Ääniyrittäjät

Veera Luoma-aho ja Olli Sulopuisto suunnittelivat myyvänsä tekstejä, mutta asiakkaat halusivatkin podcasteja. Nyt tietämys siitä, millainen on hyvä podcast, kasvattaa liikevaihtoa kohisten.

Suoraan asiaan. Siinä missä radion keskusteluohjelmissa usein ”aloitellaan”, podcastin kuuntelija koukutetaan lentävällä lähdöllä, sanovat Olli Sulopuisto ja Veera Luoma-aho.

Veera Luoma-aho ja Olli Sulopuisto

Työskentelevät omassa podcastien tuotantoyhtiössään, jonka nimi oli ensin Toimitus, nyt Jaksomedia.

Veera Luoma-aho, 40, on aiemmin työskennellyt Allerin digipäätoimittajana, Olivian ja Ylioppilaslehden päätoimittajana sekä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä.

Olli Sulopuisto, 38, on tietotekniikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hänen juttujaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Mikrobitissä, Tivissä ja Long Playssa.

JOURNALISTI
19.10.2018

Nina Erho, teksti
Liisa Takala, kuva

Mieti, millainen podcast maailmasta puuttuu ja millaista sisältöä juuri sinä olisit oikea ihminen tekemään, sanoo Veera Luoma-aho hyvän podcastin synnystä.

Luoma-aho ja Olli Sulopuisto ovat elättäneet itsensä pari vuotta tuottamalla keskustelupodcasteja yrityksessään, jonka nimi oli ensin Toimitus, nyt Jaksomedia. Tähän mennessä takana on noin 40 tuotantoa.

Viikoittainen uutiskatsaus saattaa vaikuttaa isomman yleisön tavoittavalta podcast-idealta kuin vaikka viikoittainen katsaus bepopin tilaan. Uutiskatsauksia todennäköisesti kuitenkin tarjoaa jo joku iso toimija, johon kuulija valmiiksi luottaa. Siksi suppeampi rajaus kannattaa.

Innostusta ei voi äänisisältöön kirjoittaa eikä editoida, mutta sen puute huomataan, Sulopuisto sanoo. Siksi podcastin aiheeksi sopii asia, josta tekijä muutoinkin puhuu koko ajan.

”Hyvä konsepti mahtuu yhteen virkkeeseen, kuten: ’Se ja se puhuu siitä ja siitä ja se on tosi mahtava’”, Luoma-aho sanoo.

 

Hyvässä podcastissa on läsnäolon tuntu. Siinä kerrotaan ajatuksista, ei lueta niitä paperista. Kiinnostava keskustelu vaatii myös kuuntelemista.

”Hyvä podcastaaja uskaltaa pohdiskella ääneen ja aloittaa lauseen, jonka lopusta ei vielä tiedä”, Luoma-aho sanoo.

Monella hyvällä podcastilla on vakioelementti, ”Kympin uutisten loppukevennys”, jonka kuuntelija oppii tunnistamaan. Luoma-aho ja Sulopuisto muistuttavat, että  podcasteja kuunnellaan tyypillisesti  nimenomaisesta halusta ja keskittyneesti. Silti aiheen käsittely ei saa olla kuivaa.

Hyvä podcast-puhe on aitoa keskustelua tai aikakauslehtityyppistä, omaäänistä kerrontaa, ei uutistenlukua, ”radioteatteria” tai lähetysvirtaa.

Podcastin kuuntelija koukutetaan lentävällä lähdöllä. Parhaimmillaan napit korviinsa työntänyt yksinäinen työmatkaaja tai koiranulkoiluttaja voi kokea olevansa vuorovaikutuksessa tekijöiden kanssa.
 

Kun Luoma-aho ja Sulopuisto perustivat firmansa, Sulopuisto oli tehnyt Vikasietotila-podcastia ja listannut podcasteja Jakso.fi-alustallaan, joka elää Jaksomedian kyljessä. Päätyökseen hän oli toiminimellä kirjoittava freelancetoimittaja. Luoma-aho työskenteli Allerilla digipäätoimittajana.

Vuonna 2015 molemmat esiintyivät  Magazine Symposiumissa ja huomasivat  puhuvansa samoista asioista. Molemmat  halusivat myydä journalistin taitojaan ketterämmin ja laajemmalle kuin mikä oli mahdollista isojen mediatalojen kautta.

Lisäksi Sulopuisto halusi firman, jonka kasvu ei tyssäisi oman työkapasiteetin rajoihin. Luoma-aho aavisteli, että tuolloin alavireisten mediatalojen ulkopuolella oli asiakkaita, jotka himoitsevat journalistista osaamista.

Vaikka Jaksomedia kauppaa journalistista osaamista eli taitoa löytää kiinnostavat asiat ja niille yleisöä kiinnostava muoto, sen tuotteet ovat avoimesti yritysten ja organisaatioiden viestintää.

Asiakkaita ovat esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA, Pihlajalinna, Sitra ja John Nurmisen Säätiö.

 

Aluksi kaksikko suunnitteli myyvänsä tekstejä, mutta asiakkaat halusivatkin podcasteja. Ne myydään yleensä tuotantokausina, joten kaupat ovat yksittäisiä juttukauppoja isompia, ja alun konseptointityö kantaa myöhempiä jaksoja. Tuotto on siis ollut parempaa kuin jutuista.

Luoma-aho sanoo, että ”podcast-hype” on tuonut tilauksia, mutta tietenkään sen harjalla ei kannata myydä mitä tahansa.

”Olemme olleet jopa inhorealisteja ja sanoneet asiakkaille, että kai te ymmärrätte, ettei tällä medialla tavoiteta sataatuhatta ihmistä.”

”Podcast sopii organisaatioille, joilla on sanottavaa ja jotka hyötyvät sen pariin säännöllisesti palaavista kuulijoista”, Sulopuisto sanoo.

Sulopuisto tunnustaa kuuntelevansa podcasteja nopeutettuna. Se yksin ei kuitenkaan selitä, miten kaksi ihmistä ehtii hoitaa tuotannot, myydä, kehittää, hoitaa asiakassuhteita, opetella uutta ja vielä kokea, ettei yrittäminen ole ollut liian hektistä.

”Meillä on kaksi puolipäiväistä työntekijää, ja lisäksi ostamme freelancereilta”, Luoma-aho sanoo.

 

Vaikka podcast-analytiikka on ollut kehittymätöntä, onnistumisen on tunnistanut siitä, että jaksojen latausluvut kasvavat tuotantokauden mittaan. Toisaalta Luoma-ahon ja Sulopuiston podcasteilla on aina muitakin kuin määrällisiä tavoitteita, kuten keskustelun herättäminen.

Jaksomedian liikevaihto oli viime vuonna 200 000 euroa ja tulee tänä vuonna ylittämään 300 000 euroa. Sulopuisto sanoo välillä miettivänsä, jääkö heiltä menestyksen tuoksinassa ja alan suomalaisina uranuurtajina huomaamatta jotain, jolla joku huristaa ohi.

Toisaalta kun kauppatavara on osaamista ja yritys velaton, tekemisen suuntaa on tarvittaessa melko helppo muuttaa.

Koska Jaksomedian työn maksavat podcasteja tilaavat organisaatiot, sen tuotteiden jakelu verkkoalustoilla ei tarkoita tulonmenetyksiä vaan mahdollisuutta saada lisää kuulijoita. Radioyhtiöiden, mainos- ja viestintätoimistojen sekä yksityisten ihmisten podcastit kilpailevat kuulijoista, mutta toisaalta kasvava tarjonta vahvistaa podcastien asemaa mediana.

Osaamistaan kaksikko kehittää ulkomailla. Se on inspiroivaa ja happamasti huvittavaa. Amerikkalaisten festareilla saatetaan käsitellä sitä, miten sadasta tunnista nauhaa koostetaan mieletön featuretarina.

”Meillä on tyypillisesti puolitoista tuntia materiaalia, josta tehdään kolmen vartin ohjelma.”

Veera Luoma-aho ja Olli Sulopuisto

Työskentelevät omassa podcastien tuotantoyhtiössään, jonka nimi oli ensin Toimitus, nyt Jaksomedia.

Veera Luoma-aho, 40, on aiemmin työskennellyt Allerin digipäätoimittajana, Olivian ja Ylioppilaslehden päätoimittajana sekä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä.

Olli Sulopuisto, 38, on tietotekniikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hänen juttujaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Mikrobitissä, Tivissä ja Long Playssa.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta