Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen, 25

 

Joensuussa asuva toimittaja.

Työskennellyt verkkotoimittajana Karjalaisessa runsaat kaksi vuotta. Tätä ennen työskenteli Karjalaisen uutistoimituksessa tuuraajana ja kesätoimittajana.

Opiskelee yhteiskuntapolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Opinnoista puuttuu vain gradu, joka on tekeillä.

Tanssii kansantanssia nuorisoseura Motoran Pelmakat-ryhmässä. Harrastaa myös lenkkeilyä, hiihtoa ja kuntosalilla käymistä.

JOURNALISTI
30.11.2018

Janne Salomaa, teksti
Johanna Kokkola, kuva

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

”Lenkkeillessä työasiat saattavat pyöriä mielessä, mutta tanssiessa ne unohtuvat”, sanoo kansantanssia harrastava Karjalaisen verkkotoimittaja Anni Kuittinen.

Tanssitreeneissä työasiat on pakkokin unohtaa.

”Tanssiessa on vastuussa koko ryhmälle. Jos harjoituksissa on muissa maailmoissa, se vaikuttaa myös muiden suoriutumiseen.”

Kuittinen on harrastanut kansantanssia kahdeksanvuotiaasta saakka. Yhdessä tekeminen vetosi heti häneen.

”Ryhmästä sai nopeasti kavereita. Lisäksi kansantanssissa oli vauhtia, joka sopi luonteelleni.”

Kouluaikoina kansantanssiharrastuksesta kertominen tuntui Kuittisesta kiusalliselta. Usein hän tyytyi mutisemaan harrastavansa ”sellaista tanssia”.

”Jos olisin kertonut, että harrastan kansantanssia, olisin saanut heti oikoa ennakkoluuloja.”

 

Nykyisin Kuittinen kertoo ylpeänä harrastuksestaan, vaikka kohtaa yhä vääriä mielikuvia.

Ensimmäinen yleinen ennakkoluulo on, että kansantanssin harrastajat olisivat pääosin eläkeikäisiä, kun tosiasiassa valtaosa harrastajista on lapsia ja nuoria. Kuittinenkin harrastaa kansantanssia nuorisoseura Motorassa.

Toinen väärä mielikuva on, että kansallispuku olisi aina päällä.

”Esityksissä asuna voi olla esimerkiksi farkut ja t-paita tai jotain muuta. Asua myös saatetaan vaihtaa esityksen aikana. Joskus ulkotapahtumissa olen joutunut vaihtamaan asua vauhdilla pusikossa.”

Kolmas ennakkoluulo on, että kansantanssi vain toistaisi vanhoja kaavoja. Motorassa suunnitellaan kuitenkin koko ajan uusia koreografioita.

”Teemme tanssit raikkaalla otteella yleisöä ajatellen. Puhumme tanssiteoksista, jotka ovat 10 – 15 minuutin mittaisia juonellisia kokonaisuuksia. Ilmaisu on erittäin olennainen osa tätä, ja meillä käy välillä harjoituksissa myös teatterialan ammattilainen.”

Kuittisen ryhmä esiintyy säännöllisesti kansantanssi- ja musiikkitapahtumissa ja erilaisissa paikallisissa tilaisuuksissa. Esiintymisiä on ollut myös Espanjassa, Italiassa, Virossa ja Norjassa.

”Tunteikkaimpia hetkiä ovat ne, kun tanssiesityksen jälkeen kumartaa lavalla ja yleisö nousee taputtamaan seisaaltaan. Silloin tulee välillä kyynel silmään. On niin hienoa seisoa lavalla ystävien kanssa, joiden kanssa on saanut tanssilla tehtyä yleisöön suuren vaikutuksen.”

Esiintymiskokemuksesta on ollut hyötyä myös toimittajan työssä.

”Tanssijana olen tottunut olemaan esillä ja sen vuoksi en ole ainakaan ujo. Tanssiharrastus on myös antanut reippautta, jota tarvitsee esimerkiksi, kun täytyy kaupungilla pysäytellä ihmisiä gallupia varten. Samalla se on edustusroolin ottamista, mitä tanssijanakin teen tapahtumissa.”

Anni Kuittinen, 25

 

Joensuussa asuva toimittaja.

Työskennellyt verkkotoimittajana Karjalaisessa runsaat kaksi vuotta. Tätä ennen työskenteli Karjalaisen uutistoimituksessa tuuraajana ja kesätoimittajana.

Opiskelee yhteiskuntapolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Opinnoista puuttuu vain gradu, joka on tekeillä.

Tanssii kansantanssia nuorisoseura Motoran Pelmakat-ryhmässä. Harrastaa myös lenkkeilyä, hiihtoa ja kuntosalilla käymistä.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta