Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?
JOURNALISTI
30.11.2018

Elisa Helenius, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kriitikon ja taiteentekijän tutustuminen toisiinsa voi vaarantaa arvioiden puolueettomuuden. On hyvä miettiä, milloin lehden lukijoille pitäisi avata näitä suhteita.

Aamulehden teatterikriitikko Anu Ala-Korpela muistelee tapausta, jossa lehden toinen teatterikriitikko oli dramaturgina monologiesityksessä Tampereella. Silloin Aamulehti tilasi Hämeen Sanomien kriitikon arvioimaan esityksen Aamulehteen.

”Jos on yhtään kauemmin alalla, alkaa tietoisemmin ottaa etäisyyttä oman taiteen alansa tekijöihin, jottei synny jääviysongelmaa”, Ala-Korpela sanoo.

Tamperelainen freelancetoimittaja Jantso Jokelin on kasvanut teatterisuvussa, minkä takia moni teatterialan ihminen on hänelle sukua tai perhetuttu.

”Teatteriproduktioissa on usein mukana iso porukka, mikä on hankalaa minulle, koska jo yksi ihminen voi aiheuttaa jääviysongelman. Olen joutunut jättäytymään kokonaan pois Tampereen Komediateatterin esitysten arvioijista, koska teatterin johtaja on perhetuttuni. Myös isälläni on ollut siellä ohjauksia, minkä takia tunnen talosta väkeä.”

Jokelin aloitti kirjallisuuskriitikkona, mikä oli helpompaa, koska hän ei tuntenut kirjailijoita.

”Mutta myöhemmin tuli istuttua iltaa monen kirjailijan kanssa. Se on vähän veteen piirretty viiva, missä vaiheessa tuntee taiteilijan liian hyvin.”
 

Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko Kalle Kinnunen kertoo, että elokuvantekijät ja kriitikot muodostivat oman kulttuurikenttänsä 90-luvulle asti. Kriitikot saattoivat 70- ja 80-luvuilla olla jopa mukana tekemässä käsikirjoituksia.

”Tästä ollaan nykyään aika kaukana. Minulla ei ole elokuvatekijöiden joukossa kuin pari tyyppiä, joiden kanssa voisin mennä lounaalle muissa kuin työmerkeissä.”

Kinnusen mukaan inhimilliset syyt voivat vaikuttaa riippumattomuuteen kriitikkona.

”Suomalainen kriitikko on tietoinen siitä, että tulee elokuva-alan tapahtumissa kohtaamaan kasvokkain ihmisiä, joiden elokuvia on haukkunut. Vaikuttaako tämä siihen, miten kriitikko kirjoittaa?”

Lokakuussa ohjaaja Tuukka Temonen sätti avoimella Facebook-sivullaan niitä toimittajia, jotka olivat antaneet huonot arviot hänen Valmentaja-elokuvalleen. Kinnunen kirjoitti SK:n blogissaan Temosen käytöksestä ja Valmentajan heikkouksista. Temonen oli pitänyt jo hänen arviotaan Teit meistä kauniin -elokuvasta (2016) julkisena pilkkaamisena.

Kinnunen kokee olevansa paksunahkainen, ja hän on valmis ottamaan vastaan nurjasta kritiikistä mahdollisesti saapuvan palautteen.


Helsingin Sanomien pitkäaikaisen kirjallisuustoimittajan Antti Majanderin sisko Leena Majander oli 22 vuoden ajan johtotehtävissä kirjankustantamo Otavassa. Majander ei tiedä, mikä olisi mielekäs tapa kertoa arviossa kriitikon perhe- ja ystävyyssuhteista.

”En jäävännyt itseäni Otavan kirjojen arvioijana. Olen kommentoinut Otavaa yhtiönä vasta sen jälkeen, kun Leena ei enää ole ollut siellä töissä. Siskoni ei kertonut minulle Otavan sisäisistä asioista eikä hän käsittääkseni koskaan kustannustoimittanut kirjoja, joten en arvioinut hänen kädenjälkeään.”

Vuosina 1999 – 2011 WSOY kuului Sanoma-konserniin, jonka omistuksessa on myös Hesari.

”Tätä yhteyttä ei mainittu kritiikeissä, koska WSOY:n kirjoja on aina arvioitu Hesarissa. WSOY:n menestyskirjailijat, kuten Arto Paasilinna, olivat jopa happamia siitä, että heidän kirjansa saivat nuivia arvioita ‘heidän omassa lehdessään’, kuten he Hesaria kutsuivat”, Majander sanoo.

Pienessä maassa saman alan ihmiset myös yleensä jossain vaiheessa tutustuvat toisiinsa.

”Aina silloin tällöin kuulen, että maakunnissa asuvat kirjailijat väittävät Helsingin toimittajien arvioivan vain toistensa tekemiä kirjoja. Kun jaan teoksia kriitikoille, rutiininomainen kysymykseni on, tunnetteko kirjailijan kanssa toisenne. Jos kuulen jonkun arvioineen kaverinsa kirjan, avustajasuhde päättyy.”

Hänen kokemuksensa kuitenkin on, etteivät kriitikot edes halua arvioida ystäviensä teoksia.

”Joskus on tullut vastaan tilanne, että olen törmännyt johonkin kirjailijaan liian usein. Silloin en enää arvioi hänen kirjojansa, koska en voi ottaa tekstiä vain tekstinä.”

Silloin kirjasta voi tehdä esseen tai muun jutun, joissa voi mainita toimittajan ja kirjailijan välisestä suhteesta.



1 2019
Arkisto

Kasvukipuja

Voimisteluvalmentamista käsitelleestä Urheilulehden jutusta syntyi jälkipyykki, jonka takia Urheilutoimittajain liitosta erosi jäseniä. Se kertoo urheilujournalismin muutoksesta, joka on ollut tuloillaan pitkään.

Vihaviestien vyörytyksessä

Oikeustoimittaja Päivi Happonen ihmetteli Ylen blogissa Oulun poliisin tiedotuslinjaa. Poliisi kritisoi Happosta Twitterissä ja se aiheutti vihaviestien tulvan.

IS:ssa uutisia tekevät kaikki osastot. ”Sanoisin, että osastojen välillä on enemmän yhteistyötä kuin kilpailua. Yleensä IS:n saamasta uutisesta iloitaan osastorajojen yli”, sanoo Ilta-Sanomien uutispäällikkö Elina Koivisto (toinen oikealta). Kuvassa myös politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala, Uutis- ja yhteiskuntatoimituksen esimies Miia Honkanen, rikostoimittaja Niko Ranta, urheilun esimies Vesa Rantanen ja toimittaja Miikka Hujanen.

STT:n siteerausmäärät romahtivat

STT:n eniten siteeraamien viestimien kärkikymmenikkö pysyi lähes ennallaan, mutta siteerausten määrä laski yli kolmanneksen. Kärjessä jatkavat Yle ja HS. Ilta-Sanomat kipusi neljänneksi, ja Maaseudun Tulevaisuus nousi ensi kertaa kymmenen joukkoon.

Uudelleenjärjestelyjen jälkeen pääkirjoituksia kirjoittavat Aamulehdessä toimituksen johtoryhmä, uutispäälliköt ja osa toimittajista, sanoo päätoimittaja Jussi Tuulensuu. ”Linjan noudattamisesta vastaa päätoimittaja, joka myös muodostaa tarvittaessa lehden kannan merkittävimpiin aiheisiin.” Kuvassa Yleisradio haastattelee Tuulensuuta Aamulehden yt-neuvottelujen seurauksista 29. marraskuuta.

Kuka päättää lehden linjan?

Aamulehti lakkautti pääkirjoituksista huolehtineen artikkelitoimituksensa ja vähensi pääkirjoitusten määrää. Satakunnan Kansa luopui erityisistä pääkirjoittajista jo vuonna 2015. Mitä tekevät muut maakuntalehdet?

Uutiset vaikuttavat vaaleihin

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät, kirjoittaa Elina Grundström.

För tio år sedan var Jannike Store planeringschef på Radio Vega. I dag är hon teatertekniker på Unga Teatern och elektriker med det egna bolaget ”Käringen med strömmen”. På teatern gör hon allt från scenografier till kluriga tekniska lösningar. Hon har bland annat konstruerat radiostyrda höns (Pettson och Findus) och självlysande äpplen (Mio min Mio).

”De mest givande kaffepauserna finns på raksan”

De bytte bransch, men har haft stor nytta av sin journalistiska bakgrund. Möt Jannike Store, Eva Hagman och Sanne Wikström som alla valde ”Plan B”.

Jussi Turunen valmistui Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta teologian maisteriksi neljä vuotta sitten, mutta palasi tekemään ylioppilaslehti Uljasta. Vaikka lehden äkillinen lakkauttaminen oli erikoinen kokemus, Turusen paloa journalistin työhön se ei sammuttanut.

Ei niin uljas loppu

Ylioppilaslehti Uljas lakkautettiin vain 34 päivää uuden päätoimittajan palkkaamisen jälkeen. Turun ja Tampereen ylioppilaslehdissä tilanne elää, mutta Oulun lehti sai rehtorista ystävän.

Valtaa vain muiden myöntyessä

Kun tietokirjailija väittää omiaan, kustannustoimittaja korjaa keskustellen. Antti Heikkilän kohukirjan kaltaisen teoksen kustannuspäätöstä hänen on kuitenkin vaikea muuttaa muuksi.

Tuija Siltamäki saatteli Aviisin määrittelemättömän mittaiselle ilmestymistauolle. Hänet kuvattiin tammikuussa Tampereen ylioppilaskunnan toimistossa, josta melkein koko henkilökunta on muuttanut korkeakoulujen yhdistyessä syntyneen uuden ylioppilaskunnan tiloihin Hervantaan.

Kuin viimeistä Aviisia

Tuija Siltamäki päätoimitti mahdollisesti maailmanhistorian viimeisen Aviisin. ”Ylioppilaslehtien tulevaisuudessa huolettaa halu sitoutua yhteisiin asioihin, jotka eivät ole joka hetki mieluisia.”

Airin Bahmani kirjoitti Syyrian sota -kirjaa Kansalliskirjaston rauhassa.

Kenttätöissä Irakissa

Toimittaja Airin Bahmani haastattelee Lähi-idässä Syyrian sodan uhreja, poliitikkoja ja feministejä.

Av-kääntäjä Jukka Sorsa pelkää, että av-kääntämisestä on tulossa matalapalkka-ala, jolle ei kannata kouluttautua. Hänen työnsä Pre-Textin työsuhteisena freelancerina ovat vähentyneet viime vuosina.

Kolmen kastin kääntäjät

Av-kääntäjä Jukka Sorsa haluaa tes-neuvotteluissa kohentaa erityisesti ei-työsuhteisten freelancereiden asemaa. He ovat kääntäjistä heikoimmassa asemassa.

Kuvat kätevästi Etuovesta tai Oikotieltä

Moni toimitus poimii ilmaiskuvia juttuihinsa asunnonvälityssivustoilta. Käyttöehdot antavat konserneille oikeuden kuvien julkaisuun ilman eri korvausta.

Cheerleadingissä ei ole pakollisia liikkeitä, vaan jokainen esitys on erilainen. Tämä tekee arvostelusta haastavaa. Cheerleading-tuomari Anne Achtén kanssa harjoittelemassa oli helsinkiläisen Funky Team Gorillaz -joukkueen jäseniä.

Tyylipisteiden jakaja

Radiotuottaja Anne Achté arvioi olevansa Euroopan ahkerin cheerleading-tuomari.

Palvelujournalismia aikuistuville

Säde Mäkipää, 26, on aloittanut Improbatur-lehden päätoimittajana.

Ormen äter sin svans

Varför väcker Liike Nyt intresse? För att nyhetsmedierna bevakar den. Vi är en orm som äter sin egen svans, skriver Dan Lolax.

Ihan vain eduskuntavaalit

Kun me toimittajat nimeämme vaalit, kyse on tarinan käännekohdan etsimisestä. Mutta tiedättekö mitä? Vallankumousta ei ole tulossa, Janne Zareff kirjoittaa.

Gallupin aika

Kapeneeko puolueen etumatka toiseen tai hiipuuko puolueen kannatus vielä silläkin hetkellä, kun lukija lukee gallup-uutista, kysyy Vesa Heikkinen.

Tyhmänä uskaltaa

Kun Teollisuusneuvos ehdotti löylyjen jälkeen, että myös Aamulehti kutsuisi koripallojoukkuetta Nansoksi, Matti Mörttinen ei epäillyt vastata suorasukaisesti.

Tärkeä, mutta aina epävarma näyttö

Kari Raivion Näytön paikka -kirja korostaa tutkitun tiedon tärkeyttä, mutta muistuttaa sen iäti epävarmasta luonteesta – siitä, miten huonosti se sopii journalismin joko-tai-maailmaan, kirjoittaa Marja Honkonen.

Linda Pelkonen voitti hovissa

Helsingin hovioikeus on tuominnut toimittaja Linda Pelkoselle lukuisia kertoja soitelleen miehen laittomasta uhkauksesta sakkoihin.

Psykologiliitto antoi potkut päätoimittajalleen

Hannele Peltosen potkujen taustalla ovat päätoimittajan ja lehteä kustantavan Psykologiliiton johdon väliset jännitteet, joista Journalisti kertoi viime syksynä.

Ommöblering i HSS-toppen

HSS Media byter vd. Under rekryteringsprocessen sköts jobbet av Vasabladets chefredaktör Niklas Nyberg.

Gardberg: Viktigt ha stöd då det stormar

Yle Spotlights Annvi Gardberg har tilldelats Topeliuspriset. Journalisten bad Gardberg om tre tips på hur en journalist klarar sig då det stormar som hårdast.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta