Kuolet jos et lopeta

Journalistien tilanne Somaliassa

Somaliassa on vuoden 1992 jälkeen saanut työnsä vuoksi surmansa 64 journalistia. Heistä 44 on todistetusti murhattu. Teoista 37 on jäänyt rankaisematta. Luvut on kerännyt yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists -sananvapausjärjestö.

Somalia on tänä vuonna neljättä vuotta kärjessä järjestön listalla maailman maista, joissa journalistien murhaajia ei rangaista.

Kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n vuonna 2016 julkaisemien tilastojen mukaan journalisteja murhattiin Somaliassa 75 vuosina 1990 – 2015.

 

Journalistien tilanne Afganistanissa

Afganistanissa saanut työnsä vuoksi surmansa vuoden 1992 jälkeen 47 journalistia. Heistä 23 on todistetusti murhattu. Teoista 19 on jäänyt rankaisematta. Luvut on kerännyt yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists -sananvapausjärjestö.

Kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n tuoreen maaraportin mukaan Afganistanissa tapettuja journalisteja on vuoden 1994 jälkeen 89, joista 25 ulkomaalaisia. Vain neljästä teosta on seurannut rangaistus. Journalisteista 53 on tapettu viiden viime vuoden aikana.

JOURNALISTI
9.11.2018

Nina Erho, teksti
Heli Blåfield ja Marjaana Malkamäki, kuvat

The New York Timesille työskennellyt toimittaja Mohamed Ibrahim oli työmatkalla Suomessa, kun asemiehet uhkasivat Somaliassa tappaa hänen perheensä hänen työnsä takia. Journalisti tapasi kolme Suomesta turvapaikkaa hakenutta journalistia. Ammatti tai vainon riskiryhmään kuuluminen eivät takaa turvapaikkaa Suomesta.

Sä kuolet mujahidinien käsissä. Et sä eikä sun perheesi pääse pakoon ansaa jonka mujahidinit on virittäneet sulle ja kaikille muille uskontonsa myyneille.

Näin luki nimettömässä sähköpostissa, jonka The New York Timesin Mogadishun-kirjeenvaihtaja Mohamed Ibrahim sai 5. kesäkuuta 2016.

”Samoihin aikoihin ääri-islamilainen al-Shabaab tappoi valtion televisiolle työskennelleen naisjournalistin Mogadishussa”, Ibrahim, 42, kertoo.

Seuraava uhkaus tuli samana kesänä. Tuolloin Ibrahim oli Suomessa journalistien Viestintä- ja kehitys -säätiön Somalian-hankkeisiin liittyvällä työmatkalla.

Matkan aikana kaksi aseistautunutta miestä meni Mogadishussa taloon, jossa Ibrahimin perhe asui. Hänen vaimonsa avasi oven, ja miehet marssivat sisään etsimään Ibrahimia.

Kun häntä ei löytynyt, he lähtivät, mutta uhkasivat vaimoa. Jollei Ibrahim lopettaisi työskentelyä vääräuskoisten kanssa, koko perhe kuolisi islamistitaistelijoiden käsissä.

Mohamed Ibrahim on kokenut toimittaja, mutta ei vielä osaa tarpeeksi kieltä saadakseen Suomesta alan töitä. KUVA: HELI BLÅFIELD

Ibrahim oli saanut uhkauksia kymmenen vuotta – siitä lähtien, kun aloitti työt The New York Timesille.

Timesin-vuosinaan Ibrahim oli mukana penkomassa tulenarkoja aiheita, kuten ääri-islamilaisen al-Shabaabin sisäistä hajaannusta ja lapsisotilaiden käyttöä al-Shabaabia vastaan taistelleissa, amerikkalaisten tukemissa Somalian hallituksen joukoissa.

Lisäksi hän puhui aktiivisesti sananvapauden puolesta, joten vihollisista ei ollut pulaa.

Kesällä 2016 uutta oli se, että uhkaukset kohdistuivat myös hänen perheeseensä. Kotonaan käyneistä miehistä Ibrahim kuuli vaimoltaan sähköpostilla seuraavana päivänä.

Perhe lähti talosta ja ryhtyi piilottelemaan Mogadishussa. Timesin Nairobin-toimiston tilannearvio oli, ettei Ibrahimin ole turvallista palata. Ibrahim haki turvapaikkaa Suomesta.

”On hyvin surullista olla tilanteessa, jossa ei pysty auttamaan perhettään”, Ibrahim sanoo nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin.

Mohamed Ibrahimin kamera on yksi harvoja esineitä, joita hänellä ja koko perheellä on muistona Somaliasta. KUVA: HELI BLÅFIELD

Ibrahim sai turvapaikan Suomesta syksyllä 2016. Yksi harvoista esineistä, joiden avulla hän voi muistella Somaliaa ja menneitä, on vanha Canon-pokkarikamera.

Sen sisuksissa on kuvia vuosien 2015 ja 2016 työmatkoilta, joita Ibrahim teki toimiessaan Somalian Journalistiliiton pääsihteerinä ja somalien ammattiliittojen keskusjärjestön pääsihteerinä.

Uusimpien otosten joukossa on kuvia viime toukokuulta, jolloin Ibrahimin perhe saapui Suomeen ja Espooseen perheenyhdistämisprosessin jälkeen.

”Olin onnellinen ja vaikuttunut etenkin siitä, miten lapset olivat varttuneet ja miten eri näköisiä he nyt olivat”, Ibrahim sanoo.

Vaikka Somaliaan jäivät arvostettu työ ja kutsumus saada kansainvälinen yhteisö ymmärtämään maan asioita, Ibrahim suhtautuu tilanteeseen realistisen rauhallisesti.

On selvää, ettei Somaliaan tule pitkään aikaan rauha, joten elämää rakennetaan nyt Suomessa. Vaikka täälläkin takana on MV-julkaisun yritys mustamaalata Ibrahimia, olot ovat täysin toisenlaiset kuin Somaliassa.

Vaikka Ibrahim ei voinut jatkaa työtään Timesille täältä, hän haluaisi tehdä toimittajan töitä jollain muulla tavalla.

Toistaiseksi haaveet päästä opiskelemaan digitaalista journalismia tai tekemään juttuja edes englanniksi ovat kaatuneet suomen taidon puutteeseen. Ibrahim ei kuitenkaan epäile, etteikö hän ajan myötä oppisi kieltä.

Suomea vielä opiskellessaan hän on miettinyt monikielisen journalismialustan perustamista.

”Haluaisin antaa kaltaisilleni journalisteille mahdollisuuden kirjoittaa täällä omalla kielellään.”


Viime aikoinaan Afganistanissa Habibi Hashmatullah vaihtoi joka päivä majapaikkaa. Sitä vasten tavallinen arki tuntuu ihanalta. KUVA: MARJAANA MALKAMÄKI

Afgaanikuvaaja etsii alan töitä Tampereelta

Televisiokuvaaja Hashmatullah Habibin, 28, televisiossa pyörii afganistanilaisen uutiskanavan TOLOnewsin raportti kanavan toimittajan Samim Faramarzin ja kameramiehen Ramiz Ahmadin kuolemasta.

Vain hetkeä ennen heidät tappanutta räjähdystä Faramarz ja Ahmadi olivat raportoineet toisesta räjähdyksestä. Nyt Habibin ruudulla näytetään heidän hautajaisiaan.

”He olivat kollegoitani. Aloitimme Ramizin kanssa samalla osastolla samana päivänä. Hän oli aluksi harjoittelijana, ja muistan, kuinka neuvoin häntä.”

”Kun kuulin hänen kuolemastaaan, ajattelin, että jos olisin ollut siellä, olisin kuollut samana päivänä kuin hän tai olisin ollut hänen paikallaan.”

Hashmatullah Habibi pakeni Afganistanista syksyllä 2015. Hän oli saanut varoituspuheluja ääri-islamistiselta Talibanilta, kuten monet muutkin journalistit, erityisesti tv:ssa työskentelevät, mutta ei oikein tiennyt, miten suhtautua niihin.

Hashmatullah Habibi seuraa Afganistanin tilannetta TOLOnews-kanavalta, jolle työskenteli itsekin. Syyskuun alun uutinen kuvaajakollega Ramiz Ahmadin kuolemasta oli erityisen raskas. KUVA: MARJAANA MALKAMÄKI

Henkilökohtainen, Habibin kotiovelle jätetty uhkauskirje Talibanilta teki asian selväksi. Hän jätti kotinsa ja vaihtoi yö yön jälkeen hotellia.

”En enää ollut kotonani omassa maassani, ja mietin, olenko elossa viiden minuutin kuluttua tai huomenna. Tuntui kuin olisin asunut viidakossa tai metsässä, jossa ei ole suojaa.”

Kun sekä Habibin työnantaja että maan sisäministeriö kertoivat olevansa kykenemättömiä suojelemaan häntä, Habibi myi talonsa ja maksoi salakuljettajalle, joka auttoi hänet maasta.

Joitakin viikkoja sen jälkeen, kun Habibi saapui Tornion rajalle marraskuussa 2015, Taliban teki itsemurhaiskun TOLOnewsin työntekijöitä kuljettaneeseen bussiin, jota myös Habibi oli käyttänyt. Iskussa kuoli seitsemän hänen työtoveriaan.

Suomessa Habibi sai kielteisen turvapaikkapäätöksen. Maahanmuuttoviraston mukaan hänen olisi ollut turvallista asua Afganistanissa lopetettuaan journalistin työt, joiden vuoksi häneen kohdistui uhkaa.

Nyt hän kertoo saaneensa valituksen jälkeen oleskeluluvan alkuvuodesta 2017 ja opiskelevansa Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa ammatilliseen koulutukseen valmentavassa VALMA-koulutuksessa. Ennemmin kuin koulutusta, hän haluaisi kuitenkin työpaikan, koska osaa jo ammattinsa.

Kyyjärven vastaanottokeskuksessa asuessaan Habibi oli työharjoittelussa Keskisuomalaisen toimituksessa. Nykyisestä kotikaupungista Tampereelta alan töitä ei ole löytynyt, minkä vuoksi Habibi oli koulutukseen kuuluvassa työharjoittelussa ravintolassa. Siellä hän ei päässyt puutteellisen kielitaidon takia asiakastyöhön vaan tiskaamaan, mikä taas ei parantanut kielitaitoa.

Silti Habibi on onnellinen Suomessa.

”Voin mennä minne tahansa, päivällä tai yöllä, tuntematta vaaraa. Voin tehdä kaikkea, mitä normaalit suomalaiset ihmiset tekevät.”


Kotimaan, sukulaisten ja työn jättäminen ei ollut helppoa, mutta henki ja turvallisuus oli pakko laittaa etusijalle, Rujalo Warsame Dhore sanoo. KUVA: HELI BLÅFIELD

Somalitoimittaja aikoo tehdä töitä suomen kielellä

Kun Rujalo Warsame Dhore, 27, kertoo vuosistaan toimittajana Somaliassa, puheessa toistuu sana tappaminen.

”Sain puheluita, joissa sanottiin, etten ole muslimi ja ilmoitettiin, milloin minut tapetaan. Se tuntui kauhealta, mutta yritin salata pelon. Sanoin olevani muslimi ja että vain Jumala tietää, milloin tulen kuolemaan.”

”Myös kotiini tultiin etsimään minua, jolloin piilouduin talon takaosaan. Eräänä iltana sisään yritettiin tunkeutua rikkomalla ovet. Silloin soitin läheiselle tarkastuspisteelle, jonka sotilaat tulivat apuun. Sen jälkeen en nukkunut kotona.”

Uhkailu alkoi jo vuosia sitten, kun Warsame Dhore aloitti radiotoimittajana synnyinkaupungissaan Galkayossa. Uhkailija oli ääri-islamilainen al-Shabaab.

”He eivät halua, että muut kuin heidän näkökulmansa pääsevät esiin. Toimittajia tapetaan, koska he puhuvat radiossa ja televisiossa kaikesta. Varsinkaan naistoimittajat eivät saisi puhua.”

Warsame Dhore osallistui hollantilaisen lehdistönvapausjärjestön Free Press Unlimitedin järjestämään toimittajakoulutukseen Hargeisassa vuonna 2011. Hän kertoo, että siihen osallistumisen aikaan hänen miespuolinen kollegansa surmattiin. Myöhemmin naispuolista työkaveria haavoitettiin vakavasti ampumalla.

Vuosina 2012 – 2015 Warsame Dhore työskenteli radion lisäksi televisiossa mutta ei juuri ruudussa. Osa toimittajanaisista käytti kasvot peittävää niqabia, mutta tieto heidän henkilöllisyydestään saattoi levitä esimerkiksi heidän läheistensä varomattomien puheiden vuoksi.

Viimeksi hän työskenteli puoli vuotta valtion Radio Mogadishussa. Lopulta tihenevät uhkaukset ja työkaverien kohtalot saivat hänet pakenemaan. Kotimaan, kodin, perheen, sukulaisten ja työn jättäminen oli vaikeaa, mutta hän pakottautui ajattelemaan: turvallisuus ja henki ovat tärkeintä.

Warsame Dhore kertoo, että hänen tilallaan aloittanut nuori naistoimittaja on tapettu.

Suomeen Warsame Dhore tuli vuoden 2016 alussa ja asui pitkään Kouvolassa vastaanottokeskuksessa. Turvapaikan hän sai kesällä 2017. Nykyinen koti Vantaalla hänellä on ollut vuoden alusta.

Vaikka suomen kielen opinnot ovat vasta alussa, Warsame Dhore uskoo oppivansa kielen ja pystyvänsä tekemään sillä työtään. Toisaalta hän pitää yhteyttä Somaliaan ja seuraa tiiviisti kollegojensa selviytymistä oloissa, jotka ovat niin erilaiset kuin täällä.

”Kun lähdin aamulla töihin, en tiennyt, tulenko takaisin kotiin. Kun menin nukkumaan, en tiennyt, murtautuuko joku sisään ja heräänkö aamulla elossa. Mietin ympäri vuorokauden sitä, tulenko olemaan elossa.” 

Vähän vaatteita, luettavaa, valokuvia ja toimittajan kortti olivat Rujalo Warsame Dhoren matkatavarat, kun hän pakeni Somaliasta. KUVA: HELI BLÅFIELD

Journalistien tilanne Somaliassa

Somaliassa on vuoden 1992 jälkeen saanut työnsä vuoksi surmansa 64 journalistia. Heistä 44 on todistetusti murhattu. Teoista 37 on jäänyt rankaisematta. Luvut on kerännyt yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists -sananvapausjärjestö.

Somalia on tänä vuonna neljättä vuotta kärjessä järjestön listalla maailman maista, joissa journalistien murhaajia ei rangaista.

Kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n vuonna 2016 julkaisemien tilastojen mukaan journalisteja murhattiin Somaliassa 75 vuosina 1990 – 2015.

 

Journalistien tilanne Afganistanissa

Afganistanissa saanut työnsä vuoksi surmansa vuoden 1992 jälkeen 47 journalistia. Heistä 23 on todistetusti murhattu. Teoista 19 on jäänyt rankaisematta. Luvut on kerännyt yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists -sananvapausjärjestö.

Kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n tuoreen maaraportin mukaan Afganistanissa tapettuja journalisteja on vuoden 1994 jälkeen 89, joista 25 ulkomaalaisia. Vain neljästä teosta on seurannut rangaistus. Journalisteista 53 on tapettu viiden viime vuoden aikana.

Journalistin ammatti ei takaa turvapaikkaa

Kerroit saaneesi al-Shabaabilta uhkauksen toimittajan työsi vuoksi. Maahanmuuttovirasto on edellä hyväksynyt tosiseikkana kertomaasi siitä, että olet työskennellyt toimittajana. Maahanmuuttovirasto kuitenkin katsoo, ettei ammatinharjoittamista voida pitää identiteetin tai omatunnon kannalta niin keskeisenä ominaisuutena, ettei henkilöä voida edellyttää luopumaan siitä.”

”Olet kertonut työskennelleesi toimittajana noin vuoden ajan. Maahanmuuttovirasto katsoo, että et ole profiloitunut sillä tavoin, että olisit tulevaisuudessa al-Shabaabin erityisen mielenkiinnon kohteena. Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että olisit tulevaisuudessa vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkauksien kohteeksi kotimaassasi jo lopettamasi työsi vuoksi.

Teksti on erään nuoren somalialaisen naistoimittajan viime vuonna saamasta kieltei-sestä turvapaikkapäätöksestä.

Hän on yksi journalisti-turvapaikanhakijoista, joiden tapauksia Journalistiliiton kansainvälinen asiamies ja journalistien Viestintä- ja kehitys -säätiön Vikesin hallituksen puheenjohtaja Juha Rekola on seurannut työssään vuodesta 2006.

Rekolan mukaan vaikuttaa siltä, ettei Maahanmuuttovirasto aina huomioi päätöksissään journalistisen työn erityisluonnetta tai journalisteihin kohdistuvan uhan luonnetta hakijan lähtömaassa.

”Esimerkiksi Somaliassa ei tarvitse olla kuuluisa toimittaja joutuakseen al-Shabaabin vainoamaksi. Suurin osa siellä murhatuista toimittajista on ollut tavallisia rivitoimittajia.”

”On myös hyvin tavallista, että uhka tuntuu epämääräiseltä eikä uhattu pysty tarkkaan nimeämään uhan alkuperää. Se ei millään tavalla vähennä uhan henkilökohtaisuutta. Juuri se, että uhka koskee kaikkia, lisää pelotteen toimivuutta uhkaajien kannalta.”

 

Maahanmuuttovirasto hyödyntää turvapaikkapäätöksiä tehdessään YK:n pakolaisjärjestö UNCHR:n kaltaisten ihmisoikeusjärjestöjen arvioita siitä, millaiset henkilöt missäkin maassa ovat erityisessä vaarassa joutua vainotuksi, sanoo turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.

Maissa, joista turvapaikanhakijoita tulee, journalistit ovat tyypillisesti yksi vainon riskiryhmistä.

”Usein valtioissa, joissa ihmisoikeudet eivät toteudu ja on vaara joutua vainotuksi, vainoaja on hallinto, ja useinhan toimittajat tuovat hallinnon toimia esiin ja kritisoivat niitä”, Repo sanoo.

Toisaalta se, että hakija on selvästi journalisti, ei takaa myönteistä päätöstä, kuten ei myöskään se, että hän tulee maasta, jossa journalistit ovat vainon riskiryhmä.

”Onhan ihan eri profiili esimerkiksi henkilöllä, joka kirjoittaa pari kertaa vuodessa paikallislehteen kuin henkilöllä, joka on esiintynyt vahvasti valtakunnan mediassa, vastustanut ja kritisoinut hallitusta ja on nimeltään ja kasvoiltaan tuttu koko valtiossa”, Repo sanoo.

”Meidän pitää huomioida, minkä tyyppiseen toimittajantyöhön maassa on erityisesti kohdistettu vainoa ja uskoa, että henkilö on toiminut tällaisessa työssä. Tältä pohjalta arvioimme, millaista vainoa on tapahtunut ja toistuisiko se, jos hän palaisi.”

”Viime kädessä mennään siis yksilölliseen arvioon. Ei voida kautta linjan, valtiosta toiseen, sanoa, että jos hakija on toimittaja, päätös tulee olemaan tämä. Tällä hetkellä mitään valtiota ei ole luokiteltu suoraan sellaiseksi, että ketään toimittajaa ei voi palauttaa, koska he joutuvat vainotuksi.”

 

Ulkomaalaislaki määrittelee turvapaikan perusteeksi muun muassa vainon, joka aiheutuu kuulumisesta yhteiskunnalliseen ryhmään, jonka ”jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on heidän identiteettinsä tai omantuntonsa kannalta niin keskeinen, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä”.

Ammattia, edes journalistin tyyppistä ammattia, ei virastossa tällaiseksi ominaisuudeksi tulkita.

”Harkinta on tapauskohtaista sen perusteella, voisiko tietyssä ammatissa toimiva joutua vainotuksi, jos hän palaisi ja toimisi tai olisi toimimatta tietyllä tavalla”, Esko Repo sanoo.

Juha Rekolan mielestä Maahanmuuttovirasto toistaa journalisteja uhkaavien tahojen vaatimuksia todetessaan, ettei journalistiin kohdistu uhkaa tämän lopetettua työnsä.

Rekola on Journalistiliiton edustajana kirjoittanut turvapaikkahakemuksiin asiantuntijalausuntoja, joissa avataan journalistien oloja heidän lähtömaassaan ja ammatin erityispiirteitä.

Ne perustuvat esimerkiksi Toimittajat ilman rajoja -järjestön, Kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n, yhdysvaltalaisen Committee to Protect Journalists -sananvapausjärjestön, kansainvälisen lehdistön ja Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön tietoihin.

Monessa tapauksessa lausunnosta näyttää olleen apua joko myönteisen turvapaikkapäätöksen saamisessa tai kielteisestä päätöksestä oikeuteen tehdyn valituksen hyväksymisessä.

”Kyllä sitä argumentointia ja lähteitä ainakin oikeudessa luetaan. Se lämmittää sydäntä.”

Nina Erho



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta