Median nuorallatanssin vuosi

JOURNALISTI
19.10.2018

Kristiina Sarasti, teksti
Markus Pyörälä, kuvitus

Lokakuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun seksuaalisen häirinnän vastainen Me too -kampanja paisui maailmanlaajuiseksi. Miten suomalaismedia on onnistunut kampanjan uutisoinnissa?

Ruotsissa seksuaalinen häirintä on saanut paljon enemmän medianäkyvyyttä kuin Suomessa. Ruotsin lehdistökomitea (PON) on saanut syksyyn mennessä kymmeniä kanteluita Me too -kampanjaan liittyvästä uutisoinnista. Se on antanut neljätoista langettavaa päätöstä uutisista, joissa yksittäisiä henkilöitä oli syytetty seksuaalisesta häirinnästä liian hatarin perustein tai raiskauksesta syytetty oli tunnistettavissa. Tänä syksynä PON ottaa käsittelyyn vielä kymmenkunta tapausta.

Suomessa Julkisen sanan neuvostoon on tullut tähän mennessä neljä Me too -kantelua, jotka liittyivät Tomi Metsäketo -uutisointiin. Kanteluista JSN käsitteli kaksi ja antoi molemmista langettavat päätökset syyskuussa.

Lisäksi JSN on saanut muutaman aihepiiriin liittyvän kantelun, jotka on karsittu puheenjohtajan päätöksellä esimerkiksi siksi, että julkisuuden henkilön yksityisyyden suojan loukkaamista koskeva kantelu on tehty ilman kyseisen henkilön suostumusta.

 

Onko suomalaismedia siis onnistunut Me too -kampanjaan liittyvässä uutisoinnissa ruotsalaisia paremmin?

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen ja Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Elina Penttinen arvioivat, että suomalaisessa Me too -uutisoinnissa ei ole tapahtunut samanlaisia ylilyöntejä kuin ruotsalaismediassa.

”Suomalainen media ei ole ottanut tuomioistuimen roolia eikä lähtenyt sensaatiohakuiselle linjalle, mustamaalaamaan syytettyjä tai syyllisiä”, Penttinen sanoo.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen, Ylen ajankohtaistoimituksen päällikkö Riitta Pihlajamäki ja MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Tomi Einonen arvioivat, että heidän edustamansa mediat ja kilpailijat ovat kampanjan yhteydessä noudattaneet hyvää journalistista tapaa.

Aamulehden, Iltalehden ja Ilta-Sanomien toimitukset eivät vastanneet Journalistin kysymyksiin.

Paasonen, Penttinen ja Einonen kuitenkin arvioivat, että uutisointitapa on ollut turhankin varovainen.

”Media on saattanut alisuoriutua sen selittämisessä, miksi epäeettinen ja epäinhimillinen toiminta on pesiytynyt tietyille aloille ja miksi on kestänyt näin pitkään ennen kuin se on tullut julki”, Einonen sanoo.

Susanna Paasosen mukaan Me too -uutisoinnista on jäänyt puuttumaan analyysi siitä, mitkä rakenteet ovat mahdollistaneet seksuaalisen häirinnän.

”Esimerkiksi Aku Louhimiehen tapauksessa pitäisi kysyä, mikä on ollut se kehys, joka on vuosikausia mahdollistanut vallan väärinkäyttämisen.”

Sukupuolittuneiden valtasuhteiden analysointi on Paasosen mielestä jäänyt mediassa ja julkisessa keskustelussa lähes olemattomiin.

Hänen mukaansa tiedotusvälineissä on sivuutettu myös kysymys siitä, mitä esimerkiksi Kallion lukion ja Turun Luostarivuoren koulun häirintä- ja hyväksikäyttötapaukset kertovat suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

”Koulutusalan häirintätapauksista on alettu puhua kuin jo hoidetusta ongelmasta, kun väärinkäytökset on paljastettu ja esimerkiksi Kallion lukion tapauksessa lehtori erotettu virastaan”, Paasonen sanoo.

Virasta erotettiin myös Kärsämäen koulun rehtori, joka vähätteli seksuaalista häirintää Ylen MOT:n reportaasissa.

Hyväksikäyttäjien ja häirinnän mahdollistajien erottaminen on Paasosen ja Penttisen mielestä hyvä alku, mutta se yksin ei riitä.

”On purettava koko hiljaisuuden kulttuuri, joka vaikeuttaa väärinkäytösten tutkimistauseassa instituutiossa. Moni vaikenee näkemästään, koska pohtii omaa vastuutaan tapahtuneessa ja pelkää työpaikkansa maineen puolesta”, Paasonen sanoo.

Ilman väärinkäytökset mahdollistavan ryhmädynamiikan ja yhteiskunnallisten rakenteiden analyysia ei päästä pohtimaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Lisäksi asian käsittely puhtaasti yksilötasolla lisää sekä uhrien että syytettyjen paineita.

 

Ylen Riitta Pihlajamäki ja HS:n Esa Mäkinen kuvaavat Me toota vaikeaksi aiheeksi, koska uhrit ja heidän nimeämänsä tekijät ovat joutuneet poikkeuksellisen julkisen huomion kohteeksi. Asiasta uutisoineet ovat siksi olleet nuorallatanssijan asemassa.

Susanna Paasonen ja Elina Penttinen pitävät huolestuttavana uhrien vaikeaa asemaa.

”Varsinkin nettikeskusteluissa Louhimiehen uhreja ja esimerkiksi urheilumaailman seksuaalisesta ahdistelusta kertonutta aitajuoksija Annimari Kortetta on syyllistetty ja häpäisty urakalla”, Paasonen sanoo.

Penttisen mielestä on kohtuutonta, että uhreja syyllistetään siitä, että he eivät itse lopettaneet uhkaavaa tilannetta. Hänen mukaansa media voi osaltaan kantaa vastuuta uhrien säällisestä kohtelusta asettamalla syytettyjen sanomiset asiayhteyksiinsä.

Esimerkiksi lukuisten oppilaidensa seksuaalisesta häirinnästä syytetty Lauri Törhönen esiintyi Ylen TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa 18. helmikuuta 2018 tekemisiään vähätellen. Penttisen mukaan olisi ollut uutismedian vastuulla kysyä, mistä Törhösen esiintyminen kertoi.

”Olisi pitänyt analysoida, mikä rooli valtarakenteilla ja sukupuolijärjestelmällä on siinä, että Törhösellä oli varaa käyttäytyä ylimielisesti paljastumisensa jälkeenkin.”

Sama ohjelma on jäänyt askarruttamaan myös Paasosta.

”Törhönen sai parhaaseen katseluaikaan tilaa lupsakassa ohjelmassa, jossa hän sai rauhassa hymähdellä syytteille. Valta-asetelmat uusiutuivat: näkyvässä asemassa oleva sai paljon näkyvyyttä, kun taas vähemmän tunnetut naisuhrit saivat tyytyä vähäisempiin foorumeihin.”

Arto Nyberg ei halunnut kommentoida asiaa.

Paasosen mukaan keskustelua seksuaalisesta häirinnästä pitäisi nyt laajentaa.

”Me too -keskustelusta tulisi vielä merkityksellisempää, jos se linkitettäisiin muihin sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyviin huolenaiheisiin. Pohdittaisiin esimerkiksi nykyhallituksen politiikan sukupuolivaikutuksia, kuten Anu Koivunen on tehnyt.”

Median olisi Paasosen mielestä myös rohkeammin haastettava kertomusta, jonka mukaan tasa-arvo on Suomessa jo toteutunut.

”Median pitäisi enemmän tehdä näkyväksi, miten erilaisia asemia ihmisillä on muun muassa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen takia.”

Paasosen mukaan Me too -kampanjalla on yhteys myös siihen, että Helsinki Pride kasvoi tänä vuonna massiiviseksi ja siihen osallistui noin 100 000 ihmistä.

”Kyse on yksityisen yhteiskunnallistumisesta käytävän keskustelun uudesta syklistä.”

Me too on muistuttanut, että seksuaalisuus on myös poliittista, ja tämän poliittisen ulottuvuuden analyysi on vasta alkamassa.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta