Vaarallinen suhde

JOURNALISTI
30.11.2018

Elisa Helenius, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Kriitikon ja taiteentekijän tutustuminen toisiinsa voi vaarantaa arvioiden puolueettomuuden. On hyvä miettiä, milloin lehden lukijoille pitäisi avata näitä suhteita.

Aamulehden teatterikriitikko Anu Ala-Korpela muistelee tapausta, jossa lehden toinen teatterikriitikko oli dramaturgina monologiesityksessä Tampereella. Silloin Aamulehti tilasi Hämeen Sanomien kriitikon arvioimaan esityksen Aamulehteen.

”Jos on yhtään kauemmin alalla, alkaa tietoisemmin ottaa etäisyyttä oman taiteen alansa tekijöihin, jottei synny jääviysongelmaa”, Ala-Korpela sanoo.

Tamperelainen freelancetoimittaja Jantso Jokelin on kasvanut teatterisuvussa, minkä takia moni teatterialan ihminen on hänelle sukua tai perhetuttu.

”Teatteriproduktioissa on usein mukana iso porukka, mikä on hankalaa minulle, koska jo yksi ihminen voi aiheuttaa jääviysongelman. Olen joutunut jättäytymään kokonaan pois Tampereen Komediateatterin esitysten arvioijista, koska teatterin johtaja on perhetuttuni. Myös isälläni on ollut siellä ohjauksia, minkä takia tunnen talosta väkeä.”

Jokelin aloitti kirjallisuuskriitikkona, mikä oli helpompaa, koska hän ei tuntenut kirjailijoita.

”Mutta myöhemmin tuli istuttua iltaa monen kirjailijan kanssa. Se on vähän veteen piirretty viiva, missä vaiheessa tuntee taiteilijan liian hyvin.”
 

Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko Kalle Kinnunen kertoo, että elokuvantekijät ja kriitikot muodostivat oman kulttuurikenttänsä 90-luvulle asti. Kriitikot saattoivat 70- ja 80-luvuilla olla jopa mukana tekemässä käsikirjoituksia.

”Tästä ollaan nykyään aika kaukana. Minulla ei ole elokuvatekijöiden joukossa kuin pari tyyppiä, joiden kanssa voisin mennä lounaalle muissa kuin työmerkeissä.”

Kinnusen mukaan inhimilliset syyt voivat vaikuttaa riippumattomuuteen kriitikkona.

”Suomalainen kriitikko on tietoinen siitä, että tulee elokuva-alan tapahtumissa kohtaamaan kasvokkain ihmisiä, joiden elokuvia on haukkunut. Vaikuttaako tämä siihen, miten kriitikko kirjoittaa?”

Lokakuussa ohjaaja Tuukka Temonen sätti avoimella Facebook-sivullaan niitä toimittajia, jotka olivat antaneet huonot arviot hänen Valmentaja-elokuvalleen. Kinnunen kirjoitti SK:n blogissaan Temosen käytöksestä ja Valmentajan heikkouksista. Temonen oli pitänyt jo hänen arviotaan Teit meistä kauniin -elokuvasta (2016) julkisena pilkkaamisena.

Kinnunen kokee olevansa paksunahkainen, ja hän on valmis ottamaan vastaan nurjasta kritiikistä mahdollisesti saapuvan palautteen.


Helsingin Sanomien pitkäaikaisen kirjallisuustoimittajan Antti Majanderin sisko Leena Majander oli 22 vuoden ajan johtotehtävissä kirjankustantamo Otavassa. Majander ei tiedä, mikä olisi mielekäs tapa kertoa arviossa kriitikon perhe- ja ystävyyssuhteista.

”En jäävännyt itseäni Otavan kirjojen arvioijana. Olen kommentoinut Otavaa yhtiönä vasta sen jälkeen, kun Leena ei enää ole ollut siellä töissä. Siskoni ei kertonut minulle Otavan sisäisistä asioista eikä hän käsittääkseni koskaan kustannustoimittanut kirjoja, joten en arvioinut hänen kädenjälkeään.”

Vuosina 1999 – 2011 WSOY kuului Sanoma-konserniin, jonka omistuksessa on myös Hesari.

”Tätä yhteyttä ei mainittu kritiikeissä, koska WSOY:n kirjoja on aina arvioitu Hesarissa. WSOY:n menestyskirjailijat, kuten Arto Paasilinna, olivat jopa happamia siitä, että heidän kirjansa saivat nuivia arvioita ‘heidän omassa lehdessään’, kuten he Hesaria kutsuivat”, Majander sanoo.

Pienessä maassa saman alan ihmiset myös yleensä jossain vaiheessa tutustuvat toisiinsa.

”Aina silloin tällöin kuulen, että maakunnissa asuvat kirjailijat väittävät Helsingin toimittajien arvioivan vain toistensa tekemiä kirjoja. Kun jaan teoksia kriitikoille, rutiininomainen kysymykseni on, tunnetteko kirjailijan kanssa toisenne. Jos kuulen jonkun arvioineen kaverinsa kirjan, avustajasuhde päättyy.”

Hänen kokemuksensa kuitenkin on, etteivät kriitikot edes halua arvioida ystäviensä teoksia.

”Joskus on tullut vastaan tilanne, että olen törmännyt johonkin kirjailijaan liian usein. Silloin en enää arvioi hänen kirjojansa, koska en voi ottaa tekstiä vain tekstinä.”

Silloin kirjasta voi tehdä esseen tai muun jutun, joissa voi mainita toimittajan ja kirjailijan välisestä suhteesta.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta