Sukkakeikalla

JOURNALISTI
19.10.2018

Lauri Rotko

lauri.rotko@gmail.com

Kirjoittaja on Heinolassa asuva freelancevalokuvaaja.

Kun haluat tietää, millaisia ovat yhteiskuntamme pohjavireet, kysy valokuvaajalta. Miksikö? Koska hän on käynyt monessa kodissa juttelemassa, kirjoittaa Lauri Rotko kolumnissaan.

Ikinä ei ovikellon painaminen ole tuntunut niin hankalalta. Hikoilin turkulaisen kerrostalon rappukäytävässä ja pelkäsin kuollakseni. Sormet tärisivät, kun painoin kelloa. Yhtenä Jouko Lehtolan kontaktikuvauskurssin tehtävänä oli käydä kuvaamassa kolmen tuntemattoman ihmisen kodissa. Eteisestä kuului jo askeleita.

Mies avasi oven, esitin asiani, miestä ei kiinnostanut yhtään osallistua, mutta hän kuitenkin päästi kotiinsa ja katosi saman tien keittiöön. Jäin olohuoneeseen seisomaan joksikin aikaa. Kuvasin paniikissa verhoja. Sitten mies kysyi, haluaisinko kahvia. Istuimme, joimme ja hän kertoi puoli tuntia elämästään. Lopuksi otin hänestä kuvia ja erosimme hyvällä tuulella.

Kun haluat tietää, millaisia ovat yhteiskuntamme pohjavireet, kysy valokuvaajalta. Miksikö? Koska hän on käynyt monessa kodissa juttelemassa. Tällaisia keikkoja sanotaan sukkakeikoiksi. Termi tarkoittaa sitä, että kun kuvaaja menee toisen ihmisen kotiin, hänen alueelleen, hän ottaa kenkänsä pois. Ja juo kahvit, jos tarjotaan. Termin isä on valokuvaaja Timo Jakonen.

Olen ottanut kenkäni pois muun muassa opiskelijan, hiihtäjän, muusikon, duunarin, toimitusjohtajan, ministerin, huumenuoren, vanhuksen, entisen rikollisen, pian kuolevan, poliisin, maanviljelijän ja näyttelijän kodeissa.

Olen kuvattavien mielestä varmasti hyvä kuuntelija. Kysyn muutaman kysymyksen ja annan heidän puhua. Todellisuudessa mietin kuumeisesti miten hoidan kuvauksen siten, että saavutettu luottamus kantaa ja miten saan kuvat onnistumaan teknisesti. Vaikka osa kuvausten kohteiden puheista on mennyt tämän päällekkäisen ajatustyön vuoksi ohi, on osa vaikuttanut minuun pysyvästi. Koen kiitollisuutta siitä, että olen saanut kuulla työssäni niin monen erilaisen ihmisen mielipiteitä ja ajatuksia.

Somesta saa helposti sen käsityksen, että maailma on tullut hulluksi ja kaikki järkevä keskustelu on mennyt johonkin kaappiin piiloon. Voin sukkakeikkojen veteraanina sanoa, että tämä ei pidä paikkaansa. Ihmiset ovat pääosin erittäin kilttejä, järkeviä, ystävällisiä ja tahtovat toisille hyvää.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta