Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto, 56

Yle Puheen toimittaja. Vakituisesti Yleisradion palveluksessa vuodesta 1985, joista 20 viime vuotta toimittajana.

Suorittanut kolme alan ammattitutkintoa. Audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto mediatyöstä ja audiovisuaalisen viestinnän erikoisammattitutkinto radiotyöstä, molemmat 2010. Äänitarkkailija 1986.

JOURNALISTI
30.11.2018

Nina Erho, teksti
Liisa Huima, kuva

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

”Törmäsin diktaattoreihin tehdessäni Erehdysekspertti-sarjaa, jossa asioita katsotaan väärässä olemisen näkökulmasta. Silmänräpäyksessä tajusin, että diktaattorit vasta ovatkin henkilöitä, jotka ovat tehneet paljon virheitä”, sanoo Yle Puheen toimittaja Raimo Tyykiluoto. Hän toimittaa kolmatta tuotantokautta 12 diktaattoria -radiosarjaan – tosin näillä näkymin uusia jaksoja ehtii valmistua vain kymmenen.

”Aluksi diktaattorien piti olla Erehdysekspertin alla, mutta sitten vetävästä nimestä päätettiin työstää oma sarja. Aloitin kartoittamalla kirjallisuutta ja löysin Mikko Metsämäen suomentaman Hullut diktaattorit. Sitten tilasin Ylen arkistosta materiaaleja, etsiskelin itse lisää ja pyysin Metsämäkeä vieraaksi ohjelmaan.

Olen valinnut tuotantokausille diktaattoreita tasapuolisesti ympäri maailmaa välttääkseni esimerkiksi rasistista sävyä. On myös tärkeää osoittaa, että ilmiö voi syntyä missä vain. Se voi olla tulevaisuuttakin, mutta historiasta voidaan oppia ja olla varuillaan.

Taustamateriaalien kahlaaminen on työlästä, ja aikaa on aina liian vähän, mutta sarjaa ei hyödytä tehdä, ellei ole mitään uutta kerrottavaa. Yhden jakson tekemiseen menee noin viikko. Välillä hommat tulevat kotiin saakka, kun niistä ei voi panna aivoja narikkaan.

Jaksoissa kerrotaan, millainen diktaattori oli, millaisista oloista hän tuli, millaisen koulutuksen sai, miten hänestä tuli diktaattori ja mitä hän teki. Tarinoista huomaa, että vallasta seuraa helposti vainoharhaisuutta, eikä kenenkään psyyke kestä rajatonta valtaa. Toisaalta diktaattori tarvitsee ympärilleen julmaa porukkaa.

Kun saan jakson käsikirjoituksen tehtyä, lähetän sen vieraalle, jotta hän voi miettiä täydentävää sanottavaa. Silloin omasta työstäni on noin 90 prosenttia tehtynä. Sarjan vieraat ovat diktaattoreihin perehtyneitä kokeneita mediatoimijoita.

Sarjaa aloittaessa mietin, miten kertoa julmuuksista niillä pröystäilemättä. Silti sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan. Vaikka ensimmäisellä kaudella jännitin, ymmärretäänkö sarja oikein, palaute on ollut vain hyvää.”

Raimo Tyykiluoto, 56

Yle Puheen toimittaja. Vakituisesti Yleisradion palveluksessa vuodesta 1985, joista 20 viime vuotta toimittajana.

Suorittanut kolme alan ammattitutkintoa. Audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto mediatyöstä ja audiovisuaalisen viestinnän erikoisammattitutkinto radiotyöstä, molemmat 2010. Äänitarkkailija 1986.

Riikka Kaartisen valinta

Suomen Luonnon toimittaja Riikka Kaartinen valitsi esitel-täväksi Yle Puheen toimittajan Raimo Tyykiluodon 12 diktaattoria -ohjelmasarjan:

”Nykyään aika monen radiokanavan täyttää täyteohjelmalta kuulostava höttö. Arvostan toimittajia, jotka paneutuvat aiheeseensa perusteellisesti ja osaavat luoda tarkkanäköisen kokonaiskuvan. Ylen toimittaja Raimo Tyykiluoto on juuri tällainen. Hyviä esimerkkejä ovat sarjat Erehdysekspertti ja 12 diktaattoria.

12 diktaattorin suosikkijaksoni kertoo Turkmenistanin presidentistä Saparmurat Nijazovista. Hän kirjoitti Ruhnama-kirjassaan, että turkmeenit polveutuvat suoraan Nooasta, ja jakoi työpaikkoja kirjan tuntemuksen perusteella. Sarja kuvaa, kuinka haurasta demokratia lopulta on, missä päin maailmaa tahansa.”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta