Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen, 25

 

Joensuussa asuva toimittaja.

Työskennellyt verkkotoimittajana Karjalaisessa runsaat kaksi vuotta. Tätä ennen työskenteli Karjalaisen uutistoimituksessa tuuraajana ja kesätoimittajana.

Opiskelee yhteiskuntapolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Opinnoista puuttuu vain gradu, joka on tekeillä.

Tanssii kansantanssia nuorisoseura Motoran Pelmakat-ryhmässä. Harrastaa myös lenkkeilyä, hiihtoa ja kuntosalilla käymistä.

JOURNALISTI
30.11.2018

Janne Salomaa, teksti
Johanna Kokkola, kuva

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

”Lenkkeillessä työasiat saattavat pyöriä mielessä, mutta tanssiessa ne unohtuvat”, sanoo kansantanssia harrastava Karjalaisen verkkotoimittaja Anni Kuittinen.

Tanssitreeneissä työasiat on pakkokin unohtaa.

”Tanssiessa on vastuussa koko ryhmälle. Jos harjoituksissa on muissa maailmoissa, se vaikuttaa myös muiden suoriutumiseen.”

Kuittinen on harrastanut kansantanssia kahdeksanvuotiaasta saakka. Yhdessä tekeminen vetosi heti häneen.

”Ryhmästä sai nopeasti kavereita. Lisäksi kansantanssissa oli vauhtia, joka sopi luonteelleni.”

Kouluaikoina kansantanssiharrastuksesta kertominen tuntui Kuittisesta kiusalliselta. Usein hän tyytyi mutisemaan harrastavansa ”sellaista tanssia”.

”Jos olisin kertonut, että harrastan kansantanssia, olisin saanut heti oikoa ennakkoluuloja.”

 

Nykyisin Kuittinen kertoo ylpeänä harrastuksestaan, vaikka kohtaa yhä vääriä mielikuvia.

Ensimmäinen yleinen ennakkoluulo on, että kansantanssin harrastajat olisivat pääosin eläkeikäisiä, kun tosiasiassa valtaosa harrastajista on lapsia ja nuoria. Kuittinenkin harrastaa kansantanssia nuorisoseura Motorassa.

Toinen väärä mielikuva on, että kansallispuku olisi aina päällä.

”Esityksissä asuna voi olla esimerkiksi farkut ja t-paita tai jotain muuta. Asua myös saatetaan vaihtaa esityksen aikana. Joskus ulkotapahtumissa olen joutunut vaihtamaan asua vauhdilla pusikossa.”

Kolmas ennakkoluulo on, että kansantanssi vain toistaisi vanhoja kaavoja. Motorassa suunnitellaan kuitenkin koko ajan uusia koreografioita.

”Teemme tanssit raikkaalla otteella yleisöä ajatellen. Puhumme tanssiteoksista, jotka ovat 10 – 15 minuutin mittaisia juonellisia kokonaisuuksia. Ilmaisu on erittäin olennainen osa tätä, ja meillä käy välillä harjoituksissa myös teatterialan ammattilainen.”

Kuittisen ryhmä esiintyy säännöllisesti kansantanssi- ja musiikkitapahtumissa ja erilaisissa paikallisissa tilaisuuksissa. Esiintymisiä on ollut myös Espanjassa, Italiassa, Virossa ja Norjassa.

”Tunteikkaimpia hetkiä ovat ne, kun tanssiesityksen jälkeen kumartaa lavalla ja yleisö nousee taputtamaan seisaaltaan. Silloin tulee välillä kyynel silmään. On niin hienoa seisoa lavalla ystävien kanssa, joiden kanssa on saanut tanssilla tehtyä yleisöön suuren vaikutuksen.”

Esiintymiskokemuksesta on ollut hyötyä myös toimittajan työssä.

”Tanssijana olen tottunut olemaan esillä ja sen vuoksi en ole ainakaan ujo. Tanssiharrastus on myös antanut reippautta, jota tarvitsee esimerkiksi, kun täytyy kaupungilla pysäytellä ihmisiä gallupia varten. Samalla se on edustusroolin ottamista, mitä tanssijanakin teen tapahtumissa.”

Anni Kuittinen, 25

 

Joensuussa asuva toimittaja.

Työskennellyt verkkotoimittajana Karjalaisessa runsaat kaksi vuotta. Tätä ennen työskenteli Karjalaisen uutistoimituksessa tuuraajana ja kesätoimittajana.

Opiskelee yhteiskuntapolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Opinnoista puuttuu vain gradu, joka on tekeillä.

Tanssii kansantanssia nuorisoseura Motoran Pelmakat-ryhmässä. Harrastaa myös lenkkeilyä, hiihtoa ja kuntosalilla käymistä.



7 2019
Arkisto

Paluumuuttajat

Viestintätyö houkuttelee journalisteja, mutta kaikki eivät jää sille tielleen. Katri Makkonen ja muut palaajat kertovat nyt, mitä reissu opetti.

Kun sananvapautta loukataan, Suomen media ei puolusta itseään

”Suomi on sananvapauden kärkimaa niin kauan kuin media käyttää sananvapauttaan niin, ettei tärkeää miestä harmita”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Viestinnän ja journalismin sekoittuminen huolettavat, mutta väärästä syystä

”Viestinnän ja journalismin sekoittuminen on vaarallista ja johtaa journalismin uskottavuuden horjumiseen. Suurin uhka eivät kuitenkaan ole viestintäalalla piipahtaneet toimittajat”, kirjoittaa Maria Pettersson.

On vähän hassua puuhaa lukea uutisia televisiossa, Matti Rönkä

Ylen ykkösuutisankkurin toiveuni on kertoa kansalle vaalituloksista joka sunnuntai. ”Minä en innostu enää mistään”, Rönkä sanoo.

Näin syntyy ruokalehden juttu kauden sienistä

Glorian ruoka & viini tilasi freelance-ruokatoimittaja Anu Braskilta sieniruokajutun. Jutunteko alkoi kesäkuussa 2018. Juttu ilmestyi yli vuotta myöhemmin.

Kikylle ei ole media-alalla perusteita, ja siksi sen on aika mennä

”Media-alalla ei ole paljoa tekemistä Suomen viennin kanssa”, kirjoittaa edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Ammattiliitot saivat kikystä tarpeekseen

Lisää työpaikkoja ja työlle tekijöitä. Syntyi kilpailukykysopimus eli kiky. Eniten siitä hyötyvät työnantajat.

”Kärpäsenpaskalla” on väliä

”Oikeaoppiset merkinnät osoittavat, että toimitus on kunnioittanut vieraiden kielten ominaispiirteitä”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vardagen är exotisk – och därför behövs utrikeskorrespondenter

”Publiken vill se vanlig afrikansk vardag, för det är något man sällan ser”, skriver Liselott Lindström.

”Lamppuja pitäisi syttyä päivittäin”

Turo Uskali aloitti Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessorina.

Kumottu kielteinen päätös on paras palaute turvaa hakevien journalistien auttamisesta

”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola

Pikkukalsarit jalassa, väärä avain kädessä

” Palatessa avain ei käynytkään huoneeni oveen”, muistaa Simo Hyttinen.

Kaukomatkailija ja seikkailija on poissa

Kuolleita: Toimittaja Heikki Haapavaara 26. 3. 1956 Kajaani – 26. 8. 2019 Singapore

Intohimoinen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Janne Salomaa Helsinki 24. 4. 1984 – Helsinki 25. 8. 2019

Toimittaja henkeen ja vereen

Toimittaja Riitta Turunen 3. 4. 1961 Ilomantsi – 21. 7. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta