Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

JOURNALISTI
30.11.2018

Sini Lemmetty, teksti
Maxim Usik, kuvitus

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Ylen verkkouutisen lopusta löytyy nykyään yhä useammin sininen Keskustele-painike. Viime vuosina lukijat eivät ole päässeet kommentoimaan uutisia kuin poikkeustapauksissa, mutta tämän vuoden aikana keskusteluun on otettu uudenlainen linja ja moderointihommiin tekoäly. Päätoimittaja Riikka Räisäsen mukaan uudistusta suunniteltiin useampi vuosi.

”Päätimme jo pari vuotta sitten, että haluamme avata uutisjutut uudelleen yleisökeskustelulle. Koska kommenttien moderointi käsin olisi vaatinut paljon työtunteja, aloimme tutkia, onnistuisiko moderointi tekoälyn avulla”, Räisänen kertoo.

Sopiva alihankkija ja tekoäly löytyivät, ja keväällä kaksi Ylen toimittajaa alkoi opettaa tekoälyä moderoimaan lukijakommentteja.

”Tekoäly purkaa viestin erillisiksi sanoiksi ja katsoo, kuinka todennäköisesti näiden sanojen yhdistelmässä on jotain sellaista, mitä siellä ei haluta olevan”, kertoo projektissa työskentelevä toimittaja Tuomo Björksten.

”Alihankkijan toimittama tekoäly käy läpi kaikki Yle.fi-sivustolle tulevat kommentit. Tekoälylle näytettiin esimerkkejä vanhasta keskustelumateriaalista sekä tuoreempia esimerkkejä, ja niiden pohjalta tekoäly tekee valintoja. Jos esimerkiksi joku alkaa kirjoitella väkivaltaa ihannoivia viestejä, tekoäly tunnistaa, että nyt mennään väärille raiteille, ja piilottaa kyseiset viestit”, Björksten kertoo.

Lukijat ovat alkaneet löytää keskusteluketjut. Keväällä kommentteja tuli Björkstenin mukaan muutamia kymmeniä päivässä, nykyään luku on nelinumeroinen.

 

Yleen saapuu tuhansia palautteita joka päivä.

”Veronmaksajien rahoittamana Yle pyrkii siihen, että lukijat kokevat tulevansa kuulluiksi. Kaikkiin palautteisiin emme voi vastata, mutta pyrimme olemaan vuorovaikutteisia aina, kun se on mahdollista”, kertoo Ylen vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto. Tekoälyn suodattamien kommenttien salliminen on yksi askel, mutta ei viimeinen.

Toimittajien toivotaan juttelevan yleisön kanssa aktiivisesti ja sitä kautta keksivän erilaisia juttuiheita. Tuomo Björksten on kollegansa kanssa kiertänyt toimituksissa kertomassa, miten toimittajat voisivat osallistua keskusteluihin. Sekä Björkstenin että päätoimit-taja Räisäsen mielestä juuri toimittajat ovat parhaita ihmisiä keskustelemaan uutisista ja uutisaiheista lukijoiden kanssa.

”Erilliset sometoimittajat tai yhteisömanagerit eivät voi olla perillä kaikista aihepiireistä yhtä hyvin kuin niihin perehtyneet toimittajat tai tietystä aihepiireistä vastaavat päälliköt. Toki vuorovaikutukseen erikoistuneita toimittajia tarvitaan auttamaan heitä”, Räisänen toteaa.

 

Toimittajien töiden uudelleenaikatauluttamiselta tuskin vältytään, kun journalismin ammattilaiset totuttelevat uusiin työtehtäviinsä keskustelijoina ja keskustelun ohjaajina. Tätä painottaa Ylen vuorovaikutuspäällikkö Koivisto. Yleen ei aiota palkata lisää työvoimaa, kun toimittajat alkavat enemmän vuorovaikuttaa lukijoiden kanssa. Työaika täytyy Koiviston mielestä suunnitella etukäteen kunkin jutun ja sen vaatiman jälkikeskustelun mukaan.

”Vaikka toimittajuus on usein kutsumusammatti, työnantaja ei voi olettaa, että toimittaja keskustelee lukijoiden kanssa myös vapaa-ajallaan.”

Yksi ratkaisu on, että toimittajat tekevät vähemmän juttuja ja käyttävät sen sijaan työaikaa jutuista keskustellen. Päätoimittaja Räisäsen mukaan Ylessä on linjattu jo aiemmin, että juttujen määrää lasketaan hieman ja niiden laatua nostetaan.

 

Mitä mieltä toimittajat ovat työnkuvansa muutoksesta?

Björkstenin mukaan Ylen toimittajat ovat olleet kiinnostuneita keskustelumahdollisuudesta lukijoiden kanssa. Ideaa ei ole siis tarvinnut myydä ”täysin vastahakoiselle yleisölle”.

Kasvava paine osallistua lukijakeskusteluun venyttää toimittajien ammatti-identiteetin rajoja, sanoo Koivisto.

”Perinteisesti meidän ammatti-identiteettimme on mennyt niin, että on tehty oma työ, julkaistu juttu ja lähdetty kotiin. Se ei kuitenkaan enää tänä päivänä riitä, vaan toimittajien kannattaa kuunnella, mitä lukijoilla on sanottavanaan uutisesta ja sen aihepiiristä. Lukijoille on tärkeää tulla kuulluksi”, Koivisto sanoo.

”Väitän, että muutos on vähintäänkin samaa kokoluokkaa kuin aikoinaan internetin tulo. Silloinhan sanomalehtien toimittajat keskustelivat kriittiseen sävyyn siitä, mikä internet on: ’me teemme lehteä, ei meidän tarvitse tehdä mitään verkkoon.’”

 

Journalistiikan tutkija Laura Ahvan mukaan Yle ei ole yksin. Yleisösuhteen tiivistäminen on tullut yhä tärkeämmäksi mediataloille. ”Vallan vahtikoiran” rooli ei enää riitä, vaan toimittajien odotetaan keskustelevan lukijoiden kanssa.

Tutkimusten mukaan uudenlainen ammatti-identiteetti herättää ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi Ahvan osallistuvan journalismin tutkimusprojektissa 2010-luvun alussa toimittajilta tuli näkemyksiä laidasta laitaan.

”Osa toimittajista oli todella innoissaan ja koki, että tiivis vuorovaikutus yleisön kanssa rikastuttaa omaa työtä. Osa puolestaan ei ollut kovinkaan innostunut”, Ahva tiivistää.

Lähitulevaisuudessa lukijoiden käymää keskustelua halutaan siirtää yhä enemmän mediatalojen omille sivuille, Ahva ennustaa. Siitä voi tulla jopa varteenotettava kilpailukeino.

”Veikkaan, että kohta ihmiset ihan oikeasti kyllästyvät verkkokeskusteluiden mekkalaan. Mediatalot voisivat profiloitua siten, että niiden sivuilla voisi osallistua turvallisesti ja sivistyneesti hyvin hoidettuun verkkokeskusteluun. Siinä on kaupallinen mahdollisuus”, Ahva pohtii.

Lisäksi uutisten hyvin hoidettu jälkikeskustelu voi

Ahvan mukaan lisätä jutun elinikää. Uutista saatetaan lukea vielä viikkojenkin päästä laadukkaan jälkikeskustelun vuoksi.

Ahva näkee toimittajat tärkeinä keskustelujen ohjaajina.

”Moderointi tulisi nähdä journalistisena työnä, jota ei kannata kokonaan ulkoistaa johonkin muualle. Jos tällä hetkellä odotetaan, että toimittajan tulee olla läsnä sosiaalisessa mediassa, tulevaisuudessa toimittajien työksi saatetaan määritellä myös uutisten jälkikeskustelun ohjaaminen”, tutkija arvelee.



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta