Riikka Kaartinen innostui yleistajuisesta kirjoittamisesta Suomen Luonnon #muutos-verkkolehden kautta ja päätyi lopulta toimittajaksi. ”Taustani ansiosta ymmärrän tutkijoiden kieltä ja niitä epävarmuuksia, joita tieteeseen liittyy. Toisaalta vaatii opettelua hyväksyä, että kaikkia tutkijalle merkittäviä yksityiskohtia ei voi jutuissa kertoa.”

Ankerias ihmisen jaloissa

Riikka Kaartinen, 39

Työskennellyt Suomen Luonnossa tammikuusta 2017 alkaen. Kirjoitti tiedettä yleistajuistavaan #muutos-verkkolehteen 2016.

Väitteli yhteisöekologiasta ja elinympäristöjen pirstoutumisesta Helsingin yliopistossa 2011.

Työskennellyt tutkijana Ruotsin maatalousyliopistossa ja Edinburghin yliopistossa vuoteen 2016 saakka.

JOURNALISTI
9.11.2018

Nina Erho, teksti
Kai Sinervo, kuva

Riikka Kaartisen ankeriasjuttu vaati runsaat taustatyöt. ”Vaikuttavin hetki oli, kun löysin Europolin ja Euroopan ankeriastyöryhmän dokumentit eurooppalaisen ankeriaan salakaupasta ja tajusin, miten valtavaa se on sekä volyymiltaan että rahavirroiltaan.”

”Kun päätoimittaja ehdotti juttua ankeriaasta, tiesin jo, että lajilla on mielenkiintoinen biologia. Lisäksi ankeriaaseen liittyy yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, kuten sen kansainvälinen salakauppa ja suomalaisten jokien voimalaitokset, jotka estävät ankeriaan vaelluksen”, sanoo Suomen Luonnon toimittaja Riikka Kaartinen jutustaan Vastavirtaan, joka ilmestyi lehden numerossa 7/2018.

”Juttu oli tekeillä pitkään, koska perehdyin ankeriaan tilanteeseen sen elinkierron ehdoilla. Toukokuussa olin seuraamassa vaellusankeriaiden eli aikuisten ankeriaiden merkkaamista ja siirtoa Vääksystä Kymijoen vesivoimaloiden ja säännöstelypatojen alapuolelle. Elokuussa seurasin, kuinka ankeriaanpoikasia tuli lentorahtina Suomeen ja niitä istutettiin Lahden Vesijärveen.

Runsaissa taustatöissäni vaikuttavin hetki oli, kun löysin Europolin ja Euroopan ankeriastyöryhmän dokumentit eurooppalaisen ankeriaan salakaupasta ja tajusin, miten valtavaa se on sekä volyymiltaan että rahavirroiltaan. Silloin jauhoin kavereillekin, että tiesittekö tällaisesta miljardien eurojen ’norsunluukaupasta’ Euroopassa.

Ankeriaalla on muista Suomen kaloista poiketen kaksi muodonvaihdosta. Niihin liittyen pääsin avaamaan myös tieteen historiaa ja sitä, miten pitkäjänteistä tutkimusta lajien elinkierron ymmärtämiseen tarvitaan. Tutkijoilta meni vuosikymmeniä saada selville, että kaikki Euroopan ankeriaat vaeltavat Sargassomerelle kutemaan ja että ankeriaan toukat ovat sama laji, joka elää aikuisena Euroopan makeissa vesissä.

Koska olen taustaltani ekologi, innostun helposti lajien biologiasta. Toimittajan työhön veti se, että juttujen kautta voi laajemmin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun kuin tutkimuksien. Luontoasioista ajatellaan monesti, että ne elävät ikään kuin omaa elämäänsä, mutta kyllä ne elävät ihmisen toiminnan, kuten teollistumisen, kanssa rinta rinnan.

Etenkin ankeriaan kaltaisten lajien tilannetta tuntuu tärkeältä nostaa esiin, koska ne eivät saavuta yleisön sympatiaa yhtä helposti kuin pörröturkkiset ja kosteasilmäiset nisäkkäät.”

Riikka Kaartinen, 39

Työskennellyt Suomen Luonnossa tammikuusta 2017 alkaen. Kirjoitti tiedettä yleistajuistavaan #muutos-verkkolehteen 2016.

Väitteli yhteisöekologiasta ja elinympäristöjen pirstoutumisesta Helsingin yliopistossa 2011.

Työskennellyt tutkijana Ruotsin maatalousyliopistossa ja Edinburghin yliopistossa vuoteen 2016 saakka.

Tuomas Karemon valinta

Ylen Kulttuuricocktailin toimittaja Tuomas Karemo valitsi esiteltäväksi Suomen Luonnon toimittajan Riikka Kaartisen jutun Vastavirtaan, joka ilmestyi lehden numerossa 7/2018:

”Arvostin koulussa eniten niitä opettajia, jotka innostivat perehtymään itselleni täysin vieraaseen aiheeseen. Sama pätee nykyään toimittajiin. Tässä Riikka Kaartisen ankeriaita käsittelevässä artikkelissa kävi juuri näin – en ole erityisemmin ajatellut ankeriaita, mutta Kaartisen teksti imaisi mukaansa.

Artikkeli on elävästi kirjoitettu, hyvin taustoitettu ja sai pohtimaan aihetta monelta kantilta. Siinä on kaksi herkullista sitaattia: ’Ankeriaan kutemista ei kukaan ole vieläkään koskaan nähnyt.’ sekä ’Rikollisliigat, jotka aikaisemmin keskittyivät huumeiden salakuljettamiseen, ovat siirtyneet ankeriaisiin.’”



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta