Median nuorallatanssin vuosi

JOURNALISTI
19.10.2018

Kristiina Sarasti, teksti
Markus Pyörälä, kuvitus

Lokakuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun seksuaalisen häirinnän vastainen Me too -kampanja paisui maailmanlaajuiseksi. Miten suomalaismedia on onnistunut kampanjan uutisoinnissa?

Ruotsissa seksuaalinen häirintä on saanut paljon enemmän medianäkyvyyttä kuin Suomessa. Ruotsin lehdistökomitea (PON) on saanut syksyyn mennessä kymmeniä kanteluita Me too -kampanjaan liittyvästä uutisoinnista. Se on antanut neljätoista langettavaa päätöstä uutisista, joissa yksittäisiä henkilöitä oli syytetty seksuaalisesta häirinnästä liian hatarin perustein tai raiskauksesta syytetty oli tunnistettavissa. Tänä syksynä PON ottaa käsittelyyn vielä kymmenkunta tapausta.

Suomessa Julkisen sanan neuvostoon on tullut tähän mennessä neljä Me too -kantelua, jotka liittyivät Tomi Metsäketo -uutisointiin. Kanteluista JSN käsitteli kaksi ja antoi molemmista langettavat päätökset syyskuussa.

Lisäksi JSN on saanut muutaman aihepiiriin liittyvän kantelun, jotka on karsittu puheenjohtajan päätöksellä esimerkiksi siksi, että julkisuuden henkilön yksityisyyden suojan loukkaamista koskeva kantelu on tehty ilman kyseisen henkilön suostumusta.

 

Onko suomalaismedia siis onnistunut Me too -kampanjaan liittyvässä uutisoinnissa ruotsalaisia paremmin?

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen ja Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Elina Penttinen arvioivat, että suomalaisessa Me too -uutisoinnissa ei ole tapahtunut samanlaisia ylilyöntejä kuin ruotsalaismediassa.

”Suomalainen media ei ole ottanut tuomioistuimen roolia eikä lähtenyt sensaatiohakuiselle linjalle, mustamaalaamaan syytettyjä tai syyllisiä”, Penttinen sanoo.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen, Ylen ajankohtaistoimituksen päällikkö Riitta Pihlajamäki ja MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Tomi Einonen arvioivat, että heidän edustamansa mediat ja kilpailijat ovat kampanjan yhteydessä noudattaneet hyvää journalistista tapaa.

Aamulehden, Iltalehden ja Ilta-Sanomien toimitukset eivät vastanneet Journalistin kysymyksiin.

Paasonen, Penttinen ja Einonen kuitenkin arvioivat, että uutisointitapa on ollut turhankin varovainen.

”Media on saattanut alisuoriutua sen selittämisessä, miksi epäeettinen ja epäinhimillinen toiminta on pesiytynyt tietyille aloille ja miksi on kestänyt näin pitkään ennen kuin se on tullut julki”, Einonen sanoo.

Susanna Paasosen mukaan Me too -uutisoinnista on jäänyt puuttumaan analyysi siitä, mitkä rakenteet ovat mahdollistaneet seksuaalisen häirinnän.

”Esimerkiksi Aku Louhimiehen tapauksessa pitäisi kysyä, mikä on ollut se kehys, joka on vuosikausia mahdollistanut vallan väärinkäyttämisen.”

Sukupuolittuneiden valtasuhteiden analysointi on Paasosen mielestä jäänyt mediassa ja julkisessa keskustelussa lähes olemattomiin.

Hänen mukaansa tiedotusvälineissä on sivuutettu myös kysymys siitä, mitä esimerkiksi Kallion lukion ja Turun Luostarivuoren koulun häirintä- ja hyväksikäyttötapaukset kertovat suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

”Koulutusalan häirintätapauksista on alettu puhua kuin jo hoidetusta ongelmasta, kun väärinkäytökset on paljastettu ja esimerkiksi Kallion lukion tapauksessa lehtori erotettu virastaan”, Paasonen sanoo.

Virasta erotettiin myös Kärsämäen koulun rehtori, joka vähätteli seksuaalista häirintää Ylen MOT:n reportaasissa.

Hyväksikäyttäjien ja häirinnän mahdollistajien erottaminen on Paasosen ja Penttisen mielestä hyvä alku, mutta se yksin ei riitä.

”On purettava koko hiljaisuuden kulttuuri, joka vaikeuttaa väärinkäytösten tutkimistauseassa instituutiossa. Moni vaikenee näkemästään, koska pohtii omaa vastuutaan tapahtuneessa ja pelkää työpaikkansa maineen puolesta”, Paasonen sanoo.

Ilman väärinkäytökset mahdollistavan ryhmädynamiikan ja yhteiskunnallisten rakenteiden analyysia ei päästä pohtimaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Lisäksi asian käsittely puhtaasti yksilötasolla lisää sekä uhrien että syytettyjen paineita.

 

Ylen Riitta Pihlajamäki ja HS:n Esa Mäkinen kuvaavat Me toota vaikeaksi aiheeksi, koska uhrit ja heidän nimeämänsä tekijät ovat joutuneet poikkeuksellisen julkisen huomion kohteeksi. Asiasta uutisoineet ovat siksi olleet nuorallatanssijan asemassa.

Susanna Paasonen ja Elina Penttinen pitävät huolestuttavana uhrien vaikeaa asemaa.

”Varsinkin nettikeskusteluissa Louhimiehen uhreja ja esimerkiksi urheilumaailman seksuaalisesta ahdistelusta kertonutta aitajuoksija Annimari Kortetta on syyllistetty ja häpäisty urakalla”, Paasonen sanoo.

Penttisen mielestä on kohtuutonta, että uhreja syyllistetään siitä, että he eivät itse lopettaneet uhkaavaa tilannetta. Hänen mukaansa media voi osaltaan kantaa vastuuta uhrien säällisestä kohtelusta asettamalla syytettyjen sanomiset asiayhteyksiinsä.

Esimerkiksi lukuisten oppilaidensa seksuaalisesta häirinnästä syytetty Lauri Törhönen esiintyi Ylen TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa 18. helmikuuta 2018 tekemisiään vähätellen. Penttisen mukaan olisi ollut uutismedian vastuulla kysyä, mistä Törhösen esiintyminen kertoi.

”Olisi pitänyt analysoida, mikä rooli valtarakenteilla ja sukupuolijärjestelmällä on siinä, että Törhösellä oli varaa käyttäytyä ylimielisesti paljastumisensa jälkeenkin.”

Sama ohjelma on jäänyt askarruttamaan myös Paasosta.

”Törhönen sai parhaaseen katseluaikaan tilaa lupsakassa ohjelmassa, jossa hän sai rauhassa hymähdellä syytteille. Valta-asetelmat uusiutuivat: näkyvässä asemassa oleva sai paljon näkyvyyttä, kun taas vähemmän tunnetut naisuhrit saivat tyytyä vähäisempiin foorumeihin.”

Arto Nyberg ei halunnut kommentoida asiaa.

Paasosen mukaan keskustelua seksuaalisesta häirinnästä pitäisi nyt laajentaa.

”Me too -keskustelusta tulisi vielä merkityksellisempää, jos se linkitettäisiin muihin sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyviin huolenaiheisiin. Pohdittaisiin esimerkiksi nykyhallituksen politiikan sukupuolivaikutuksia, kuten Anu Koivunen on tehnyt.”

Median olisi Paasosen mielestä myös rohkeammin haastettava kertomusta, jonka mukaan tasa-arvo on Suomessa jo toteutunut.

”Median pitäisi enemmän tehdä näkyväksi, miten erilaisia asemia ihmisillä on muun muassa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen takia.”

Paasosen mukaan Me too -kampanjalla on yhteys myös siihen, että Helsinki Pride kasvoi tänä vuonna massiiviseksi ja siihen osallistui noin 100 000 ihmistä.

”Kyse on yksityisen yhteiskunnallistumisesta käytävän keskustelun uudesta syklistä.”

Me too on muistuttanut, että seksuaalisuus on myös poliittista, ja tämän poliittisen ulottuvuuden analyysi on vasta alkamassa.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta