Liikaa keskustelua

JOURNALISTI
21.12.2018

Asko Lehtonen .

Twitter: @askolehtonen

Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Julkisen sanan neuvosto otti seitsemän vuotta sitten kantaa tiedotusvälineiden verkkosivuilla käytävään keskusteluun: toimituksen tulee seurata sivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen.

Lausumassa todetaan, että ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt.

On helppo löytää juttuja, jotka nostattavat väkivaltaa yllyttävää tai vihaa lietsovaa kirjoittelua. Sille löytyy valitettavasti tilaa, vaikka virallinen media ei sitä julkaisisikaan.

 

Kaikesta ei voi edes yrittää keskustella. Esimerkiksi Iltalehti kertoo jo etukäteen, että kommentoinnin mahdollisuutta ei lisätä uutisiin, jotka käsittelevät muun muassa raakoja väkivaltarikoksia, seksuaalirikoksia, seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttoa tai uskontoa. Lehti kehottaa keskustelijoita olemaan kunnioittavia ja asiallisia.

Marraskuun lopulla Zimbabwessa sattui lento-onnettomuus, jossa menehtyi suomalaisia yritysjohtajia ja zimbabwelainen lentäjä. Iltalehdessä nimimerkki lateli oman tuomionsa: ”Sairaita on ne, jotka lähtee tonne toteuttamaan tappohimonsa” ja lentäjä ”mädäntyköön helvetissä mun puolesta”.

Vihan lietsomisen ja asiallisen keskustelun välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin. Julkisen sanan neuvoston lausumaa pitäisi toimituksissa lukea kaikkien juttujen keskusteluketjuja vahdittaessa.

Helsingin Sanomissa haastateltiin naista, joka viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kiertelemällä kirpputoreja. Haastateltu myös myy löytöjään. Verkkolehden nimimerkkikirjoittajan mielestä lehden haastattelema ihminen oli ”juuri se kirpputorien syöpä, joka poimii kirsikat kakun päältä ja myy ne kovaan hintaan eteenpäin”.

”Kirpparikuningatar” oli jutun arvoinen, ja toimituksessa arvioitiin, että on yhtä arvokasta antaa nimimerkin haukkua haastateltavaa syöväksi. Ymmärrän, että kirjoittaja käytti sairautta metaforana, mutta silti.

Etelä-Suomen Sanomat kertoi, että Lahden kaupungin itsenäisyysjuhlassa kaupunginvaltuutettu kouri toista valtuutettua. Verkkokeskustelussa nimimerkit – kuinkas muuten – arvioivat ja syyttelevät kumpaakin jutussa mainittua henkilöä.

Jälleen kerran: juttu oli tarpeen tehdä, mutta mikä on keskustelun arvo?

 

Itsekin keskusteluja moderoivana tiedän, millaista tavaraa palstoille pahimmillaan tarjotaan. Tunkkaisimman kuonan siivoaminen ei anna lupaa julkaista toiseksi ja kolmanneksi tunkkaisinta, vaikka kuinka korostettaisiin, että kirjoittajat ovat juridisessa vastuussa sisällöstä. Laatumedioiden pitää valvoa laatua myös verkossa.

Keskustelulaahukset voivat tuoda uutiseen lisää sävyjä ja näkökulmia, myös uusia jutun aiheita. Parhaimmillaan kommenteissa on terävyyttä, jota lehdestä ei muuten ehkä löydä, mutta kriittinen ja piikikäs voi olla loukkaamattakin.

Lehtien verkossa keskustelijoille antaman ohjeen voi tiivistää näin: muista hyvät tavat, älä huuda tai kiroile. Verkossa vastuu on myös toimituksella, ei vain keskustelijalla.



10 2019
Arkisto

Ymmärrys ei lisäänny tiedonmuruja tuuttaamalla tai kollegaa nälvimällä

Kuluneiden parin viikon aikana me journalistit olemme onnistuneet julkaisemaan paljon tietoa, mutta ymmärryksen lisääminen on jäänyt jalkoihin, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Autoilua puolustavia ja maahanmuuttoa vastustavia toimittajia on liian vähän, Karri Kannala

Helsingin Uutisten päätoimittajalla on voimakkaita mielipiteitä, mutta usein hän jättää ne kertomatta.

MTV:n työehtosopimuksesta ovat neuvotelleet Ulla Rannikko (MTV, vasemmalla edessä), Jaakko Sainio (Palta) ja Heidi Aho (Palta), Tuomas Aalto (Journalistiliitto), Petri Savolainen (Journalistiliitto), Petteri Savolainen (MTV:n luottamusmies) ja Kari Pyrhönen (Media- ja ohjelmatyöntekijät).

Media-alan tes-neuvottelut etenevät hitaasti

Av-kääntäjien sopimusta jatkettiin vuodella.

Jospa lukija ei olekaan ensisijaisesti kuluttaja?

Viime vuosituhannella journalistit suhtautuivat yleisöön kuin opettamista vailla oleviin hallintoalamaisiin. Nyt hallintoalamaisesta on tullut kuluttaja, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Jouluradio on brändi ja mielentila

Kauppakeskus Redistä käsin toimivasta Jouluradiosta on kasvanut monikanavainen radiobrändi. Joululauluja kuunnellaan ympäri vuoden, kertoo toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.

Leena Hirvonen haluaa Nokian Uutisten lukijoiden aamukahvipöytään

Uusi päätoimittaja uskoo, että mikropaikallisen journalismin merkitys on entistä suurempi, kun kaikkea mahdollista on saatavilla.

Kuka johtaa työmarkkinateatteria?

”Työnantajat ajavat siis samaan aikaan vientivetoista mallia ja puhuvat paikallisen sopimisen puolesta. Kumpikaan ei kuitenkaan tosiasiassa tunnu maistuvan”, kirjoittaa Rami Lindström kolumnissaan.

Hej arbetsgivare! Frilansaren är den lojalaste arbetstagaren du kan få

Det känns ofta som om inte heller arbetsgivarna förstår att en frilans egentligen är billigare än en fast anställd då alla osynliga kostnader beaktas, skriver Liselott Lindström.

Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Janne Flinkkilä ehti vain aloittaa puhelun, kun hän tajusi jo tehneensä ison mokan.

Toimittaja oli jämäkkä mentori

Kuolleita: Toimittaja Helena Vehkaoja-Mäkelä 3. 5. 1940 Ylistaro – 28. 10. 2019 Helsinki

Tiukka haastattelija

Toimittaja Leif Henry Salmén 19. 1. 1952 Helsinki – 19. 11. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta