Pahalta näyttää, Eurooppa

EU-tukien tutkiminen on tarkoittanut journalisteille putkareissuja Bulgariassa ja Kreikassa. Bulgarialainen tutkiva journalisti toivoo, että maassa surmatun televisiotoimittajan tapaus tutkittaisiin tarkemmin.

Surmattua bulgarialaistoimittaja Viktoria Marinovaa muistettiin hänen kotikaupungissaan Rusessa, missä hautajaiset pidettiin 12. lokakuuta. Suuren kansainvälisen huomion saanut surma ei maan viranomaisten mukaan liity Marinovan työhön.

EU-maissa 15 kuollutta 10 vuodessa

Committee to Protect Journalists -järjestön tilastojen mukaan EU-maissa on kuollut työssään kymmenen viime vuoden aikana 15 journalistia. Heistä kahdeksan sai surmansa Charlie Hebdo -lehteen tehdyssä hyökkäyksessä Ranskassa tammikuussa 2015.

Koko maailmassa toimittajia on kuollut työtehtävissä CPJ:n tilaston mukaan tänä vuonna 45. Vaarallisin maa toimittajille on Afganistan.

Bulgarialaisen Viktoria Marinovan surma ei ole mukana CPJ:n tilastossa.

JOURNALISTI
9.11.2018

Marja Honkonen, teksti
Dimitar Dilkoff / AFP, kuva

Lokakuun alussa bulgarialainen televisiotoimittaja Viktoria Marinova löytyi raiskattuna ja murhattuna Rusen kaupungissa sijaitsevasta puistosta.

Rikoksesta pidätettiin Saksassa muutamaa päivää myöhemmin bulgarialaismies, joka on tunnustanut teon osittain. Jo sitä ennen Bulgarian viranomaiset kiirehtivät kertomaan, ettei murhalla ollut mitään tekemistä Marinovan työn kanssa.

Tutkivaan journalismiin erikoistuneen, bulgarialaisen Bivol-sivuston päätoimittaja Atanas Tchobanov ei ole siitä vakuuttunut. Hän moittii tutkintaa hataraksi.

”Tämän kaltaiset rikokset eivät ole Bulgariassa kovin yleisiä”, Tchobanov kertoo Journalistille puhelimitse.

Sattuma on ainakin aikamoinen. Omaa Detector-ajankohtaisohjelmaansa vetänyt Marinova oli päiviä ennen surmaansa haastatellut kahta EU-varojen väärinkäytöksiä selvittelevää toimittajaa, jotka poliisi oli ottanut kiinni omituisesta syystä.

Bivolille työskentelevä bulgarialainen Dimitar Stoyanov ja romanialainen Rise Project -järjestön Attila Biro tutkivat korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta maiden välillä. He ovat jo julkaisseet yhden suureen tietovuotoon nojaavan jutun, joka paljasti merkittäviä EU-tukien väärinkäytöksiä ja lahjontaa rakennusalalla.

Poliisin huostaan Stoyanov ja Biro päätyivät, kun he saamiensa vinkkien perusteella löysivät tutkimaansa juttuun liittyviä asiakirjoja silputtuina ja käryämästä nuotiossa. Palon sammuttamisen sijaan paikalle tullut poliisi pani toimittajat rautoihin.

Muutaman tunnin kestäneen kiinnioton syistä Bivolin toimitus on saanut vain epämääräisiä selityksiä, Tchobanov kertoo.

Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption piinaamassa Bulgariassa toimittajien uhkailu ja pelottelu ei ole ennenkuulumatonta.

”Yleensä sen takana eivät kuitenkaan ole viranomaiset, vaan rikolliset”, Tchobanov toteaa.

 

Bulgaria oli Toimittajat ilman rajoja -järjestön (TIR) lehdistönvapaus-vertailussa tänä keväänä sijalla 111. Sijoitus on EU-maiden huonoin. Bulgaria ei kuitenkaan ole ainoa EU-maa, jossa journalistit ovat ahtaalla.

Syyskuussa kolme kreikkalaista Fileleftheros-lehden toimittajaa vietti yönsä ateenalaisen poliisiaseman putkassa, koska maan puolustusministeri syytti heitä kunnianloukkauksesta. Lehti oli julkaissut jutun pakolaisleirin olojen parantamiseen tarkoitettujen EU-varojen väärinkäytöstä, johon liittyivät ministerin läheiset liikekumppanit.

Kreikka on TIR:n vertailun toiseksi huonoin EU-maa sijalla 74, vaikka sen sijoitus on noussut aiemmasta.

Sijalla 65 olevalla Maltalla viranomaisten on syytetty jarruttelevan reilu vuosi sitten autopommilla surmatun tutkivan toimittajan Daphne Caruana Galizian murhatutkintaa. Palkkamurhasta syytetään kolmea, mutta tilaajaa ei ole saatu kiinni.

Sijalla 27 olevassa Slovakiassa tutkivan toimittajan Ján Kuciakin ja hänen puolisonsa helmikuussa tapahtuneen murhan tutkinta on edelleen kesken. Syyskuussa neljä ihmistä sai syytteet pariskunnan palkkamurhasta, mutta päätilaaja on selvittämättä.

 

Selvittämättä jääneet murhat ovat Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n toiminnanjohtajan Barbara Trionfin mukaan erittäin huolestuttava osa Euroopan sananvapaustilanteen huononemista.

IPI ja viisi muuta sananvapausjärjestöä vieraili syyskuussa Maltalla tapaamassa muun muassa maan pääministeriä. Raportissaan järjestöt ilmaisevat epäilyksensä siitä, että Caruana Galizian murhan tilaajan selvittäminen etenisi millään tavalla.

Myös Bulgariaa vaivaa viranomaisten haluttomuus tutkia korruptiota.

”Siksi olemme erittäin huolissamme puutteista Viktoria Marinovan tapauksen tutkinnassa”, Trionfi sanoo.

Trionfi korostaa silti, ettei EU-maista voi valita ”yhtä pahinta”. Median vastaista retoriikkaa suoltavat poliitikot ja hanakasti lehtiensä toimintaan puuttuvat omistajat kaventavat journalistien toimintavapautta useissa maissa.

Euroopan journalistiliiton (EFJ) pääsihteeri Ricardo Gutiérrez toruu EU:ta siitä, ettei se ole ryhtynyt toimiin toimittajamurhien jälkeen turvallisuuden parantamiseksi.

”On vain julkaistu kannanottoja”, Gutiérrez moittii.

Hän muistuttaa, että kaikki EU-maat allekirjoittivat vuonna 2016 Euroopan neuvoston suosituksen journalismin ja toimittajien turvaamisesta.

Suositus antaa useita käytännön keinoja tilanteen parantamiseen, mutta niihin on tarttunut Gutiérrezin mukaan allekirjoittajista vain Alankomaat.

”Odotan, että EU painostaisi jäsenvaltioitaan kunnioittamaan sitoumustaan puolustaa journalismia”, Gutiérrez sanoo.

 

Bulgariassa Atanas Tchobanov ja Bivolin toimitus aikovat jatkaa työtä korruption paljastamiseksi. He ovat toimittaneet aineistonsa Euroopan petostentorjuntavirastolle Olafille, jota johtaa Ville Itälä.

Tchobanov sanoo olevansa kollegojensa kanssa toki huolissaan niin toimittajien turvallisuudesta kuin sananvapaustilanteesta maassaan.

”Meille tärkeintä on kuitenkin lähteiden turvaaminen – se, että voimme suojella ihmisiä, jotka ovat antaneet meille tietojaan.”


Korjaus 10.11. kello 9.30: Toimittaja Attila Biron taustajärjestön kirjoitusasu on korjattu. Romaniassa toimiva järjestö on Rise Project, ei Rise Romania.

EU-maissa 15 kuollutta 10 vuodessa

Committee to Protect Journalists -järjestön tilastojen mukaan EU-maissa on kuollut työssään kymmenen viime vuoden aikana 15 journalistia. Heistä kahdeksan sai surmansa Charlie Hebdo -lehteen tehdyssä hyökkäyksessä Ranskassa tammikuussa 2015.

Koko maailmassa toimittajia on kuollut työtehtävissä CPJ:n tilaston mukaan tänä vuonna 45. Vaarallisin maa toimittajille on Afganistan.

Bulgarialaisen Viktoria Marinovan surma ei ole mukana CPJ:n tilastossa.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta