Vittu pannasta

JOURNALISTI
19.10.2018

Vesa Heikkinen

Twitter: @tosentti

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Kielentutkijalle voimasanat ovat herkkua, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Vitun rumuus ei ole sanassa eikä sen käytöissäkään, se on korviemme välissä, jos jossakin.”

”Kokoomuslaiselta v-alkuista tekstiä ex-EK-pomolle”, uutisoi Kansan Uutiset ja moni muu lehti äskettäin. Uutisissa kerrotaan Iltalehden jutusta, jossa Lasse Laatunen valottaa näkemyksiään työmarkkina-asioista.

Laatunen kirjoittaa palautteesta, jota hän on saanut eduskunnassa: ”alkoi sataa päälleni v-alkuista tekstiä enemmän ja vähemmän”. Kaikille on selvää, että Laatunen viittaa veellään vittuun. Miksi ei saman tien kirjoita vittua näkyviin?

Yleiskielen sanakirja määrittelee vitun alatyyliseksi. Sitä on pidetty karkeana, hävyttömänä kirosanana. Samalla on paheksuttu nuorisoa, joka viljelee vittua vastuuttomasti, välimerkinomaisesti.

Vaikka journalistit välttelevät vitun vilauttamista, täysin käyttämättömäksi vittu ei jää. Arkistojen kaivelu osoittaa, että vittua käytetään erityisesti sitaateissa.

Niin vitun valintaa kuin muutakin kielenkäyttöämme ohjaavat monenlaiset normit, myös tabunormit. Tabut liittyvät esimerkiksi uskontoon ja seksuaalisuuteen. Osin normit ovat tekstilajisidonnaisia: pääkirjoitukseen vittu ei sovi, mutta pakinaan voi hyvinkin sopia.

Kielentutkijalle voimasanat ovat herkkua. Vitun tutkiminen avaa näkymän yhteisöjen salattuihin arvoihin. Kielitieteilijä Eero Voutilainen on kirjoittanut Helsingin Sanomissa 2008, että kirosanoilla on vahva sosiaalinen merkitys. ”Niillä ilmaistaan erityisesti yhteenkuuluvuutta tai eroa jostakin ryhmästä.”Vitun vahtiminen ja välttely sekä välttelyyn opastaminen ovat vallankäyttöä.

Vitun rumuus ei ole sanassa eikä sen käytöissäkään, se on korviemme välissä, jos jossakin. Ehkä vitun voisi journalismissakin rohkeasti paljastaa, kun hetki on otollinen? Jos vittu on pantu pannaan, kysykäämme ainakin, kuka on pannut ja miksi.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta