Ping, te siellä!

Nuorimmat ikäluokat lipuvat salakavalasti tubekanaville journalismin ulottumattomiin. Ja tämä on ihan meidän syytämme, kirjoittaa Elina Grundström.
JOURNALISTI
9.11.2018

Elina Grundström

Twitter: @elinagrundstrom

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Tiesitkö, että Journalistin ohjeita saa noudattaa mielin määrin, vaikka ei olisi töissä Julkisen sanan neuvostoon kuuluvassa mediassa?

Asiakaslehtien tekijät yleensä käyttävätkin niitä soveltuvin osin. Tiedot saa tarkistaa ja haastateltavan oikeuksia saa kunnioittaa, vaikka lehti olisi yritysviestintää eikä journalismia.

Journalistin ohjeita voivat vapaasti lukea ja hyödyntää myös sisältömarkkinoinnista leipänsä saavat bloggaajat. Ainoa ehto on, ettei kukaan ilmoita noudattavansa ohjeita, jos ei kuulu Julkisen sanan neuvostoon, joka niiden noudattamista valvoo.

Tämä oli ensimmäinen niistä kolmesta hyvästä uutisesta, jotka kerroin ”vaikuttajamarkkinointiin” erikoistuneen Ping Helsinki -yrityksen somevaikuttajille järjestämässä tilaisuudessa viime viikolla.

Toinen hyvä uutinen oli se, että JSN:n jäsenyyttä voivat hakea monenlaiset mediat. Esimerkiksi blogialustoille ei ole porttikieltoa. Mukaan hyväksyttäisiin todennäköisesti myös vaikkapa nettivideoihin tai podcasteihin perustuvia uusia medioita, kunhan ne on toimitettu journalististen periaatteiden mukaisesti.

Kolmas hyvä uutinen oli siinä, että digitaalisen journalismin rahoittaminen helpottuu huomattavasti jo ensi vuoden heinäkuussa. Silloin digitaalisten julkaisujen arvonlisävero laskee 24 prosentista kymmeneen prosenttiin.

 

Esitykseni jälkeen kukaan ei hurrannut. Journalistiksi ryhtyminen ei näyttänyt innostavan Ping Helsingin tilaisuuden osanottajia. ”Somevaikuttajiksi” itsensä määrittelevät bloggaajat ja tubettajat olivat ilmeisesti tyytyväisiä yhteistyökuvioihinsa. Ja mikäs siinä, kyllä tässä maailmassa markkinointiakin tarvitaan.

Tapaaminen sai minut silti haikeisiin tunnelmiin. Monet nuoret seuraavat JSN-medioiden sijaan näitä ”vaikuttajamarkkinointiin” erikoistuneita julkkiksia. Suomessa journalismin laatu, kansalaisten luottamus uutismedioihin ja valeuutisten vastustuskyky ovat tutkimusten mukaan maailman huippua. Mutta kaikki tämä koskee vain meitä vanhempia ihmisiä. Nuorimmat ikäluokat lipuvat salakavalasti tubekanaville journalismin ulottumattomiin.

Ja tämä on ihan meidän syytämme. Me vanhemman polven toimittajat emme ole huolehtineet seuraavasta polvesta. Nuorten digitaaliset kokeilut eivät ole saaneet alkuvaiheissaan tukea, joka olisi mahdollistanut journalistisen sisällön kehittämisen.

2000-luku on ollut tässä suhteessa hukattu vuosisata. Yritysmaailmassa digitaaliset startup-yritykset ovat olleet muoti-ilmiö, mutta journalismissa niitä ei ole syntynyt juuri lainkaan. Mieleeni tulevat vain Long Play ja Mustread.

Valtion tuet ovat menneet perinteisten medioiden henkiinjäämiskamppailuun. Tai sitten insinööreille, kuten hallituksen vuonna 2014 myöntämä 30 miljoonan euron median innovaatiotuki. Sen suurimmat hyödyt valuivat ohjelmistoyrityksille, kuten Journalistin viime numerossa kerrottiin.

Jos saisin toivoa yhden asian seuraavaan hallitusohjelmaan, se olisi juuri tämän asian korjaaminen. Pelastetaan nuoret journalismin pariin tukemalla startup-medioita.

Moni tubettaja saattaisi haluta vaikuttajamarkkinoinnin sijaan vaikuttaa itse asioihin. Aivan kuten nuoret toimittajat ovat maailman sivu halunneet.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta