Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden miekka

Sananvapauden miekka eli kunniastipendi on Journalistiliiton tunnustuspalkinto. Se myönnetään liiton jäsenelle, joka on toiminut journalistina erityisen ansiokkaasti ja esimerkillisesti.

Tunnustus jaetaan kahdelle liiton jäsenelle joka neljäs vuosi. Se on arvoltaan 5 000 euroa, ja palkittu saa myös sananvapauden miekkaa symboloivan kirjeveitsen.

Tällä vuosikymmenellä sen ovat saaneet myös Vesa Toijonen, Taneli Koponen, Sylvia Bjon ja Airi Leppänen.

JOURNALISTI
21.12.2018

Nina Erho, teksti
Vesa Laitinen ja Harri Nurminen, kuvat

Haastattelujen tekoa poliisin valvonnassa pakolaisleirillä Jordaniassa. Käsky riisuutua lehdistötilaisuuden turvatarkastuksessa Israelissa.

Ylen Lähi-itään erikoistunut ulkomaantoimittaja Aishi Zidan, 32, on tänäkin vuonna joutunut tilanteisiin, joihin verrattuna työolot Suomessa tuntuvat idyllisiltä.

Painostuksesta selviytymisessä Zidania on auttanut toimittajan roolin kirkastaminen itselleen jo etukäteen. Pitkä kokemus alueen seurannasta tukee objektiivisuutta.

”Mitä enemmän asioista tietää, sitä enemmän niissä näkee sävyjä ja sitä monipuolisemmin ja tasapuolisemmin niistä voi kertoa. Toimittajan tehtävä on raportoida ja panna asiat kontekstiin.”

Zidan on raportoinut myös Gazan sodasta vuonna 2014 ja Irakin Mosulista Isisin kukistuessa siellä viime vuonna.

Journalistiliitto palkitsi joulukuussa Zidanin Sananvapauden miekalla ”vahvan ja monipuolisen tiedon välittämisestä kriisialueilta, joille hän on hankkiutunut sinnikkäästi ja epäröimättä”.

 

Kotimaassa Zidania huolettavat ulkomaantoimituksiin kohdistuneet säästöt, jotka huonontavat yleisön mahdollisuuksia saada tietoa.

Tietoa pitäisi saada samasta syystä, joka innoittaa ulkomaanjournalistia: merkityksellisten tapahtumien määrä ja kirjo on valtava.

Yhtenä päivänä uutisoidaan huippukokouksesta, seuraavana puhutaan jonkun keittiössä paikallisista äitiysvapaista tai haastatellaan kapinallistaistelijaa. Yksityiskohdista syntyy kehityskulkuja, jotka on tärkeää hahmottaa.

Toinen huolenaihe on toimittajiin kohdistuva viha, josta Zidanilla on omaakin kokemusta. Hänestä toimitusten pitäisi valmentaa väkeään vihan kohtaamiseen nykyistä enemmän. Myös puhetta journalismin puolesta tarvitaan enemmän.

”Lehdistönvapaus voi rapautua, myös Euroopassa. On hirveää, jos toimittajat alkavat vältellä joidenkin asioiden käsittelemistä pelon takia.”

 

Toisen kunniastipendin sai free-lancetoimittaja Jarno Liski, 34, joka on ”uutterasti ja rohkeasti kaivanut muun muassa pääministeri Juha Sipilän, verohallinnon sekä Nuorisosäätiön tekemisiä”.

Liski tunnetaan myös media-alaa kriittisesti käsittelevistä kirjoituksistaan, joissa hän on perannut MTV:n ulkoistamisia ja Ylegatea.

Vaikka toimittajan tutkiva katse ei miellytä kaikkia, hänen on pysyttävä lujana ja mietittävä Journalistin ohjeiden lupauksia, ei jutun seurauksia.

”En tiedä, onko kyse rohkeudesta vai siitä, ettei ole vakituista työsuhdetta menetettävänä, mutta en halua koko ajan optimoida riskejä ja miettiä, kuka jutusta suuttuu. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen.”

”On uskottavuuden kannalta ongelmallista, jos arvioimme mediavallan käyttöä eri standardein kuin poliittisen tai taloudellisen vallan käyttöä.”

 

Liskin mielestä journalisteilla on keskeinen rooli sananvapauden rajojen pitämisessä laveina.

Tehtävän hoitamista uhkaavat kiire, resurssipula ja mukavuudenhalu, joiden vuoksi on helppo lipsua tekemään ennemmin nopeita ja turvallisia kuin pitkää selvittämistä vaativia ja sananvapaustaisteluihin johtavia juttuja.

Kehuttu suomalainen sananvapaus on osaltaan myös sitä, ettemme ole menneet tarpeeksi lähelle sen esteitä.

”Itsetarkoitus ei ole se, ettei jutusta jouduta oikeuteen vaan se, että tiedot ovat oikein eikä tuomiota tule. Eikä sekään ole mahdoton tilanne, että oikeuslaitos ja journalisti ovat eri linjoilla siitä, mikä on sallittua sananvapauden käyttöä.”

Liski on myös asiakirjajulkisuuden puolestapuhuja.

”Sananvapaus ei tarkoita pelkästään sanomisen vapautta vaan myös oikeutta saada tietoja, joista voi jotain sanoa.”

Sananvapauden miekka

Sananvapauden miekka eli kunniastipendi on Journalistiliiton tunnustuspalkinto. Se myönnetään liiton jäsenelle, joka on toiminut journalistina erityisen ansiokkaasti ja esimerkillisesti.

Tunnustus jaetaan kahdelle liiton jäsenelle joka neljäs vuosi. Se on arvoltaan 5 000 euroa, ja palkittu saa myös sananvapauden miekkaa symboloivan kirjeveitsen.

Tällä vuosikymmenellä sen ovat saaneet myös Vesa Toijonen, Taneli Koponen, Sylvia Bjon ja Airi Leppänen.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta