Free on uusi normaali

Pääkirjoitus.
JOURNALISTI
21.12.2018

Maria Pettersson
Twitter: @mariapetterss0n
maria.pettersson@journalistiliitto.fi

Freelancerit, yksin­yrittäjät, silppu- ja pätkätyöläiset. Siinä Journalistiliiton valtuuston kokouksen tärkein puheenaihe, ja syystä. Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten oikeudet ovat 2010-luvun työmarkkinoiden tärkeimpiä kysymyksiä. 

Joistakin Journalistiliiton edustamista työntekijäryhmistä jo valtaosa työskentelee ”epätyypillisissä” työsuhteissa, mutta eivät ne kovin ihmeellinen ilmiö ole muuallakaan yhteiskunnassa. Sitran arvion mukaan 35 prosenttia kaikista työsuhteista on ”epätyypillisiä” – Suomessa on noin 800 000 osa-aikaista, yksinyrittäjää, tarvittaessa töihin tulevaa, keikkatyöntekijää ja määräaikaista. Mikä tärkeintä, enemmistö uusis­ta työllistymisistä on ”epätyypillisiä” työsuhteita – siis uusi normaali.

Kuten toiselle kaudelle juuri valittu liiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo tämän lehden haastattelussa, asiaa hoitamaan tarvitaan koko ay-liike. Ammattiyhdistystoiminta sel­viytyy vain, jos kaikki onnistutaan ottamaan mukaan.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä? Paremmat tekijänoikeusehdot, terveydenhuolto ja koulutusmahdollisuudet ovat itsestään selvästi olennaisia. Lisäksi kaksi seikkaa pitää hoitaa kuntoon seuraavalla hallituskaudella.

Ensinnäkin liiton on voitava edustaa freelancereita neuvotteluissa. Nykyään neuvotteluissa työehdoista ja palkkioista voivat olla vastakkain jättiläismäinen mediakonserni ja yksi ihminen. Se ei ole reilu neuvottelutilanne.

Ennen kuin joku työnantajan edustaja ehtii älähtää, että eurooppalainen kilpailuoikeus kieltää moisen, sanottakoon: ei kiellä.

Euroopan neuvoston ministerikomitea totesi viime viikolla historiallisesti, että itsensätyöllistäjät saavat neuvotella kollektiivisesti, eikä kilpailulainsäädäntö saa sitä estää. Jo tähän asti esimerkiksi Saksassa on sovittu liittojen kesken freelancereiden palkkioista. Myös Tanskassa ja Itävallassa tällainen neuvottelu on mahdollista.

Toisekseen työttömyysturvalakia on muutettava. Jotta ihminen saisi työttömänä päivä­rahaa, hänen on täytettävä työssäoloehto.

Nykyään tilanne on joko tai: työssäoloehtoa kerryttää joko toimiminen palkkatöissä tai yrittäjänä. Työssäoloehtoa kerrytettäessä olisi jatkossa voitava yhdistää yrittäjyyttä ja palkkatyötä. Se auttaisi silpputyöläisiä, joiden työhön kuuluu sekä yrittäjyyttä että palkkapätkiä.

Järkevät ehdot freelancereille ja silpputyöläisille ovat lopulta kaikkien työntekijöiden etu.

Monisähläys seis

Univaikeudet, lähimuistin pätkiminen, keskittymiskyvyn häiriöt, uupuminen. Siihen nähden, että aivot ovat sekä työntekijän että työnantajan tärkein ansaintaväline, aivotyön kuormittavuudesta pidetään vähän ääntä.

Journalistiliiton valtuusto otti joulukuussa kantaa jäsenten aivojen kuormittumiseen. Jäsenet suoriutuvat kyllä perusteellisuutta vaativasta työstä, johon kuuluu yhä uusia välineitä, erilaisia päällekkäisiä työtehtäviä sekä työskentelyä hälyssä ja stressissä. Monipuolisesta ammattitaidosta tulee kuitenkin vääränlaisessa kuormituksessa rasittavaa monisähläystä.

Työnantajan pitää – ja kannattaa – ottaa aivoterveys huomioon suunnitellessaan työsuojelua. Kuten valtuusto totesi, ei työmaallakaan haluta, että työntekijä työntää sormet sirkkeliin. Aivojen kanssa pitäisi toimia samalla tavalla ennalta ehkäisten. Pään räjähtämisestä ei hyödy kukaan.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta