Milloin freelancer on jäävi?

JOURNALISTI
21.12.2018

Anna-Sofia Nieminen

Twitter: @SofiaNieminen.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Kuvitellaanpa seuraava tilanne: Freelancer kirjoittaa jutun Suomen luonnonsuojeluliiton kustantamaan Suomen Luonto -lehteen. Viikkoa myöhemmin Yle tilaa häneltä jutun, joka käsittelee kyseistä liittoa tai johon pitäisi haastatella liiton työntekijää. Voiko freelancer ottaa Ylen toimeksiannon? Jos, pitääkö jutussa tuoda ilmi yhteys Suomen Luontoon?

Pohditaan vielä pidemmälle: Muuttuuko tilanne, jos tapahtumien välissä onkin kulunut vuosi? Entä onko sillä merkitystä, montako juttua freelancer on tehnyt Suomen Luontoon?

Ja vielä: Vaikuttaako päätökseen juttutyyppi? Voiko henkilökuvasta ja uutisesta ajatella samalla tavalla?

Freelancer joutuu miettimään tällaisia rajoja, mutta siihen ei ole kovin paljoa eväitä tarjolla. Toki rajoihin liittyviä pohdiskelua kuulee joskus vaikka alan tapahtumissa tai julkisuudessa, mutta usein se on melko ympäripyöreää ja kutistuu tilanteisiin, joissa freelancer tekee journalismin lisäksi viestinnän töitä. Minusta pelkästään journalismin tekeminen useille asiakkaille vaatii harkintaa.

Journalistin ohjeissa sanotaan, että journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin tai että journalistin ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Tämä jättää kuitenkin paljon tulkinnanvaraa.

Journalistissa oli elokuussa freelancereiden jääviyskysymyksiä käsittelevä juttu, jossa JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström totesi näin: ”Toivon, että freelancereilla on kollegoja, joiden kanssa keskustella näistä aiheista, ja että ostajilla on aikaa pohtia mahdollisia jääviystilanteita avustajien kanssa.”

Niin toivon minäkin, mutta lisäksi toivon, että esimerkiksi JSN, Journalistiliitto tai Suomen freelance-journalistit antaisi asiasta jonkinlaisen ohjeistuksen tai tuottaisi materiaalia, jonka pohjalta freelancerit voisivat miettiä näitä kysymyksiä. Vaikka esimerkkitapauksia ja suosituksia niihin?

Varmasti moni tilanne vaatisi edelleen tilannekohtaista harkintaa, ja vaikkapa aikaan perustuvat suositukset voivat tuntua keinotekoisilta. Mutta jos kukin freelancer ratkoo asiaa itsekseen, käytäntöjen kirjo voi olla iso. Se tuntuu hurjalta myös yleisön näkökulmasta.

Läpinäkyvyys lienee yksi ratkaisu. Ja kenties myös medioissa voitaisiin tehdä asiaan liittyviä linjauksia?



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta