintoja ja ohjeita, jotka tukevat journalisteja heidän työssään.

Sama pätee yleisön valistamiseen. Sekin perustuu kokonaan siihen, miten hyvin toimittajat onnistuvat perustelemaan juttujensa luotettavuuden omille lukijoilleen. JSN voi vain pikkuisen auttaa tuottamalla mediakasvatukseen sopivaa materiaalia.

Yleisön tiedonjano, juttujen kyseenalaistaminen ja ”valtamedian” haastaminen on tällä hetkellä loputonta. Journalismin puolustamisesta ja selittämisestä on tullut välttämätön osa toimittajien työtä. Suomen Kuvalehden Salla Vuorikoski selittää kärsivällisesti Journalistin ohjeita Twitterissä, Tuomas Rimpiläinen perustelee Aamulehden lukijoille rikosepäiltyjen nimien julkaisuperiaatteita. Yle on pestannut Sami Koiviston kokopäiväiseksi yleisövuorovaikutuksen päälliköksi. Yli sata vapaaehtoista toimittajaa on tehnyt kouluvierailuja Faktana, kiitos! -hankkeessa.

 

Yksittäisiä juttuja ja Journalistin ohjeita pitää avata ja perustella yleisölle jatkuvasti. Jos toimittajat eivät itse puolusta ja selitä journalismia, kuka muu sitä tekisi. Ei kukaan.

Vastaa kysymyksiin, twiittaa, bloggaa, kirjoita kolumni. Jos olet aina halunnut JSN:n puheenjohtajaksi, sekin on mahdollista. Julkisen sanan neuvosto täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja Yle Oppiminen, Sanomalehtien liitto ja Aikakausmedia ovat tuottaneet JSN:n kanssa materiaaleja, joiden avulla se onnistuu. Mokasiko media? -videoiden avulla on helppoa toteuttaa kouluvierailu ja antaa oppilaiden kokeilla, millaista on tehdä päätöksiä Julkisen sanan neuvostossa.

9.2.2018
Facebook

Elina Grundström

elina.grundstrom@jsn.fi

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta