Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

JOURNALISTI
30.11.2018

Janne Saarikivi

janne.saarikivi@helsinki.fi

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingon Sanomien kolumnistina.

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Maailmassa tapahtuu loputtomasti asioita. Muovipussi leijuu Hämeenlinnan torin poikki. Rakastavaiset kohtaavat toisensa Tsheljabinskissa ja juovat kaakaota. Auto ajaa ylinopeutta kohti Sääminkiä, tien varrella kaadetaan puita. Työpaikalla Raahessa on seksistinen ilmapiiri.

Toimittajan on luotava asioille konteksti. On kerrottava olennaisesta, ja vaiettava epäolennaisesta. Muuten syntyy vaarallisen valheellinen maailmankuva.

Mediakeskustelujen avainsana on valeuutinen. Se on tapahtuma, jota ei ole tapahtunut, tai tapahtuma, joka esitetään kerta kaikkiaan väärässä valossa.

Mikä kaikki on valeuutisia?

 

Tiederaportti kertoo, että maailman luonnonvaraisten eläinten kannat ovat pudonneet dramaattisesti, ja toinen, miten ilmastonmuutos on rikkonut kaikki ennusteet. Uutisissa todetaan myös, että syntyvyys on laskussa ja että Helsinkiin rakennetussa uudessa kauppakeskuksessa on huutava asiakaspula.

Jälkimmäiset uutiset saavat enemmän tilaa kuin ensimmäiset. Voisi ajatella, että ensimmäisten valossa ne olisivat positiivisia merkkejä ihmiskunnan kulutuksen taittumisesta. Media valitsee kuitenkin uutisiinsa toisen kärjen, huolen kasvun heikkenemisestä.

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan. Ne ovat vähintäänkin sukua uutisoinnille, jossa kauhistellaan muutaman venäläisäidin huoltajuuskriisiä ja annetaan ymmärtää, että maassa on venäläisvaino. Tai uutisille, jotka keskittyvät raiskaajan etniseen taustaan.

 

Ehkä valeuutisten lisäksi onkin myös sumu-uutisia tai utu-uutisia. Uutisia, jotka peittävät todellisuuden hämärään.

Uutinen terrori-iskuista länsimaassa saa satakertaisen huomion suhteessa terrori-iskuun Pakistanissa. Se on utu-uutinen. Se rakentaa maailmaa, jossa syömme rauhassa rapumössöä kauppakeskuksen peilisalissa, ellei paha ihminen tule ja tapa. Jossain toisaalla sumun kätköissä saa toisen luokan ihmisiä kuolla.

Prinsessa Dianan kuolema tai Leijonien kiekkokulta ovat utu-uutisia. Muistan, missä olin kun Diana kuoli, koska se oli iso uutinen. Mutta jos media ei olisi minulle prinsessasta kertonut, en olisi hänestä tiennyt yhtään mitään, en hänen kuolemastaan enkä elämästäänkään.

Maireat uutiset sympaattisesta bisneksillään rikastuneesta insinöörimiehestä, joka toi häkäpönttöauton Oulun torille, olivat utu-uutisia. Kukaan Suomen tuhansista toimittajista ei kysynyt kysymyksiä pääministeri Sipilän omaisuuden alkuperästä, jonka myöhemmin selvitti Jarno Liski artikkelissaan. Ja joka sitten unohdettiin.

 

Vaikeista asioista vaikeneminen ei ole ihme. Elämämme perustuu turruttaviin pikkuvalheisiin, jotka tekevät siitä siedettävää. Utu on yleisempää kuin kirkas valo. Median kuluttaja odottaa, että tätä valheellista mukavuudentunnettamme tuettaisiin. Että saisimme aamukahvia siemaillessamme lukea pehmeistä pikkuasioista, jotka eivät uhkaa ketään.

Hyvät toimittajat, älkää vain täyttäkö kuluttajan toiveita.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta