Liikaa keskustelua

JOURNALISTI
21.12.2018

Asko Lehtonen .

Twitter: @askolehtonen

Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Julkisen sanan neuvosto otti seitsemän vuotta sitten kantaa tiedotusvälineiden verkkosivuilla käytävään keskusteluun: toimituksen tulee seurata sivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen.

Lausumassa todetaan, että ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt.

On helppo löytää juttuja, jotka nostattavat väkivaltaa yllyttävää tai vihaa lietsovaa kirjoittelua. Sille löytyy valitettavasti tilaa, vaikka virallinen media ei sitä julkaisisikaan.

 

Kaikesta ei voi edes yrittää keskustella. Esimerkiksi Iltalehti kertoo jo etukäteen, että kommentoinnin mahdollisuutta ei lisätä uutisiin, jotka käsittelevät muun muassa raakoja väkivaltarikoksia, seksuaalirikoksia, seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttoa tai uskontoa. Lehti kehottaa keskustelijoita olemaan kunnioittavia ja asiallisia.

Marraskuun lopulla Zimbabwessa sattui lento-onnettomuus, jossa menehtyi suomalaisia yritysjohtajia ja zimbabwelainen lentäjä. Iltalehdessä nimimerkki lateli oman tuomionsa: ”Sairaita on ne, jotka lähtee tonne toteuttamaan tappohimonsa” ja lentäjä ”mädäntyköön helvetissä mun puolesta”.

Vihan lietsomisen ja asiallisen keskustelun välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin. Julkisen sanan neuvoston lausumaa pitäisi toimituksissa lukea kaikkien juttujen keskusteluketjuja vahdittaessa.

Helsingin Sanomissa haastateltiin naista, joka viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kiertelemällä kirpputoreja. Haastateltu myös myy löytöjään. Verkkolehden nimimerkkikirjoittajan mielestä lehden haastattelema ihminen oli ”juuri se kirpputorien syöpä, joka poimii kirsikat kakun päältä ja myy ne kovaan hintaan eteenpäin”.

”Kirpparikuningatar” oli jutun arvoinen, ja toimituksessa arvioitiin, että on yhtä arvokasta antaa nimimerkin haukkua haastateltavaa syöväksi. Ymmärrän, että kirjoittaja käytti sairautta metaforana, mutta silti.

Etelä-Suomen Sanomat kertoi, että Lahden kaupungin itsenäisyysjuhlassa kaupunginvaltuutettu kouri toista valtuutettua. Verkkokeskustelussa nimimerkit – kuinkas muuten – arvioivat ja syyttelevät kumpaakin jutussa mainittua henkilöä.

Jälleen kerran: juttu oli tarpeen tehdä, mutta mikä on keskustelun arvo?

 

Itsekin keskusteluja moderoivana tiedän, millaista tavaraa palstoille pahimmillaan tarjotaan. Tunkkaisimman kuonan siivoaminen ei anna lupaa julkaista toiseksi ja kolmanneksi tunkkaisinta, vaikka kuinka korostettaisiin, että kirjoittajat ovat juridisessa vastuussa sisällöstä. Laatumedioiden pitää valvoa laatua myös verkossa.

Keskustelulaahukset voivat tuoda uutiseen lisää sävyjä ja näkökulmia, myös uusia jutun aiheita. Parhaimmillaan kommenteissa on terävyyttä, jota lehdestä ei muuten ehkä löydä, mutta kriittinen ja piikikäs voi olla loukkaamattakin.

Lehtien verkossa keskustelijoille antaman ohjeen voi tiivistää näin: muista hyvät tavat, älä huuda tai kiroile. Verkossa vastuu on myös toimituksella, ei vain keskustelijalla.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta