Median nuorallatanssin vuosi

JOURNALISTI
19.10.2018

Kristiina Sarasti, teksti
Markus Pyörälä, kuvitus

Lokakuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun seksuaalisen häirinnän vastainen Me too -kampanja paisui maailmanlaajuiseksi. Miten suomalaismedia on onnistunut kampanjan uutisoinnissa?

Ruotsissa seksuaalinen häirintä on saanut paljon enemmän medianäkyvyyttä kuin Suomessa. Ruotsin lehdistökomitea (PON) on saanut syksyyn mennessä kymmeniä kanteluita Me too -kampanjaan liittyvästä uutisoinnista. Se on antanut neljätoista langettavaa päätöstä uutisista, joissa yksittäisiä henkilöitä oli syytetty seksuaalisesta häirinnästä liian hatarin perustein tai raiskauksesta syytetty oli tunnistettavissa. Tänä syksynä PON ottaa käsittelyyn vielä kymmenkunta tapausta.

Suomessa Julkisen sanan neuvostoon on tullut tähän mennessä neljä Me too -kantelua, jotka liittyivät Tomi Metsäketo -uutisointiin. Kanteluista JSN käsitteli kaksi ja antoi molemmista langettavat päätökset syyskuussa.

Lisäksi JSN on saanut muutaman aihepiiriin liittyvän kantelun, jotka on karsittu puheenjohtajan päätöksellä esimerkiksi siksi, että julkisuuden henkilön yksityisyyden suojan loukkaamista koskeva kantelu on tehty ilman kyseisen henkilön suostumusta.

 

Onko suomalaismedia siis onnistunut Me too -kampanjaan liittyvässä uutisoinnissa ruotsalaisia paremmin?

Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen ja Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Elina Penttinen arvioivat, että suomalaisessa Me too -uutisoinnissa ei ole tapahtunut samanlaisia ylilyöntejä kuin ruotsalaismediassa.

”Suomalainen media ei ole ottanut tuomioistuimen roolia eikä lähtenyt sensaatiohakuiselle linjalle, mustamaalaamaan syytettyjä tai syyllisiä”, Penttinen sanoo.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen, Ylen ajankohtaistoimituksen päällikkö Riitta Pihlajamäki ja MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Tomi Einonen arvioivat, että heidän edustamansa mediat ja kilpailijat ovat kampanjan yhteydessä noudattaneet hyvää journalistista tapaa.

Aamulehden, Iltalehden ja Ilta-Sanomien toimitukset eivät vastanneet Journalistin kysymyksiin.

Paasonen, Penttinen ja Einonen kuitenkin arvioivat, että uutisointitapa on ollut turhankin varovainen.

”Media on saattanut alisuoriutua sen selittämisessä, miksi epäeettinen ja epäinhimillinen toiminta on pesiytynyt tietyille aloille ja miksi on kestänyt näin pitkään ennen kuin se on tullut julki”, Einonen sanoo.

Susanna Paasosen mukaan Me too -uutisoinnista on jäänyt puuttumaan analyysi siitä, mitkä rakenteet ovat mahdollistaneet seksuaalisen häirinnän.

”Esimerkiksi Aku Louhimiehen tapauksessa pitäisi kysyä, mikä on ollut se kehys, joka on vuosikausia mahdollistanut vallan väärinkäyttämisen.”

Sukupuolittuneiden valtasuhteiden analysointi on Paasosen mielestä jäänyt mediassa ja julkisessa keskustelussa lähes olemattomiin.

Hänen mukaansa tiedotusvälineissä on sivuutettu myös kysymys siitä, mitä esimerkiksi Kallion lukion ja Turun Luostarivuoren koulun häirintä- ja hyväksikäyttötapaukset kertovat suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

”Koulutusalan häirintätapauksista on alettu puhua kuin jo hoidetusta ongelmasta, kun väärinkäytökset on paljastettu ja esimerkiksi Kallion lukion tapauksessa lehtori erotettu virastaan”, Paasonen sanoo.

Virasta erotettiin myös Kärsämäen koulun rehtori, joka vähätteli seksuaalista häirintää Ylen MOT:n reportaasissa.

Hyväksikäyttäjien ja häirinnän mahdollistajien erottaminen on Paasosen ja Penttisen mielestä hyvä alku, mutta se yksin ei riitä.

”On purettava koko hiljaisuuden kulttuuri, joka vaikeuttaa väärinkäytösten tutkimistauseassa instituutiossa. Moni vaikenee näkemästään, koska pohtii omaa vastuutaan tapahtuneessa ja pelkää työpaikkansa maineen puolesta”, Paasonen sanoo.

Ilman väärinkäytökset mahdollistavan ryhmädynamiikan ja yhteiskunnallisten rakenteiden analyysia ei päästä pohtimaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Lisäksi asian käsittely puhtaasti yksilötasolla lisää sekä uhrien että syytettyjen paineita.

 

Ylen Riitta Pihlajamäki ja HS:n Esa Mäkinen kuvaavat Me toota vaikeaksi aiheeksi, koska uhrit ja heidän nimeämänsä tekijät ovat joutuneet poikkeuksellisen julkisen huomion kohteeksi. Asiasta uutisoineet ovat siksi olleet nuorallatanssijan asemassa.

Susanna Paasonen ja Elina Penttinen pitävät huolestuttavana uhrien vaikeaa asemaa.

”Varsinkin nettikeskusteluissa Louhimiehen uhreja ja esimerkiksi urheilumaailman seksuaalisesta ahdistelusta kertonutta aitajuoksija Annimari Kortetta on syyllistetty ja häpäisty urakalla”, Paasonen sanoo.

Penttisen mielestä on kohtuutonta, että uhreja syyllistetään siitä, että he eivät itse lopettaneet uhkaavaa tilannetta. Hänen mukaansa media voi osaltaan kantaa vastuuta uhrien säällisestä kohtelusta asettamalla syytettyjen sanomiset asiayhteyksiinsä.

Esimerkiksi lukuisten oppilaidensa seksuaalisesta häirinnästä syytetty Lauri Törhönen esiintyi Ylen TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa 18. helmikuuta 2018 tekemisiään vähätellen. Penttisen mukaan olisi ollut uutismedian vastuulla kysyä, mistä Törhösen esiintyminen kertoi.

”Olisi pitänyt analysoida, mikä rooli valtarakenteilla ja sukupuolijärjestelmällä on siinä, että Törhösellä oli varaa käyttäytyä ylimielisesti paljastumisensa jälkeenkin.”

Sama ohjelma on jäänyt askarruttamaan myös Paasosta.

”Törhönen sai parhaaseen katseluaikaan tilaa lupsakassa ohjelmassa, jossa hän sai rauhassa hymähdellä syytteille. Valta-asetelmat uusiutuivat: näkyvässä asemassa oleva sai paljon näkyvyyttä, kun taas vähemmän tunnetut naisuhrit saivat tyytyä vähäisempiin foorumeihin.”

Arto Nyberg ei halunnut kommentoida asiaa.

Paasosen mukaan keskustelua seksuaalisesta häirinnästä pitäisi nyt laajentaa.

”Me too -keskustelusta tulisi vielä merkityksellisempää, jos se linkitettäisiin muihin sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyviin huolenaiheisiin. Pohdittaisiin esimerkiksi nykyhallituksen politiikan sukupuolivaikutuksia, kuten Anu Koivunen on tehnyt.”

Median olisi Paasosen mielestä myös rohkeammin haastettava kertomusta, jonka mukaan tasa-arvo on Suomessa jo toteutunut.

”Median pitäisi enemmän tehdä näkyväksi, miten erilaisia asemia ihmisillä on muun muassa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen takia.”

Paasosen mukaan Me too -kampanjalla on yhteys myös siihen, että Helsinki Pride kasvoi tänä vuonna massiiviseksi ja siihen osallistui noin 100 000 ihmistä.

”Kyse on yksityisen yhteiskunnallistumisesta käytävän keskustelun uudesta syklistä.”

Me too on muistuttanut, että seksuaalisuus on myös poliittista, ja tämän poliittisen ulottuvuuden analyysi on vasta alkamassa.



6 2020
Arkisto

Ylen heikentäminen ei ratkaise kaupallisen median ongelmia

Kaupallista mediaa ei tueta toiveilla euroista vaan ihan oikeilla euroilla, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, päättäjille ei voi antaa työrauhaa

”Kotona pelkäävälle ihmiselle toimittajasta tulee kirjaimellisesti elintärkeä. Tappavan pandemian aikana kysymykset ovat perimmäisiä”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Suunnittelet kolumnin kirjoittamista, Tomi Einonen

MTV Uutisten vastaava päätoimittaja keskustelee alaistensa kanssa, kun haluaa saada yhteiskunnalliset näkemyksensä esille.

Verkosta tuli suomalaisten tärkein uutislähde

Sanomalehtien verkkosivut ohittivat televisiolähetykset suomalaisten ykkösuutislähteenä. Verkkouutiset luetaan aiempaa useammin älypuhelimella, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Oletko käynyt Terveydenvoinnin laitoksella?

”Yhdysrakenteet vaikuttavat joskus leviävän paikkoihin, joissa alkaa tuntua, ettei kirjoittaja enää lainkaan tiedä sääntöjen perusteita”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vad väljer just du bort från historien?

”Låt den där ena reportern göra en lite större grej på sin idé, trots att det inte direkt har att göra med pandemin. Historien tackar”, skriver Liselott Lindström.

Black isolla B:llä

”Keskustelu epätasa-arvosta ja rasismista on kuumentunut monissa amerikkalaistoimituksissa”, kirjoittaa Juha Rekola.

Syksyllä voi taas keskittyä työnhaun sijaan opiskeluun

Journalistiliiton suositus kesätyöntekijöiden rekrytoinnin aikataulusta on saamassa jatkoa, kirjoittaa Laura Forsén.

Uutismies ja kupletisti

Kuolleita: Toimittaja Janne Linnovaara 15. 6. 1970 Jämsänkoski – 28. 5. 2020 Helsinki

Porilainen monilla mausteilla

Kuolleita: Toimittaja Juha-Pekka Lammi 28. 8. 1953 Pori – 13. 4. 2020 Tampere

Asiantunteva toimittaja tallensi piano- ja urkumusiikkia

Kuolleita: Musiikkitoimittaja Leena Santalahti 21. 2. 1943 Heinola – 23. 5. 2020 Espoo

Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Kuolleita: Suomentaja Tarja Roinila 27. 1. 1964 Jyväskylä – 19. 5. 2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta